Wikipedia

Andy Murray

brittiläinen tennispelaaja
Tämä artikkeli käsittelee skotlantilaista tennispelaajaa. Andy Murray on myös jääkiekkovalmentaja.

Andrew Barron ”Andy” Murray (s. 15. toukokuuta 1987 Dunblane, Skotlanti, Iso-Britannia) on skotlantilainen tennispelaaja ja olympiavoittaja.[1][2] Murray aloitti ammattilaisuransa vuonna 2005. Hän nousi ATP-listan ykköseksi 7. marraskuuta 2016 julkaistulla listalla. Listan toiselle sijalle hän oli noussut ensimmäisen kerran jo elokuussa 2009. Hän on pituudeltaan 191 cm ja painaa 84 kg. Oikeakätinen Murray on voittanut urallaan 45 ATP-turnausta kaksinpelissä ja kaksi nelinpelissä[3]. Hän on pelannut 11 kertaa Grand Slam -turnauksen loppuottelussa, ja saavuttanut kolme voittoa; Yhdysvaltain avoimet 2012 ja Wimbledonin tennisturnaus 2013 sekä Wimbledonin tennisturnaus 2016. Olympiakullan Murray voitti Lontoossa 2012. Tuolloin finaalissa kaatui Roger Federer suoraan kolmessa erässä.[4][2] Murray voitti toisen kerran peräkkäin olympiakultaa Rio de Janeirossa 2016 voitettuaan Juan Martín del Potron kaksinpelin loppuottelussa erin 3–1. Hänestä tuli samalla ensimmäinen kaksinkertainen tenniksen kaksinpelin olympiavoittaja.[5]

Andy Murray
Andy Murray vuoden 2011 Japan Open -turnauksessa.
Andy Murray vuoden 2011 Japan Open -turnauksessa.
Henkilötiedot
Syntynyt15. toukokuuta 1987 (ikä 36)
Kansalaisuus  Iso-Britannia
Tennispelaaja
Pituus 191 cm
Paino 82 kg
Kätisyys oikea
Ammattilaisena 2005–
Palkintorahat 63 749 674 USD
Kaksinpeli
Paras sijoitus 1. (7.11.2016)
Turnausvoittoja 45
Voitot/tappiot 725–241
Grand Slam -turnauksissa
Australian avoimet loppuottelu (2010, 2011, 2013, 2015, 2016)
Ranskan avoimet loppuottelu (2016)
Wimbledon voitto (2013, 2016)
Yhdysvaltain avoimet voitto (2012)
Nelinpeli
Paras sijoitus 51 ()
Voitot/tappiot 79–81
Aiheesta muualla
www.andymurray.com
ITF
ATP
Mitalit
Maa:  Yhdistynyt kuningaskunta
Miesten tennis
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Lontoo 2012 Kaksinpeli
Kultaa Kultaa Rio de Janeiro 2016 Kaksinpeli
Hopeaa Hopeaa Lontoo 2012 Sekanelinpeli

Tennisura muokkaa

Nuoruus muokkaa

Murray syntyi 15. toukokuuta 1987 vanhemmilleen, Judylle ja Williamille. Hänellä on isoveli, Jamie Murray, joka on paremmin nelinpeleissä menestynyt tennispelaaja.[6] Murrayn vanhemmat erosivat hänen ollessaan 9-vuotias.[7]

Kahdeksanvuotiaana Andy Murray säilyi hengissä Dunblanen verilöylystä, jossa kouluun kohdistuneessa iskussa kuoli itsemurhan tehneen Thomas Hamiltonin lisäksi kuusitoista lasta ja opettaja ammuskelun seurauksena. Murray ja hänen vanhempi veljensä Jamie onnistuivat piiloutumaan rehtorin pöydän alle ja säilyivät siten joukkosurmasta hengissä.[8]

