Amerikantuulihaukka
Amerikantuulihaukka (Falco sparverius) on Amerikassa elävä tuulihaukan vastinlaji.
| Amerikantuulihaukka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Jalohaukkalinnut Falconiformes |
| Heimo: | Jalohaukat Falconidae |
| Suku: | Jalohaukat Falco |
| Laji: | sparverius |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Falco sparverius |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Linnun pituus on 19–21 cm, siipien kärkiväli 50–60 cm ja paino keskimäärin 109 g (koiras) ja 119 g (naaras). Naaras on noin 5 % suurempi kuin koiras. Amerikantuulihaukka on neljänneksen pienempi kuin tuulihaukka, jota se väritykseltään muistuttaa. Sukupuolten värityksessä on selkeä ero koiraan ollessa värikkäämpi.
Esiintyminen muokkaa
Amerikantuulihaukan esiintymisalue kattaa koko Amerikan Alaskan ja Kanadan pohjoiselta puurajalta aina Tulimaahan saakka. Osassa Keski-Amerikkaa se esiintyy vain talvisin ja se puuttuu lähes kokonaan Amazonin valuma-alueelta ja monin paikoin Chilestä. Siitä tunnetaan noin 14 alalajia. Lajin elinympäristön ala on noin 25 miljoonaa neliökilometriä. Sitä tavataan satunnaisesti Länsi-Euroopassa.
Elinympäristö muokkaa
Laji elää kaikkialla missä vain on tarjolla avomaata saalistukseen ja puita tai pylväitä tähystykseen. Se on runsastunut suuresti viimeisten 200 vuoden aikana viljelymaan pinta-alan kasvaessa. Laajoja avohakkuualueita, kuten esimerkiksi Amazonin varrella, se kuitenkin karttaa. Esiintyy myös kaupungeissa[2].
Lisääntyminen muokkaa
Amerikantuulihaukat eivät ole kovinkaan sosiaalisia ja pesivät yksittäispareina. Kuusi viikkoa ennen muninnan alkua naaras alkaa seurustella kahden tai kolmen koiraan kanssa, joista se valitsee yhden lastensa isäksi. Pesä on jossakin kolossa, joko puun, tikan, rakennuksen, kallion tai rantatöyrään kolossa, usein pöntössä, harvoin jonkin toisen linnun vanhassa pesässä. Naaras munii 3–7 munaa, tavallisesti neljä tai viisi, joita haudotaan 29–30 päivää. Naaras hoitaa enimmät hautomiset koiraan osallistuessa toisinaan. Molemmilla on kuitenkin hautomalaikku. Poikaset kuoriutuvat eriaikaisesti ja oppivat lentämään kuukauden ikäisinä. Noin puolet poikasista selviää lentokykyisiksi asti.
Ravinto muokkaa
Amerikantuulihaukat saalistavat kesäaikaan aamuisin ja iltaisin isokokoisia hyönteisiä, enimmäkseen heinäsirkkoja. Talviaikaan ne voivat saalistaa pitkin päivää, ja niiden dieetti on silloin monipuolisempi, käsittäen pikkujyrsijöitä, pikkulintuja ja kahlaajien poikasia, liskoja, sammakoita ja skorpioneja. Laji syö myös rapuja, nisäkkäitä ja lepakkoja[3].
Galleria muokkaa
Lähteet muokkaa
- Cramp, Stanley (päätoim.) 1980: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. II. – Oxford University Press. Hongkong.
- AllAboutBirds (esiintymiskartta)(englanniksi)
- ADW (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ BirdLife International: Falco sparverius IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.5.2014. (englanniksi)
- ↑ American Kestrel Audubon. 13.11.2014. Viitattu 18.4.2021. (englanniksi)
- ↑ American Kestrel Audubon. 13.11.2014. Viitattu 3.5.2021. (englanniksi)