Andreas II
Andreas II (1175 – 26. lokakuuta 1235) oli Unkarin kuningas vuodesta 1205 vuoteen 1235. Kuningas oli heikko, ja maa kärsi sisäisistä ja taloudellisista onelmista. Voimakkaiden magnaattien uskollisuutta pyrittiin ostamaan mittavilla maalahjoituksilla. Aatelin oikeuksia koskenut kuninkaan kultainen bulla annettiin vuonna 1222, ja se toimi pitkään perustuslain tavoin sekä loi pohjan maan valtiopäivälaitokselle. Andreas osallistui valtakaudellaan epäonnistuneeseen viidenteen ristiretkeen, ja Saksalainen ritarikunta karkotettiin Transsilvaniasta vuonna 1225. Andreaksen kuoltua vuonna 1235 maan hallitsijaksi nousi hänen poikansa Béla IV.
| Andreas II | |
|---|---|
 Andreas II:n sinetti vuodelta 1224. | |
| Unkarin kuningas | |
| Valtakausi | 1205–1235 |
| Edeltäjä | László III |
| Seuraaja | Béla IV |
| Syntynyt | 1175 |
| Kuollut | 26. lokakuuta 1235 |
| Puoliso |
Meranian Gertrude Courtenayn Yolanda Esten Beatrice |
| Lapset |
Béla IV Elisabet Pyhä Violanta Unkarilainen |
| Suku | Árpád |
| Isä | Béla III |
| Äiti | Antiokian Agnes |
| Uskonto | roomalaiskatolilaisuus |
Elämäkerta muokkaa
Andreas syntyi vuonna 1175, ja hänen isänsä oli Unkarin kuningas Béla III. Béla III:n kuollessa valtaistuimelle nousi ensin Andreaksen vanhempi veli László III, jonka kuoltua puolestaan vuonna 1205 Andreaksesta tuli maan kuningas.[1]
Andreaksen asema Unkarin kuninkaana oli heikko. Unkarissa paljon valtaa oli paikallisilla mahtimiehillä, joiden yksityisarmeijat kävivät sotia keskenään, ja ajoittain he myös liittoutuivat Unkarin kuningasta vastaan etuoikeuksiensa puolesta. Andreas pyrki ostamaan heidät puolelleen avokätisillä maalahjoituksilla. Maalahjoitukset tekivät itsenäisistä maanomistajista magnaattien vasalleja, ja Unkarin vanha linnaläänijärjestelmä romuttui. Kuninkaaseen suhtauduttiin vihamielisesti. Erityistä paheksuntaa herätti kuninkaan saksalaissyntyinen vaimo Gertrud ja hänen Unkariin mukanaan tuomansa saksalaiset ritarit.[2] Vuonna 1213[1] joukko salaliittolaisia murhasivat Gertrudin ja hänen seurueensa Pilisin metsässä kuninkaan ollessa sotaretkellä. Kuningas saattoi heikon asemansa takia rangaista vain salajuonen johtajaa.[2]
Maalahjoitusten lisäksi tyytymättömyyttä herätti kruunun tuhlailu. Andreas oli mieltynyt Länsi-Euroopasta Unkariin saapuneeseen loisteliaaseen elämäntyyliin. Lisäksi vuonna 1217 Andreas lähti paavin innoittamana ristiretkelle Pyhään maahan.[2] Mukanaan kuninkaalla oli 15 000:n miehen armeija.[1] Ristiretkensä aikana Andreas sai Jerusalemin kuninkaan arvonimen[2], mutta ristiretki päättyi muuten pettymykseen.[1] Unkari velkaantui pahasti ristiretken kustannuksien takia, ja hopearahan arvoa laskettiin. Lisää rahaa yritettiin saada vuokraamalla maan suolakauppa sekä tullien ja verojen kanto-oikeus juutalaisille ja muslimeille.[2]
.jpg)
Lopulta tilanne johti muutamien magnaattien johtamaan niin sanottuun kuninkaan palvelijoiden kapinaan. Kapinan johdosta Andreaksen oli vuonna 1222 pakko antaa niin sanottu kultainen bulla Székesfehérvárissa. Bulla määritteli kuninkaan palvelijoiden eli maan vasta muodostuvan alemman aatelin oikeudet. Kultainen bulla on Unkarin vanhin valtio-oikeudellinen asiakirja. Kultainen bulla lupasi aatelille esimerkiksi verovapauden, turvan oikeudettomilta vanitsimisilta ja erikoisaseman tuomioistuimen edessä. Vapaat miehet velvoitettiin maan puolustamiseen, mutta hyökkäyssotaa tämä ei koskenut. Kuningasta asiakirja kielsi tekemästä suuria maalahjoituksia tai asettamasta ulkomaalaisia virkoihin. Verojen ja tullien kanto-oikeus vietiin muslimeilta ja juutalaisilta. Kuninkaan oli myös vuosittain järjestettävä kuninkaan palvelijoiden kokous Székesfehérvárissa, jossa keskusteltaisiin maan asioista. Järjestelmän pohjalta kehittyi sittemmin maan valtiopäivälaitos, ja itse bulla toimi pitkään eräänlaisena perustuslakina. Bullan noudattamista valvomaan asetettiin palatiini eli nádor. Sopimuksen rikkominen oikeuttaisi aateliston nousemaan kapinaan.[2] Saksalainen ritarikunta karkotettiin heidän hallitsemistaan osista Transsilvaniaa vuonna 1225.[1]
Andreas kuoli 26. lokakuuta 1235.[1] Hänen seuraajansa oli Andreaksen poika Béla IV, joka oli pitkään vastustanut kuninkaan vallan heikkenemistä ja maalahjoituksia. Yritykset parantaa kuninkaan asemaa vesittyivät kuitenkin mongolien hyökkäykseen vuonna 1241.[2] Andreaksen tyttäriä olivat Elisabet Pyhä[1] ja Violanta Unkarilainen[3].
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Andrew II Encyclopaedia Britannica. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Juhani Huotari ja Olli Vehviläinen: Unkari - Maa, kansa, historia, s. 42–43. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-252-2.
- ↑ Emilio Sáez: James I Encyclopaedia Britannica. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Andreas II Wikimedia Commonsissa
| Edeltäjä: László III |
Unkarin kuningas 1205–1235 |
Seuraaja: Béla IV |