Uran alku muokkaa

Murray aloitti tenniksenpeluun 3-vuotiaana.[4] 15-vuotiaana Murray muutti Barcelonaan, Espanjaan, jossa hän opiskeli kansainvälisessä koulussa ja harjoitteli Emilio Sánchezin Sánchez-Casal-akatemiassa.[9][10]

Vuonna 1999 Murray voitti alle 12-vuotiaiden Orange Bowl -turnauksen. Vuonna 2002 Murray aloitti junioriuransa, voittaen kaksi turnausta kyseisenä vuonna.[11] Vuonna 2004 Murray voitti Yhdysvaltain avointen poikien kaksinpelin voittamalla loppuottelussa Serhi Stah’ovskyin. Nelinpelissä hän pääsi välieriin veljensä kanssa. Seuraavana vuonna Ranskan avoimissa hän pääsi kaksinpelissä välieriin.[4] Junioreiden maailmanlistalla Murray oli parhaimmillaan toisena tammikuussa 2004.[12]

2005–2007 muokkaa

 
Andy Murray Yhdysvaltain avoimissa vuonna 2008.

Maaliskuussa 2005 Murraysta tuli 17-vuotiaana nuorin Davis Cupissa pelannut britti.[13] Huhtikuussa hän teki debyyttinsä ATP-tason turnauksessa Barcelona Openissa, johon hän pääsi mukaan villillä kortilla. Hän hävisi ensimmäisellä kierroksella Jan Hernychille.[14] Ensimmäisen ATP-tason voittonsa Murray saavutti kesäkuussa pelaamassaan Queen's Clubin tennisturnauksessa, jossa hän voitti ensimmäisellä kierroksella Santiago Venturan.[15] Toisella kierroksella hän voitti maailmanlistan sijalla 30 olleen Taylor Dentin. Kolmannella kierroksella hän hävisi tiukan taistelun Thomas Johanssonia vastaan.[16][11] Murray osallistui miesten Grand Slam -turnaukseen ensimmäisen kerran Wimbledonissa, jossa hän voitti toisella kierroksella 14:nneksi sijoitetun Radek Štěpánekin, mutta hävisi kolmannen kierroksen ottelussaan 18:nneksi sijoitetulle David Nalbandianille.

Vuoden 2006 Wimbledonissa Murray voitti kolmannella kierroksella turnauksessa kolmanneksi sijoitetun Andy Roddickin suoraan kolmessa erässä, mutta hävisi seuraavassa ottelussaan 18:nneksi sijoitetulle Marcos Baghdatisille. Vuosina 2006 ja 2007 Murray voitti San Josén turnauksen ja jälkimmäisenä vuonna myös Pietarin turnauksen. Vuoden 2007 Wimbledon-turnaus jäi loukkaantumisen takia väliin.

2008–2009 muokkaa

Vuonna 2008 Murray voitti tammikuussa Dohan turnauksen ja helmikuussa Marseillen turnauksen. Wimbledonissa hän selviytyi puolivälieriin voitettuaan kokeneet vastustajansa Fabrice Santoron, Xavier Malissen ja Tommy Haasin sekä neljännellä kierroksella Richard Gasquet'n eräluvuin 5–7, 3–6, 7–6(3), 6–2, 6–4. Puolivälierässään Murray hävisi toiseksi sijoitetulle Rafael Nadalille eräluvuin 3–6, 2–6, 4–6. Elokuussa hän voitti Masters-sarjan turnauksen Cincinnatissa. Yhdysvaltain avoimissa Murray selviytyi ensi kertaa urallaan Grand Slam -turnauksen loppuotteluun. Hän voitti välierissä turnauksen ykköseksi sijoitetun Rafael Nadalin eräluvuin 6–2, 7–6(5), 4–6, 6–4. Loppuottelussa hän hävisi Roger Federerille lukemin 2–6, 5–7, 2–6. Turnauksen jälkeisellä rankinglistalla hän nousi ensi kertaa urallaan neljänneksi. Lokakuussa Murray voitti Masters-turnauksen Madridissa ja Pietarin turnauksen. Madridin turnauksen välierissä hän voitti jo kolmannen kerran urallaan Roger Federerin, maailman entisen ykköspelaajan. Neljännen kerran Federer kaatui marraskuussa 2008 Masters Cupissa Shanghaissa.

