Ambulanssit Suomessa

Suomessa ambulanssit jaetaan perus- ja hoitotason ambulansseihin, joista hoitotason ambulanssissa on paremmat valmiudet hoitaa vakavasti sairasta potilasta.

Ambulanssi Erottajan paloaseman edessä.

Ensimmäiset ambulanssit olivat hevosten vetämiä, ja ne otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1901. Ambulanssit alkoivat kuitenkin yleistyä suurissa kaupungeissa vasta 1930-luvulla ja maaseudulla 1960-luvulla.

Ambulanssipalveluiden järjestäminen on ollut kuntien vastuulla, mutta uuden terveydenhuoltolain myötä järjestämisvastuu on siirtynyt sairaanhoitopiireille. Sairaanhoitopiirit voivat järjestää ensihoidon itse omana toimintanaan, yhteistyössä alueen pelastuslaitoksen kanssa tai ulkoistamalla palvelut yksityisille yrityksille kilpailuttamalla. Alan suurimpia yksityisiä yrityksiä Suomessa ovat 9Lives ja Med Group.^lähde?

Historia

Suomessa otettiin käyttöön ensimmäiset hevosvetoiset sairaankuljetusvaunut Turussa vuonna 1901, ja pian sellaiset hankittiin myös muihin suuriin kaupunkeihin. Hevosajoneuvoilla suoritettu sairaankuljetus on ollut Suomessa kuitenkin kokonaisuuden kannalta hyvin vähämerkityksistä.

Vaikka auto oli osoittanut ylivoimaisuutensa sairaankuljetuksessa ensimmäisen maailmansodan aikana, sairasautot olivat 1920-luvun vähäväkisessä Suomessa varsin harvinaisia. Sairasautoja hankkivat lähinnä palokunnat, jotka olivat siirtymässä paloautojen käyttöön. 1930-luvun aikana sairaankuljetusautot kehittyivät pitkin harppauksin, ja niiden alustoina käytettiin enimmäkseen suuria amerikkalaisia henkilöautoja. Sairasautoja tekivät linja-autojen koreja valmistaneet yritykset. Ambulanssien sarjatuotantoa ei kuitenkaan ollut, vaan jokainen sairasauto oli yksilöllinen kappale. Palokuntien lisäksi ambulansseja oli 1930-luvun lopulla armeijalla ja joillakin teollisuuslaitoksilla.

Armeijan käytössä sairasautoja oli vain nimeksi, ja niinpä ambulansseja rakennettiin siviilikäytöstä pakko-otetuista linja-autoista. Niistä poistettiin penkit ja tilalle rakennettiin paaritelineet yleensä kahteen kerrokseen. Lisäksi autojen perään tehtiin uusi ovi paarien kuormausta varten.

Sota-ajan jälkeen alettiin Suomessa pitää selvänä, että suurissa asutuskeskuksissa oli ambulanssi tai useampikin. Maaseudulla sairasautoja ei vielä 1950-luvulla ollut paljonkaan, ja siellä sairaankuljetukset hoidettiin usein taksilla. Suomen Punainen Risti kampanjoi näkyvästi sairasautojen yleistymisen puolesta. Ambulansseja alkoivat hankkia julkisen sektorin lisäksi myös yksityiset yrittäjät. Sairasautojen yleistymistä edisti myös lainsäädäntö. Vuonna 1963 alkoi Kansaneläkelaitoksen sairausvakuutustoiminta, jonka nojalla korvattiin sairaiden ja loukkaantuneiden kuljetusmatkat omavastuuosuuden ylittävältä osalta. Niinpä Suomen ambulanssikanta kasvoi voimakkaasti 1960-luvun aikana. Julkinen sairaankuljetuksen järjestäminen tuli kuvaan vuonna 1972 kansanterveyslain myötä, ja pienimmissäkin kunnissa järjestettiin sairaankuljetus jollakin tavoin.

Kriisitietoisuuden noustessa 1970-luvulla ymmärrettiin, että myös Suomessa voisi tapahtua samanlaisia terrori-iskuja tai suuronnettomuuksia kuin Keski-Euroopassa oli nähty, ja yhteiskunnan oli varauduttava niihin myös sairaankuljetusten osalta. Niinpä suurimmat kaupungit ja puolustusvoimat hankkivat suurambulansseja, jotka oli rakennettu vanhoista linja-autoista. Autot osallistuivat katastrofiharjoituksiin, joita televisioitiinkin. Loppujen lopuksi nämä suurambulanssit eivät koskaan joutuneet tositoimiin, ja ne poistettiin suurimmaksi osaksi käytöstä 2000-luvulle tultaessa.

Suomalaisten ambulanssien tyypit

Suomessa ambulanssit luokitellaan varustukseltaan ja henkilöstön koulutukseltaan eroaviin tasoihin: perustasoon ja hoitotasoon. Hoitotason yksiköissä on perustason yksiköitä korkeampi valmius vakavasti sairastuneen tai loukkaantuneen potilaan hoitamiseen tapahtumapaikalla ja kuljetuksen aikana. Siinä missä perustason ambulanssin miehistönä on yleensä palomies-sairaankuljettajia tai lähihoitajia, hoitotason ambulanssin miehistö voi koostua kahdesta ensihoitajasta (AMK) tai sairaanhoitajasta tai perustason ja hoitotason ensihoitajaparista.

