Ammoniumpersulfaatti
Ammoniumpersulfaatti eli ammoniumperoksodisulfaatti ((NH4)2S2O8) on ammonium- ja peroksodisulfaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään radikaali-initiaattorina polymeerisynteeseissä ja hapettimena.
| Ammoniumpersulfaatti | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | (NH4)2S2O8 |
| Moolimassa | 228,224 |
| Ulkomuoto | Väritön kiteinen aine[1] |
| Sulamispiste | 120 °C (hajoaa)[1] |
| Tiheys | 1,982 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | 582 g/l (20 °C)[2] |
Ominaisuudet muokkaa
Huoneenlämpötilassa ammoniumpersulfaatti on kiinteää väritöntä ainetta. Se liukenee hyvin veteen ja vesiliuokset ovat voimakkaasti hapettavia. Myös kiinteänä yhdiste on muiden persulfaattien tavoin voimakas hapetin. Kuumennettaessa noin 120 °C ammoniumpersulfaatti hajoaa muodostaen happea ja ammoniumvetysulfaattia. Kosteuden vaikutuksesta yhdiste hydrolysoituu helposti.[1][3]
Valmistus ja käyttö muokkaa
Ammoniumpersulfaattia valmistetaan hapettamalla sähkökemiallisesti ammoniumsulfaatin vesiliuosta. Prosessissa käytetään platinaelektrodeja ja tuote erotetaan kiteyttämällä. Ammoniumpersulfaattia käytetään polymeroimisreaktioiden radikaali-initiaattorina erityisesti valmistettaessa polyakryylimuoveja. Muita käyttökohteita ovat kaliumpersulfaain ja vetyperoksidin valmistus, tekstiilien valkaisuaineena käyttäminen, hiusten valkaisuun, rasvojen ja öljyjen puhdistus, tärkkelyksen liuottaminen ja valoukuvauskemikaalina.[1][3][4][5]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 327. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ Ammoniumpersulfaatin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 27.11.2013.
- ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 66. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.11.2013). (englanniksi)
- ↑ Norbert Steiner & Wilfried Eul :Peroxides and Peroxide Compounds, Inorganic Peroxides, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001. Viitattu 27.11.2013
- ↑ Harald Jakob, Stefan Leiniger, Thomas Lehmann, Sylvia Jacobi & Sven Gutewort: Peroxo Compounds, Inorganic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2007. Viitattu 27.11.2013