Murray saavutti viidennen voittonsa Federeristä tammikuussa 2009 Dohan turnauksessa, jonka loppuottelussa Murray voitti Andy Roddickin eräluvuin 6–4, 6–2. Helmikuussa 2009 hän voitti Rotterdamin turnauksen loppuottelussa jalkavaivaisen Rafael Nadalin eräluvuin 6–3, 4–6, 6–0. Maaliskuussa hän otti Indian Wellsin Masters-turnauksen välierissä kuudennen voittonsa Roger Federeristä, mutta hävisi loppuottelussa Rafael Nadalille. Kaksi viikkoa myöhemmin Murray voitti Miamin turnauksen loppuottelussa Novak Đokovićin eräluvuin 6–2, 7–5 ja saavutti näin uransa 11:nnen ATP-turnausvoittonsa. Murray selvisi Ranskan avoimissa puolivälieriin, mutta hävisi chileläiselle Fernando Gonzálezille. Kesäkuussa 2009 Murray voitti Queen's Clubin ruohokenttäturnauksen ensimmäisenä brittinä 71 vuoteen; loppuottelussa hän kukisti James Blaken erin 7–5, 6–4[17]. Wimbledonissa Murray pääsi välieriin saakka, mutta hävisi sitten Andy Roddickille luvuin 4–6, 6–4, 6–7(7), 6–7(5). Elokuussa Murray voitti Montréalin turnauksen loppuottelussa Juan Martín del Potron lukemin 6–7(4), 7–6(3), 6–1 ja marraskuussa Valencian turnauksen loppuottelussa Mihail Južnyin luvuin 6–3, 6–2.

2010–2011 muokkaa

Australian avoimissa 2010 Murray selvisi aina finaaliin asti pudotettuaan muun muassa hallitsevan mestarin, espanjalaisen Rafael Nadalin puolivälierissä ja kroatialaisen yllättäjän Marin Čilićin välierissä. Murray kuitenkin hävisi finaalissa maailmanlistan ykköselle sveitsiläiselle Roger Federerille. Ranskan avointen neljännellä kierroksella Murray hävisi Tomáš Berdychille ja Wimbledonin välierässä Rafael Nadalille. Elokuussa 2010 Murray voitti Canada Masters -turnauksen Torontossa. Turnauksen välierässä hän voitti maailmanlistan ykkösen, Rafael Nadalin ja finaalissa Roger Federerin.[18] Yhdysvaltain avointen kolmannella kierroksella hän hävisi Stanislas Wawrinkalle. Lokakuussa pelatussa Shanghai Masters -turnauksessa Murray voitti finaalissa Federerin.

Vuoden 2011 Australian avoimissa Murray pääsi finaaliin, mutta hävisi tällä kertaa Novak Đokovićille. Ranskan avoimissa Murray hävisi välierissä Rafael Nadalille suoraan kolmessa erässä. Kesäkuussa Murray voitti Queen's Clubin tennisturnauksen toistamiseen.

