Wikipedia

Aninkaistensilta

ylikulkusilta Turussa

Aninkaistensilta (ruots. Aningaisbron) on Turussa Pohjolan ja VI kaupunginosan rajalla sijaitseva rautatien ylittävä ylikulkusilta, joka on osa valtatie 9:ää. Ensimmäinen Aninkaistensilta valmistui vuonna 1931. Silta oli nelikaistainen. Nykyinen vuonna 2000 valmistunut YIT:n rakentama silta on kuusikaistainen. Ennen siltoja paikalla oli tasoristeys. Silta tunnetaan sijaintinsa vuoksi myös nimillä Pohjolan silta ja Satakunnansilta.

Aninkaistensilta
Aninkaistensilta vuonna 2012
Aninkaistensilta vuonna 2012
Ajokaistoja 6
Ylittää Rautatien ja Helsinginkadun
Sijainti Turku
Pituus 130 m
Leveys 35 m
Korkeus 8 m
Liikenne päivässä 46 000 ajoneuvoa
Avattu liikenteelle 2000
Koordinaatit 60°27.54′N, 22°16.06′E
Lisää silta-artikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Aninkaistensilta on Turun vilkkaimpia solmukohtia. Se vie Satakunnantien, Yrjänänkadun ja Tampereentien (valtatie 9) risteyksestä Aninkaistenkadulle. Uuden sillan alitse kulkevat myös Helsinginkatu ja Virusmäenramppi. Sillalla tien nimi on Aninkaistenkatu. Nopeusrajoitus sillalla on 50 km/h.

Aninkaistensillan lähellä sijaitsee muun muassa Turun linja-autoasema. Lähistölle on suunniteltu rautatieaseman ja linja-autoaseman yhdistävää matkakeskusta.

Historia muokkaa

Tasoristeyksen aika muokkaa

Ensimmäinen rautatie Turkuun rakennettiin Hämeenlinnasta Toijalan kautta vuonna 1876. Se kiersi Aninkaistentullin takaa kaupungin rajaa. Rata sijoittui Turun ja silloin Maariaan kuuluneen Raunistulan väliin.[1] Aninkaistentulli on aina ollut Turun suuria pääväyliä kaupunkiin tullessa.[2]

Rautatie kulki Poriin ja Tampereelle kulkevien teiden poikki. Tampereelta tullessa kuljettiin tuolloin vielä nykyisen Virusmäentien kohdalla ollutta Isoa Valtatietä. Aninkaistentullissa Satakunnantie ja valtatie yhdistyivät. Radan ylityskohtiin laitettiin puomit, jotka nostettiin pois junan mentyä. [2] Tasoristeys oli vilkkaassa käytössä esimerkiksi töihin tai torille mentäessä.[3]

Alkujaan rataa kulki vuorokaudessa vain yksi juna, mutta 1900-luvulle tultaessa liikenne vilkastui, ja rata Helsinkiin valmistui vuonna 1899. Ylityskohdan turvallisuus nousi puheenaiheeksi, vaikkakaan vakavia onnettomuuksia ei tiedetä tapahtuneen. [3]

Ensimmäinen silta valmistuu muokkaa

 
Vuonna 1931 valmistunut Aninkaistensilta kuvattuna 1999. Oikealla on työmaata uutta siltaa varten.

Vaikka ensimmäisestä radan ylittävästä sillasta puhuttiin kaupunginvaltuustossa jo vuonna 1903[3][4] ja rakentamispäätös tehtiin ja ensimmäinen määräraha myönnettiin vuonna 1917[5], päästiin sopuun vasta vuonna 1930. Nelikaistainen valtion rakennuttama Aninkaistensilta valmistui seuraavana vuonna.[3][4] Se oli korkeimmillaan 6,5 metriä korkea ja 17 metriä leveä[3], toisen lähteen mukaan leveys oli 18 m, jolloin jalkakäytävillä oli leveyttä kolme metriä ja ajoradalla 12 metriä. Betonipaaluille perustetussa palkkisillassa oli kaksitoista 11-metristä aukkoa, palkit olivat kolmeaukkoisia jatkuvia palkkeja.[5] Satakunnantien toisella puolella oli Maarian kuntaan vuoteen 1944 kuulunut Raunistula ja toisella puolella Turkuun kuulunut Pohjola. Silta tunnetaankin myös nimillä Pohjolan silta ja Satakunnansilta.[3] Kirjallisuudessa sillan nimenä on ollut myös Raunistulan ylikulkusilta.[5]

