Amikti
Amikti (lat. amictus ’verho’, ’vaippa’) on läntisissä kirkoissa papin tai diakonin liturgiseen asuun kuuluva valkoinen, neliskulmainen liina, josta muodostuu alban hupunomainen kaulus.[1] Siitä käytetään joskus nimitystä kaulusliina koska se muodostaa eräänlaisen kauluksen albaan.
Amikti on noin 90 cm pitkä ja 60 cm leveä. Sen kahdessa kulmassa on nauhat, joilla se sidotaan, ja näiden välissä pitkällä sivulla voi olla jäykempi, joko valkoinen, tai messukasukan kanssa samaa väriä oleva ja liturgisia värejä noudattava kaulusmainen osa, parura.[2]
Amikti suojaa stolaa ja messukasukkaa (tai dalmatikaa) hieltä ja lialta ja käyttäjänsä hiuksilta. Se puetaan päälle ennen albaa. Aikaisemmin se saattoi myös ulkona vietetyssä jumalanpalveluksessa kylmän sään aikaan toimia päätä suojaavana huppuna.[2][3]
Amiktia käytetään katolisessa ja anglikaanisessa kirkossa sekä joissain luterilaisissa kirkoissa, muun muassa Ruotsin kirkossa. Suomessa sen käyttö on harvinaista, pääasiassa vain Porvoon hiippakunnassa. Amiktin käyttö jatkui Ruotsi-Suomessa reformaation jälkeen 1600-luvulle saakka, jolloin sen korvasi vähitellen albaan kiinteästi kuulunut leveä pitsikaulus. Uudelleen amikti on tullut käyttöön 1900-luvulla.[4]
Lähteet muokkaa
- Tauno Sarantola: Kirkkotekstiilit. Kirjaneliö, 1988. ISBN 951-600-748-1.
Viitteet muokkaa
- ↑ Palvelkaa Herraa iloiten Jumalanpalveluksen opas, s. 126. Kirkkohallitus Jumalanpalveluselämä ja musiikkitoiminta, 2009.
- ↑ a b Tauno Sarantola, Pentti Lempiäinen, Päikki Priha, Mirja Fröberg: KIrkkotekstiilit, s. 20. Kirjaneliö ISBN 951-600-748-1, 1988.
- ↑ Gunnel Berggren: Prästens kläder och kyrkans textiliet, s. 30,31. Verbum förlag. ISBN 91-526-2811-6, 2002. (ruotsiksi)
- ↑ Bengt Stolt: Kyrklig skrud enligt svensk tratition, s. 48. Diakonistyrelsens bokförlag, Stockholm, 1964. (ruotsiksi)