Olympiakultaa ja ensimmäinen Grand Slam -turnausvoitto (2012) muokkaa

Tammikuussa 2012 Murray voitti Brisbanen turnauksen päihitettyään loppuottelussa Aleksandr Dolgopolovin.[19] Australian avoimissa Murray hävisi välierissä maailmanlistan ykköselle, Novak Đokovićille neljä tuntia ja 50 minuuttia kestäneessä ottelussa luvuin 3–6, 6–3, 7–6(4), 1–6, 5–7.[20] Dubain turnauksen loppuottelussa Murray hävisi Roger Federerille voitettuaan välierissä Đokovićin. Maaliskuussa pelatussa Miamin turnauksessa Murray pääsi jälleen loppuotteluun, mutta hävisi Đokovićille. Huhtikuussa Murray hävisi kahdessa pelaamassaan turnauksessa puolivälierissä, ensin Tomáš Berdychille ja sitten Milos Raonicille.[16] Ranskan avoimissa Murray hävisi puolivälierissä David Ferrerille.[21] Wimbledonissa Murray pääsi loppuotteluun Federeriä vastaan. Murray voitti ensimmäisen erän 6–4, mutta hävisi ottelun lopulta neljässä erässä luvuin 6–4, 5–7, 3–6, 4–6.[22] Heinä-elokuussa kisatuissa Lontoon olympialaisissa Murray saavutti uransa suurimman voiton voitettuaan kaksinpelissä olympiakultaa. Loppuottelussa hän päihitti Roger Federerin suoraan kolmessa erässä murskaluvuin 6–2, 6–1, 6–4.[23] Murray pääsi loppuotteluun myös sekanelinpelissä, jossa hän pelasi yhdessä Laura Robsonin kanssa. He hävisivät sen kuitenkin valkovenäläisille, Maks Mirnylle ja Viktoryja Azarenkalle kolmanteen erään venyneessä ottelussa.[24] Yhdysvaltain avoimissa Murray saavutti ensimmäisen Grand Slam -turnausvoittonsa voitettuaan lähes viisi tuntia kestäneessä, kaikkien aikojen pisimmässä Yhdysvaltain avointen loppuottelussa puolustavan mestarin Novak Đokovićin. Ottelu päättyi Murrayn voittolukemiin 7–6(10), 7–5, 2–6, 3–6, 6–2. Murraysta tuli ensimmäinen brittiläinen miestennispelaaja vuoden 1936 jälkeen, joka on voittanut Grand Slam -turnauksen.[25][26]

Wimbledonin mestaruus (2013) muokkaa

Murray avasi kauden 2013 voittamalla Brisbanen turnauksen. Loppuottelussa hän voitti ensimmäistä ATP-finaaliaan pelanneen Grigor Dimitrovin luvuin 7–6(0), 6–4.[27] Australian avoimissa Murray eteni loppuotteluun, jossa hävisi Novak Đokovićille.[28] Maaliskuussa hän voitti Miamin Masters-turnauksen ja kesäkuussa Queen's Clubin turnauksen.[16] Murray saavutti vihdoin Wimbledonin mestaruuden, kun hän voitti loppuottelussa Novak Đokovićin suoraan kolmessa erässä. Viimeksi brittiläismies oli voittanut turnauksen vuonna 1936, jolloin Fred Perry oli mestari.[29]

Toinen Wimbledonin mestaruus ja ATP World Tour Finalsin ensimmäinen voitto (2016) muokkaa

Murray voitti Wimbledonin mestaruuden toisen kerran urallaan. Hän päihitti loppuottelussa Milos Raonicin suoraan kolmessa erässä.[30]

Murray voitti ATP World Tour Finalsin ensimmäistä kertaa. Finaalissa kaatui Novak Djokovic 6-3 6-4

Yksityiselämä muokkaa

Murraylla oli viiden vuoden ajan suhde Kim Searsin kanssa, joka päättyi hetkeksi vuonna 2009. He kuitenkin palasivat yhteen 2010.[31][32][33]

