Anastus

oikeustieteen käsite

Anastus eli anastaminen tarkoittaa toisen omistaman irtaimen omaisuuden oikeudetonta ottamista, pitämistä, luovuttamista tai muunlaista hyväksikäyttöä tarkoituksella sen saaminen itselleen tai toiselle sellaiseen omistukseen, joka on pysyvää ja ulkonaiselta olemukseltaan vastaa omistusoikeutta.[1]

Anastaminen Suomen laissa muokkaa

Anastamista on Suomen rikoslain mukaan muun muassa varkaus, kavallus ja ryöstö.

On huomattava, että anastus kohdistuu toisen omistamaan irtaimeen omaisuuteen; kiinteää omaisuutta ei siis voi anastaa. Anastaminen on rikos ainoastaan tahallisena ja kun omaisuus otetaan oikeudettomasti. Toisin sanoen jos ottaa esimerkiksi vartioimattomasta naulakosta toisen ihmisen takin erehdyksessä, ei syyllisty anastukseen, koska teko ei ole tahallinen. Anastukseksi teko muuttuu, jos virheen huomattuaan takinottaja päättää pitää toisen takin ilman aikomusta palauttaa sitä oikealle omistajalle. Tällöin kyseessä on varkaus. lähde?

Anastukseen ei myöskään syyllisty, jos ottaa toisen omaisuutta jonkun oikeutusperiaatteen nojalla, kuten lainaksi tai käyttöön omistajan antamalla luvalla. Mikäli taas päättää ottaa omakseen eli "omii" toiselta lainaksi saamansa esineen, syyllistyy anastukseen, tarkemmin sanottuna kavallukseen.

Luvattomasta käytöstä säädetään erikseen; se ei ole anastusta, koska siinä ei ole tarkoituksena muuttaa esineen omistussuhdetta, ainoastaan käyttää sitä oikeudetta.

Mikäli tarkoituksena ei ole saada toiselta otettua esinettä itselle, vaan ainoastaan aiheuttaa sille vahinkoa, tekijä ei syyllisty anastukseen. Esimerkiksi jos joku nappaa toiselta matkapuhelimen ja heittää sen mereen, kyseeseen ei tule anastustyyppinen rikos, varkaus tai näpistys, vaan rikoslain 35. luvun 1 §:n mukainen vahingonteko.

Anastamisen käsite ei ole käytännössä aiheuttanut merkittäviä tulkintaongelmia, vaikka käsitteen sisältöä ei voida pitää täysin selvänä.[1]

Muut kielet muokkaa

Ruotsiksi anastus on tillgrepp, englanniksi appropriation, saksaksi Wegnahme ja ranskaksi hypothese.

Lähteet muokkaa

  1. a b Hallituksen esitys Eduskunnalle rikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen ensimmäisen vaiheen käsittäväksi rikoslain ja eräiden muiden lakien muutoksiksi, 1988 vp. n:o 66 (HE 66/1988), sivu 35.