Hätäkeskus voi hälyttää myös ensiapukoulutuksen saaneista maallikoista koostuvan ensivasteyksikön korkeariskisen potilaan luokse, mikäli tämä tavoittaisi potilaan ennen varsinaisia ensihoitoyksiköitä. Lääkäriyksiköt eivät ole Suomessa ambulansseja sanan varsinaisessa merkityksessä, koska niitä ei juurikaan käytetä potilaan kuljettamiseen hoitolaitokseen, vaan niillä lähinnä tuodaan ensihoitolääkäri potilaan luo.

Katso myös: Porrastettu ensihoitojärjestelmä

Ambulanssien tunnusjärjestelmä

Jokaisella suomalaisella ambulanssilla on oma yksikkötunnuksensa, joka muodostuu kolmesta kirjaimesta ja 2-4 numerosta.

Tunnuksen ensimmäinen kirjain on viranomaistunnus, joka kertoo minkä viranomaisen käytössä ajoneuvo on. Ambulansseissa tämä tunnus on E-kirjain (E = terveystoimi; radioliikenteessä tämä tunnus lausutaan "Ensihoito"). Viranomaistunnus on pääasiassa radioliikennettä varten ja se merkitään ajoneuvon kylkeen vain silloin, kun ajoneuvo ei muuten ole selkeästi tunnistettavissa kyseisen viranomaisen ajoneuvoksi.

Viranomaistunnuksen jälkeen seuraa kaksikirjaiminen sairaanhoitopiirin tunnus.

Jokaisen sairaanhoitopiirin alue on jaettu pienempiin alueisiin. Sairaanhoitopiirin tunnuskirjainten jälkeen seuraa yksinumeroinen (1-9) aluetunnus, joka kertoo millä kenttäjohtoalueella yksikön asemapaikka sijaitsee. Useammalla kenttäjohtoalueella toimivan yksikön (esim. lääkäriyksikön/kenttäjohtajan) aluetunnus merkitään numerolla 0.

Aluetunnuksen jälkeinen numero on yksikkötasotunnus ja se kertoo yksikön välineistön, hoitovalmiuden ja miehistön koulutustason.

Tunnuksen viimeinen osa on yksi- tai kaksinumeroinen järjestysnumero, joka erottelee saman kenttäjohtoalueen samantasoiset yksiköt toisistaan. Jos kenttäjohtoalueella ei ole kuin yksi samantasoinen auto, järjestysnumeroa ei ole ollenkaan. Muusta Suomesta poikkeavasti HUS-sairaanhoitopiirin alueella järjestysnumero koostuu aina kahdesta numerosta, joista ensimmäinen kertoo yksikön asemapaikan kenttäjohtoalueen sisällä.

Sairaanhoitopiirien tunnukset

Helsinki = HE Keski-Uusimaa = KU Länsi-Uusimaa = LU Itä-Uusimaa = IU Varsinais-Suomi = VS Satakunta = SA Kanta-Häme = KH Pirkanmaa = PI Päijät-Häme = PH Kymenlaakso = KY Etelä-Karjala = EK

Etelä-Savo = ES Pohjois-Savo = PS Pohjois-Karjala = PK Keski-Suomi = KS Etelä-Pohjanmaa = EP (Rannikko-)Pohjanmaa = RP Keski-Pohjanmaa = KP Pohjois-Pohjanmaa = PP Kainuu = KA Lappi = LA

Muut tunnukset

• FinnHems, helikopeteritoiminta Suomessa = FH
• Puolustusvoimat = ME (engl. military emergency)
• Tehdas/Yritys tunnus = ZI
• Ensihoito-oppilaitokset = ZE

Yksikkötasotunnukset

• 0 = lääkäriyksikkö
• 1 = kenttäjohto (Lauri 4 = lääkintäesimies)
• 2 = hoitotason yksikkö
• 3 = perustason yksikkö
• 4 = siirtokuljetusyksikkö (hoitoon pystyvä)
• 5 = siirtokuljetusyksikkö
• 79 = ensivasteyksikkö (esim. pelastustoimen ensivasteyksikkö, kuitenkin yleensä pelastustoimen tunnukset)
• 7 = erityistilanneyksikkö (esim. Pirkanmaalla ja Päijät-Hämeessä, varustettu hoitovälineillä ja -tarvikkeilla useamman potilaan hoitoon)

Esimerkkejä tunnuksista

• ELA121 ("Ensihoito-Lappi-yksi-kaksi-yksi") tarkoittaa terveystoimen (E) Lapin hyvinvointialueen 1. kenttäjohtoalueen ensimmäistä (1) hoitotason (2) yksikköä.
• EHE10 ("Ensihoito-Helsinki-yksi-nolla") tarkoittaa terveystoimen (E) Helsingin (HUS-sairaanhoitopiiri) ensimmäisen kenttäjohtoalueen lääkäriyksikköä (0).
• EPP041 ("Ensihoito-Pohjois-Pohjanmaa-nolla-neljä-yksi") tarkoittaa terveystoimen (E) Pohjois-Pohjanmaan ensimmäistä (1) kaikilla kenttäjohtoalueilla (0) toimivaa siirtokuljetusyksikköä (4).
• ELU4251 ("Ensihoito-Länsi-Uusimaa-neljä-kaksi-viisi-yksi") tarkoittaa terveystoimen (E) Länsi-Uudenmaan neljännen kenttäjohtoalueen (4) viidennen aseman (5) ensimmäistä (1) hoitotason (2) yksikköä.

Lähteet

• Lehtomäki, Kirsti (toim.): Suomi turvassa 100 vuotta – ajoneuvot suomalaisten turvana (Mobilia-vuosikirja 2017). Kangasala: Mobilia-säätiö, 2017. ISBN 978-952-67739-6-4.