Turnausvoitot muokkaa

Kaksinpeli (45) muokkaa

Voitot turnausluokittain
Grand Slam -turnaukset (3)
ATP World Tour Finals (1)
ATP World Tour Masters 1000 (14)
Olympialaiset (2)
ATP World Tour 500 (9)
ATP World Tour 250 (16)
Voitot kenttätyypeittäin
Kova (33)
Massa (3)
Ruoho (8)
Matto (1)
s = sisäkenttä
# Pvm Turnaus Kenttä Loppuotteluvastustaja Tulos
1. 19. helmikuuta 2006   SAP Open, San José Kova (s)   Lleyton Hewitt 2–6, 6–1, 7–63
2. 18. helmikuuta 2007   SAP Open, San José Kova (s)   Ivo Karlović 6–73, 6–4, 7–62
3. 22. lokakuuta 2007   St. Petersburg Open, Pietari Matto (s)   Fernando Verdasco 6–2, 6–3
4. 5. tammikuuta 2008   Qatar ExxonMobil Open, Doha Kova   Stanislas Wawrinka 6–4, 4–6, 6–2
5. 17. helmikuuta 2008   Open 13, Marseille Kova (s)   Mario Ančić 6–3, 6–4
6. 3. elokuuta 2008   Cincinnati Masters, Cincinnati Kova   Novak Đoković 7–64, 7–65
7. 19. lokakuuta 2008   Madrid Masters, Madrid Kova (s)   Gilles Simon 6–4, 7–66
8. 26. lokakuuta 2008   St. Petersburg Open, Pietari Matto (s)   Andrei Golubev 6–1, 6–1
9. 10. tammikuuta 2009   Qatar ExxonMobil Open, Doha Kova   Andy Roddick 6–4, 6–2
10. 15. helmikuuta 2009   ABN AMRO World Tennis Tournament, Rotterdam Kova   Rafael Nadal 6–3, 4–6, 6–0
11. 5. huhtikuuta 2009   Miami Masters, Miami Kova   Novak Đoković 6–2, 7–5
12. 14. kesäkuuta 2009   Queen's, Lontoo Ruoho   James Blake 7–5, 6–4
13. 16. elokuuta 2009   Rogers Cup, Montreal Kova   Juan Martín del Potro 6–7, 7–6, 6–1
14. 8. lokakuuta 2009   Open de Tenis Comunidad Valenciana, Valencia Kova (s)   Mihail Južnyi 6–3, 6–2
15. 15. elokuuta 2010   Rogers Cup, Toronto Kova   Roger Federer 7–5, 7–5
16. 17. lokakuuta 2010   Shanghai Masters, Shanghai Kova   Roger Federer 6–3, 6–2
17. 13. kesäkuuta 2011   AEGON Championships, Lontoo Ruoho   Jo-Wilfried Tsonga 3–6, 7–62, 6–4
18. 21. elokuuta 2011   Western & Southern Open, Cincinnati Kova   Novak Đoković 6–4, 3–0, luov.
19. 2. lokakuuta 2011   Thailand Open, Bangkok Kova   Donald Young 6–2, 6–0
20. 9. lokakuuta 2011   Japan Open Tennis Championships, Tokio Kova   Rafael Nadal 3–6, 6–2, 6–0
21. 16. lokakuuta 2011   Shanghai Masters, Shanghai Kova   David Ferrer 7–5, 6–4