Vuodesta 1932 vuoteen 1967 Aninkaistensillan yli kulki raitio­vaunu numero 1, jonka reitti oli satamasta Pohjolaan. Linja lakkautettiin 11. maaliskuuta 1967,[6] ja myöhemmin tilalle tuli linja-auto. Sillan lähistölle Aninkaistenkadulle valmistui vuonna 1938 Harald Smedbergin ja Totti Soran suunnittelema Turun linja-autoasema. [7]

Silta käy liian pieneksi muokkaa

 
Vasemmalla vanha ja oikealla uusi Aninkaistensilta elokuussa 2000, jolloin keskustasta poispäin kulkeva liikenne kulki jo uudella sillalla.

Uusi Turku–Helsinki-moottoritie kasvatti liikennemäärää Aninkaistensillalla. Ratahallintokeskuksen omistama silta oli liian kevyt ja kapea, ja sillä oli ongelmia painorajoitusten kanssa.[7][8] Vuonna 1998 tehtiin ehdotus uuden sillan rakentamisesta. Tuolloin suunniteltiin, että sillan tulisi olla järjestelyjen helpottamiseksi pääosin valmis ennen Toijalan junaradan sähköistämistä. Ratahallintokeskuksen sopimusehdotuksen mukaan uusi silta olisi kuusikaistainen, ja se sijoittuisi vanhan sillan viereen pohjoispuolelle. Vuonna 1998 arvioitiin, että silta tulisi maksamaan noin 22 miljoonaa markkaa, josta RHK:lle tulisi maksettavaksi 5 miljoonaa.[8] Suunnittelutarjouksia pyydettiin Helsingintien siltoja suunnitelleilta Insinööritoimisto Pontek Oy:ltä, Turun Siltatekniikka Oy:ltä ja YS-Rakenteet Oy:ltä.[9] Kiinteistö- ja rakennustoimen lautakunta ehdotti lopulta Turun Siltatekniikka Oy:tä sillan suunnittelijaksi ja Turun Viatek Oy:tä liikennejärjestelyjen suunnittelijaksi.[10]

Kunnallistekninen osasto sai kuudelta urakoitsijalta tarjouksen uuden sillan rakentamisesta. Kiinteistö- ja rakennustoimen lautakunta päätti valita urakoitsijaksi YIT-yhtymä Oyj:n veroineen lähes 20 miljoonan markan urakkasummasta.[11]

Uusi silta valmistuu muokkaa

 
Liikennettä sillalla joulukuussa 2014.

Vuonna 1999 YIT alkoi rakentaa uutta siltaa vanhan viereen.[3][12] Uusi, nykyinen kuusikaistainen Aninkaistensilta valmistui 2000.[7] Keskustasta poispäin kulkeva liikenne siirrettiin uudelle sillalle 8. kesäkuuta ja keskustaan menevä liikenne perjantaina 15. syyskuuta 2000.[13][12] Pohjoispuolen rampit valmistuivat saman vuoden joulukuun alussa.[13] Pituutta uudella sillalla on 130 metriä, leveyttä parhaimmillaan 35 metriä. Korkeimmasta kohdasta se on 8 metriä korkea.[3] Sillalla on myös pyörätiet ja jalkakäytävät.[1] Ajokaistoista kolme vie keskustaan ja kolme keskustasta pois. Näiden välissä on keskikoroke.[14]

Puretun vanhan sillan luonnonkiviä käytettiin myöhemmin Kuralan kevyenliikenteen sillan tukirakenteissa.[15]

