Ananaskalat
Ananaskalat (Monocentridae) on limapääkaloihin kuuluva kalaheimo. Heimon lajeja tavataan trooppisista valtameristä. Osaa lajeista pidetään myös akvaarioissa.
| Ananaskalat | |
|---|---|
 Ananaskala (Monocentris japonica) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Limapääkalat Beryciformes |
| Heimo: |
Ananaskalat Monocentridae Gill, 1859 |
| Lajit[1] | |
|
|
| Katso myös | |
Lajit ja anatomia muokkaa
Ananaskaloihin kuuluu neljä lajia kahdessa suvussa. Ananaskalat ovat melko pienikokoisia ja kasvavat suurimmillaan noin 21–22 cm pitkiksi. Lajeille on tyypillistä suurikokoiset, levymäiset suomut, joissa on piikkejä. Alaleuassa on elimiä, joiden öisin sinivihreän ja päivisin oranssin valon tuottavat symbioottiset bioluminoivat bakteerit. Ananaskalalajeilla on kaksi selkäevää. Etummainen koostuu neljästä tai viidestä piikistä ja takimmaisen selkäevät ruodot ovat pehmeitä..[2][3][4][5]
Levinneisyys ja elintavat muokkaa
Ananaskalalajeja tavataan trooppisista vesistä Intian valtameren ja Tyynenmeren alueilta. Ne elävät tyypillisesti parvissa 30–300 metrin syvyydessä merenpinnasta. Kalojen ravinto koostuu pinistä äyriäisistä ja eläinplanktonista, joita ne houkuttelevat valoelimillään. Ananaskalojen lisääntymisestä ei ole juurikaan tietoa, mutta ne eivät todennäköisesti vartioi muniaan.[2][3][4][5]
Monet ananaskalalajit ovat paikallisesti hyvin tärkeitä ruokakaloja.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ Monocentridae Itis. Viitattu 7.6.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Family Monocentridae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 7.6.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Joseph S. Nelson: Fishes of the world, s. 302. John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-0-471-25031-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 07.06.2011). (englanniksi)
- ↑ a b c Hannu Lehtonen (päätoim.): Maailman luonto: Eläimet: Kalat, sammakkoeläimet ja matelijat, s. 138-139. Weilin+Göös, 2000. ISBN951-35-6505-X.
- ↑ a b Reeve M. Bailey & Herbert Boschung: Beryciformes AccesScience. McGraw-Hill. Viitattu 07.06.2011. (englanniksi)