22. 8. tammikuuta 2012   Brisbane International, Brisbane Kova   Aleksandr Dolgopolov 6–1, 6–3
23. 5. elokuuta 2012   Olympialaiset, Lontoo Ruoho   Roger Federer 6–2, 6–1, 6–4
24. 10. syyskuuta 2012   Yhdysvaltain avoimet, New York Kova   Novak Đoković 7–6(10), 7–5, 2–6, 3–6, 6–2
25. 6. tammikuuta 2013   Brisbane International, Brisbane Kova   Grigor Dimitrov 7–6(0), 6–4
26. 31. maaliskuuta 2013   Sony Open Tennis, Miami Kova   David Ferrer 2–6, 6–4, 7–6(1)
27. 16. kesäkuuta 2013   Queen's Clubin tennisturnaus, Lontoo Ruoho   Marin Čilić 5–7, 7–5, 6–3
28. 7. heinäkuuta 2013   Wimbledonin tennisturnaus, Lontoo Ruoho   Novak Đoković 6–4, 7–5, 6–4
29. 28. syyskuuta 2014 Shenzhen Open, Kiina Kova   Tommy Robredo 5–7, 7–6(11–9), 6–1
30. 19. lokakuuta 2014 Vienna Open, Itävalta Kova (s)   David Ferrer 5–7, 6–2, 7–5
31. 26. lokakuuta 2014 Valencia Open, Espanja Kova (s)   Tommy Robredo 3–6, 7–6(9–7), 7–6(10–8)
32. 4. toukokuuta 2015 Munich, Saksa Massa   Philipp Kohlschreiber 7–6(7–4), 5–7, 7–6(7–4)
33. 10. toukokuuta 2015 Madrid Open, Espanja Massa   Rafael Nadal 6–3, 6–2
34. 21. kesäkuuta 2015 Queen's Club, Yhdistynyt kuningaskunta Ruoho   Kevin Anderson 6–3, 6–4
35. 16. elokuuta 2015 Montreal, Kanada Kova   Novak Đoković 6–4, 4–6, 6–3
36. 15. toukokuuta 2016 Rooma, Italia Massa   Novak Đoković 6–3, 6–3
37. 19. kesäkuuta 2016 Queen's Club, Yhdistynyt kuningaskunta Ruoho   Milos Raonic 6–7(5–7), 6–4, 6–3
38. 10. heinäkuuta 2016   Wimbledonin tennisturnaus, Lontoo Ruoho   Milos Raonic 6–4, 7–6(7–3), 7–6(7–2)
39. 14. elokuuta 2016   Olympialaiset, Rio de Janeiro Kova   Juan Martín del Porto 7–5, 4–6, 6–2, 7–5
40. 9. lokakuuta 2016   China Open, Kiina Kova   Grigor Dimitrov 6–4, 7–6(7–2)
41. 16. lokakuuta 2016   Shanghai Masters, Shanghai Kova   Roberto Bautista Agut 7–6(7–1), 6–1
42. 30. lokakuuta 2016 Vienna Open, Itävalta Kova (s)   Jo-Wilfried Tsonga 6–3, 7–6(8–6)
43. 6. marraskuuta 2016   Paris Masters, Pariisi Kova   John Isner 3–6, 7–6(7–4), 6–4
44. 20. marraskuuta 2016   ATP World Tour Finals, Yhdistynyt kuningaskunta Kova (s)   Novak Đoković 6–3, 6–4
45. 4. maaliskuuta 2017   Dubai Tennis Championships, Yhdistyneet arabiemiirikunnat Kova   Fernando Verdasco 6–3, 6–2