Nykyään Aninkaistensillan ylittää vuorokaudessa noin 46 000 ajoneuvoa. Se on merkittävä kulkuväylä myös keskustasta pohjoiseen kulkeville linja-autoille ja kevyelle liikenteelle: siltaa käyttää vuorokaudessa noin 5 000 keskustaan kulkevaa jalankulkijaa tai pyöräilijää. [14] Sillan liittymät ovat Turun ruutukaava-alueen onnettomuusalttiimpia paikkoja.[16]

Nimistöhistoriaa muokkaa

Sillan nimi viittaa varhaiskeskiajalla perustettuun Aninkaisten kylään, joka kuului alkujaan Maarian pitäjään. Ensimmäinen tunnettu maininta siitä on vuodelta 1363. Kylä liitettiin Turkuun 1410-luvulla, ja muodostui Aninkaisten kortteli. 1660-luvulla kortteli jaettiin Pohjois- ja Etelä-kortteliin.[17] 1600-luvun alkupuolella ainoa Aurajoen länsirannalla ollut katu oli Aninkaistenkatu. Se oli maantie, joka vei Aninkaistenmäen yli Satakuntaan. Siitä alettiin myöhemmin käyttää nimeä Vanha tai Vähä Aninkaistenkatu. Myös muissa korttelin kadun nimissä käytettiin Aninkaisiin viittaavaa nimeä.[18] Nykyinen Aninkaistenkatu ja Brahenkatu olivat toisin päin kuin nykyään vielä vuoteen 1890, jolloin Brahenkadun nimeksi vaihdettiin Aninkaistenkatu.[19] Aninkaistenkadun varrella sijaitseva Puutori tunnettiin aiemmin nimellä Aninkaistentori.[20]

Aninkaistensiltaa on kutsuttu myös Satakunnansillaksi, mutta nimi Aninkaistensilta vahvistettiin 4. joulukuuta 1985. Nimi vahvistettiin lokakuussa 1997 Helsinginkadun kaavassa. Aninkaistentulli nimi taas vahvistettiin vuonna 1993 alueeksi, joka jää varsinaisen Aninkaistenkadun ja -sillan väliin, sillä Aninkaisten tulli toimi aikoinaan siinä.[21] Osoitejärjestelmässä tien nimi sillan kohdalla on Aninkaistenkatu.[22]

Sillan lähiympäristö muokkaa

 
Turun linja-autoasema 1900-luvun puolessa välissä. Oikealla näkyy Aninkaistensilta, jolla kulkee linjan 1 raitiovaunu. Vasemmalla näkyy Shellin huoltoaseman kyltti.

Aninkaistensillan ympäristön tärkeimpiä maamerkkejä on Turun linja-autoasema. Sen lähellä on kaksi funktionaalistyylistä entistä huoltoasemarakennusta: entisen Esson rakennus sijaitsee Aninkaistentullissa ja entisen Shellin rakennus Aninkaisten- ja Tuureporinkadun kulmassa. Alkuperäinen Shellin huoltoasema toimi vuodesta 1934, mutta 1960-luvulta lähtien se on toiminut uudessa rakennuksessa Aninkaistenkadun toisella puolella, nykyään McDonald’s-ravintolan vieressä.[23][24] Turku 2011 -tapahtumaa varten avattu Logomo sijaitsee sillan ja Turun päärautatieaseman välimaastossa.[25]

Aninkaistensillan kupeeseen on suunniteltu rautatieaseman ja linja-autoaseman yhdistävää matkakeskusta.[26]

Vilkkaan liikenteen takia Aninkaistensillan ympäristö on meluisa,[14] ja esimerkiksi typpidioksidin pitoisuus ilmassa on siltaa edeltävässä Tampereentien ja Satakunnantien risteyksessä korkea.[27] Sillan kohdalla maaperässä on 10–15-metrinen kerros savea.[14]