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Andy Murray NBCOlympics.com. 2012. NBCUniversal. Arkistoitu 6.8.2012. Viitattu 6.8.2012. (englanniksi)
  2. ↑ a b Lund, Sakari: Murraylle uran suurin voitto - Federerille ei vieläkään kaksinpelin olympiakultaa Yle.fi. 5.8.2012. Yle. Viitattu 6.8.2012.
  3. ↑ Andy Murray | Titles and Finals | ATP World Tour | Tennis ATP World Tour. Viitattu 26.2.2018. (englanniksi)
  4. ↑ a b c Andy Murray – Profile atpworldtour.com. ATP Tour, Inc. Viitattu 6.8.2012. (englanniksi)
  5. ↑ Koivunen, Tommi: Andy Murray teki tennishistoriaa Riossa – toinen olympiakulta! Molemmat finalistit kyynelehtivät ottelun jälkeen Ilta-Sanomat (is.fi). 15.8.2016. Sanoma Media Finland Oy. Arkistoitu 13.12.2022. Viitattu 13.12.2022.
  6. ↑ Andy Murray scottishroots.com. Arkistoitu 5.5.2010. Viitattu 6.8.2012. (englanniksi)
  7. ↑ Tennis star's father reveals: What really upset Andy? The day that Judy walked out on us dailymail.co.uk. Daily Mail. Viitattu 6.8.2012. (englanniksi)
  8. ↑ Hodgson, Martin: Murray describes fight to cope with trauma of Dunblane school killings Guardian.co.uk. 5.6.2008. Guardian News and Media Limited. Viitattu 6.8.2012. (englanniksi)
  9. ↑ Boy on the brink guardian.co.uk. Guardian News and Media Limited. Viitattu 6.8.2012. (englanniksi)
  10. ↑ Andy Murray close to realising Scottish dream bbc.co.uk. BBC. Viitattu 6.8.2012. (englanniksi)
  11. ↑ a b Murray rewarded for hard work bbc.co.uk. Viitattu 14.9.2012. (englanniksi)
  12. ↑ Andy Murray itftennis.com. International Tennis Federation. Arkistoitu 21.9.2016. Viitattu 6.8.2012. (englanniksi)
  13. ↑ GB pair take stunning doubles win bbc.co.uk. Viitattu 11.9.2012. (englanniksi)
  14. ↑ Murray tastes defeat on ATP debut bbc.co.uk. Viitattu 14.9.2012. (englanniksi)
  15. ↑ Wimbledon wild card for Murray dailymail.co.uk. Viitattu 14.9.2012. (englanniksi)
  16. ↑ a b c Andy Murray – Playing Activity atpworldtour.com. ATP Tour, Inc. Viitattu 6.8.2012. (englanniksi)
  17. ↑ Murray päätti brittien 71 vuoden odotuksen 14.6.2009. YLE. Viitattu 16.6.2009.
  18. ↑ Murrayn vire pitää - Federer kaatui finaalissa YLE. Viitattu 16.8.2010.
  19. ↑ Loukkaantuminen teki Brisbanen finaalista torson Yle Urheilu. Viitattu 8.1.2012.
  20. ↑ Djokovic vahvempi hirmuisessa taistelussa Yle Urheilu. Viitattu 6.8.2012.
  21. ↑ Ferrer pysäytti Murrayn ja haastaa Nadalin Yle Urheilu. Viitattu 6.8.2012.
  22. ↑ Maaginen Federer häikäisi Wimbledonissa Yle Urheilu. Viitattu 6.8.2012.
  23. ↑ Murraylle uran suurin voitto - Federerille ei vieläkään kaksinpelin olympiakultaa Yle Urheilu. Viitattu 6.8.2012.
  24. ↑ Andy Murray ei saanut toista kultaa Yle Urheilu. Viitattu 6.8.2012.
  25. ↑ Murray US Openin mestariksi uskomattoman taistelun jälkeen Yle Urheilu. Viitattu 11.9.2012.
  26. ↑ Murray's Moment At Last! atpworldtour.com. 10.9.2012. ATP Tour, Inc. Viitattu 11.9.2012. (englanniksi)
  27. ↑ Murrayn kausi käyntiin voitolla Brisbanessa Yle Urheilu. Viitattu 6.1.2013.
  28. ↑ Australian Open 2013: Novak Djokovic beats Andy Murray to win hat-trick of titles in Melbourne telegraph.co.uk. Viitattu 7.7.2013.
  29. ↑ Andy Murray iski tennishistoriaa Wimbledonissa Yle Urheilu. Viitattu 7.7.2013.
  30. ↑ Andy Murray kesti paineet - Wimbledonin voitto upealla pelillä yle.fi. Viitattu 10.7.2016.
  31. ↑ Andy Murray, the great romantic telegraph.co.uk. Viitattu 14.6.2011. (englanniksi)
  32. ↑ No love match: Andy Murray splits with girlfriend who followed him on tennis tours around the world dailymail.co.uk. Viitattu 14.6.2011. (englanniksi)
  33. ↑ Off-form Andy Murray still ranks number one with girlfriend Kim Sears as they shop for groceries dailymail.co.uk. Viitattu 14.6.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Andy_Murray&oldid=21477229”