Lähteet muokkaa

Kirjallisuuslähteet muokkaa

  • Latvakangas, Holmén, Kivelä: Turku – muuttuva kaupunki. Raisio: Turun Sanomat / Newprint, 2011. ISBN 978-951-9129-84-6.
  • Sanna Kupila ja Marita Söderström (toimitus): Turun katuja ja toreja – nimistöhistoriaa keskiajalta nykypäivään. Turun Museokeskus, 2011. ISBN 978-951-595-150-2.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b Latvakangas, Holmén, Kivelä s. 131.
  2. ↑ a b Latvakangas, Holmén, Kivelä s. 132.
  3. ↑ a b c d e f g h Latvakangas, Holmén, Kivelä s. 133.
  4. ↑ a b Eeva Martinolli: Piirteitä Turun kasvusta itsenäisyyden aikana, s. 213. Turun historiallinen yhdistys, 1965. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 9.9.2012).
  5. ↑ a b c Aitta, Seppo (vast. toim.): Siltojemme historia, s. 320. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, 2004. ISBN 951-758-446-6.
  6. ↑ Turun raitiotiet, s. 162. Gummerus Kirjapaino Oy, 2008. ISBN 978-952-99685-9-6.
  7. ↑ a b c Latvakangas, Holmén, Kivelä s. 134.
  8. ↑ a b Aninkaisten sillan suunnittelu ja siltasopimus – Pöytäkirja, s. 33 10.6.1998. Turku.fi. Arkistoitu 11.1.2005. Viitattu 8.9.2012.
  9. ↑ Aninkaisten sillan suunnittelu ja siltasopimus – Pöytäkirja, s. 34 10.6.1998. Turku.fi. Arkistoitu 19.1.2005. Viitattu 8.9.2012.
  10. ↑ Aninkaisten sillan suunnittelu ja siltasopimus – Pöytäkirja, s. 35 10.6.1998. Turku.fi. Arkistoitu 19.1.2005. Viitattu 8.9.2012.
  11. ↑ Aninkaisten sillan rakentaminen helmikuu 1999. Turku.fi. Arkistoitu 18.1.2005. Viitattu 10.9.2012.
  12. ↑ a b Turun Sanomat, 16.9.2000.
  13. ↑ a b Risto Leino: Turun bussilinjojen muutoksia saunalahti.fi. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 10.9.2012.
  14. ↑ a b c d Ratapiha-alueen osayleiskaavaluonnoksen (25/2005) selostus 2005. Turku.fi. Arkistoitu 23.10.2013. Viitattu 31.8.2012.
  15. ↑ Perinnesilta palautti vanhan rakennustavan Kuralan kylämäkeen 26.8.2005. Turun Sanomat. Viitattu 21.9.2012.
  16. ↑ Saija Vahanne: Turvattomuuden tila –turvattomuusmielikuvat ja niihin vaikuttavat tekijät Turun keskustassa, s. 41. Opinnäytetyö. Painatuspalvelukeskus Turku, 2008.
  17. ↑ Kupila, Söderström s. 212–213.
  18. ↑ Kupila, Söderström s. 222.
  19. ↑ Kupila, Söderström s. 224.
  20. ↑ Kupila, Söderström s. 122.
  21. ↑ Kupila, Söderström s. 296.
  22. ↑ Karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 1.9.2012.
  23. ↑ Turun linja-autoasema ympäristöineen Museovirasto. Viitattu 24.8.2012.
  24. ↑ McDonald’s Turku Matkailuopas.com. Viitattu 24.8.2012.
  25. ↑ Logomo-salissa käytetään ennennäkemätöntä katsomotekniikkaa 21.9.2011. Turkulainen.fi. Arkistoitu 26.1.2014. Viitattu 28.8.2012.
  26. ↑ Hajauttaisiko matkakeskus Turun keskustan? 24.8.2012. Turkulainen.fi. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 31.8.2012.
  27. ↑ Pöyry: Ympäristövaikutusten arviointiselostus Tammikuu 2011. Oy Turku Energia Ab. Viitattu 28.8.2012. [vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aninkaistensilta&oldid=21601762”