Wikipedia

Althea Gibson

yhdysvaltalainen tennispelaaja

Althea Gibson (25. elokuuta 1927 Silver, Etelä-Carolina – 28. syyskuuta 2003 East Orange, New Jersey) oli yhdysvaltalainen tennispelaaja, josta tuli ensimmäinen Yhdysvaltain mestaruuskilpailuihin osallistunut afroamerikkalainen urheilija 1950.[1] Hän oli myös ensimmäinen tummaihoinen kaksinpelin mestari Wimbledonissa sekä Ranskan ja Yhdysvaltain mestaruuskilpailuissa.[2] Gibson voitti urallaan kaikkiaan 11 Grand Slam -mestaruutta, joista viisi tuli kaksinpelistä ja kuusi nelinpelistä.[3] Hän oli ensimmäinen tummaihoinen henkilö, jonka Associated Press nimesi vuoden naisurheilijaksi. Hän sai kyseisen tunnustuksen kaksi kertaa, vuosina 1957 ja 1958.[2]

Althea Gibson
Althea Gibson vuonna 1956.
Althea Gibson vuonna 1956.
Henkilötiedot
Syntynyt25. elokuuta 1927
Kuollut28. syyskuuta 2003 (76 vuotta)
East Orange, New Jersey
Kansalaisuus  Yhdysvallat
Tennispelaaja
Pituus 1,80 m
Kätisyys oikeakätisyys
Palkintorahat 0 USD
Kaksinpeli
Voitot/tappiot 0–0
Grand Slam -turnauksissa
Australian avoimet loppuottelu (1957)
Ranskan avoimet voitto (1956)
Wimbledon voitto (1957, 1958)
Yhdysvaltain avoimet voitto (1957, 1958)
Nelinpeli
Voitot/tappiot 0–0
Aiheesta muualla
ITF

Elämä muokkaa

Althea Gibson syntyi Etelä-Carolinan Silverissa köyhään perheeseen. Nuoruutensa hän vietti New Yorkin Harlemissa.[2] Hänen perheensä eli sosiaaliturvan varassa, ja nuori Althea kohtasi suuria vaikeuksia niin koulussa kuin kotona, josta hän karkasi useita kertoja. Havaittuaan Gibsonin pöytätennisharrastuksen muusikko Buddy Walker sai hänet innostumaan tenniksestä, ja Gibson liittyi Harlem Cosmopolitan Tennis Clubin jäseneksi.[4][5] Myöhemmin hänestä tuli lynchburgilaisen lääkärin, tohtori Walter Johnsonin, suojatti.[2]

Laadukkaan harjoittelun myötä Gibson menestyi erinomaisesti kansallisella tasolla afroamerikkalaisten tennisturnauksia hallinnoineen American Tennis Associationin[1] järjestämissä kisoissa. Lajissa, jossa rotuerottelu oli voimissaan, Gibson sai viimein 23-vuotiaana luvan osallistua Yhdysvaltain mestaruuskilpailuihin vuonna 1950 Alice Marblen kirjoitettua häntä tukevan pääkirjoituksen American Lawn Tennis -lehden numeroon, joka ilmestyi 1. heinäkuuta 1950.[6] Marble mainitsi muun muassa, että jos Gibsonille ei annettaisi mahdollisuutta kilpailla, se olisi hävittämätön leima sitä peliä vastaan, jolle hän oli omistanut suurimman osan elämästään, ja että hän olisi sellaisesta toiminnasta syvästi häpeissään.lähde?

Tämän tapauksen jälkeen Gibson jatkoi pelinsä kohentamista ja kouluttautui samalla. Hän valmistui tennis- ja koripallostipendin turvin Florida A&M Universitystä 1953 ja muutti Missourin Jefferson Cityyn.[5]

Tennisura muokkaa

Ihonväriin perustuneen rajan rikkouduttua Gibson saattoi nyt viimein kamppailla maailman parhaita pelaajia vastaan. Vuonna 1956 hän voitti ensimmäiset Grand Slam -tittelinsä Ranskan mestaruuskilpailuiden kaksin- ja nelinpelissä.[2] Tuolloin hänen nelinpeliparinaan oli juutalainen englantilaisnainen Angela Buxton. Buxton oli joutunut Gibsonin tavoin muiden pelaajien ja tennisjärjestöjen syrjinnän kohteeksi.[7] Niinpä he päättivät yhdistää voimansa ja saavuttivat suurta menestystä.[8] Buxtonista tuli ensimmäinen juutalainen ja Gibsonista ensimmäinen afroamerikkalainen Wimbledon-mestari heidän voittaessaan nelinpelin 1956[9].

Seuraavana vuonna Gibson voitti ensimmäisenä tummaihoisena Wimbledonin kaksinpelin mestaruuden.[1] Hän vei toistamiseen nimiinsä myös naisten nelinpelin yhdessä Darlene Hardin kanssa.[9] Gibson oli edennyt Yhdysvaltain mestaruuskilpailuissa kaksinpelin loppuotteluun 1956, mutta hävinnyt sen Shirley Fry Irvinille.[10] Vuonna 1957 hän pääsi Australian mestaruuskilpailuissa kaksinpelin finaaliin, mutta kärsi jälleen tappion Irvinille.[11] He kuitenkin muodostivat yhdessä joukkueen ja veivät nelinpelin mestaruuden Buxtonin jouduttua lopettamaan uransa ennenaikaisesti 22-vuotiaana vakavan käsivamman takia[7][12].

Wimbledonissa Gibson voitti ensimmäisen kahdesta peräkkäisestä kaksinpelimestaruudestaan. Hänen palatessaan kotimaahansa New Yorkissa järjestettiin serpentiiniparaati hänen kunniakseen. Gibson vastasi suosionosoituksiin voittamalla Yhdysvaltain mestaruuskilpailut. Tuon vuoden saavusten myötä hänestä tuli maailman rankingykkönen ja Associated Press nimesi hänet vuoden 1957 naisurheilijaksi.[13]

Puolustettuaan vuonna 1958 menestyksellisesti Wimbledonin kaksinpelin mestaruuttaan ja voitettuaan siellä kolmannen perättäisen nelinpelitittelinsä Gibson voitti Yhdysvaltain mestaruuskisoissa jälleen naisten kaksinpelin.[1] Associated Press nimesi hänet vuoden naisurheilijaksi toisen kerran peräkkäin. Samana vuonna Gibson lopetti amatööriuransa.[5]

Ennen tenniksen avoimen aikakauden alkua ei kulukorvauksia lukuun ottamatta jaettu palkintorahoja tai tehty mainossopimuksia. Palkintorahoja ansaitakseen pelaajien täytyi luopua amatööristatuksestaan. Naisia varten ei kuitenkaan ollut olemassa ammattilaiskiertuetta,[2] joten Gibsonin pelaaminen rajoittui amatööriuran loppumisen jälkeen näytösturnauksiin.lähde?

Tennisuran jälkeen muokkaa

Lopettaessaan tennisuransa Gibson kirjoitti omaelämäkertansa I Always Wanted to Be Somebody, joka ilmestyi 1958.[2][14] Vuonna 1959 hän äänitti albumin Althea Gibson Sings ja esiintyi John Fordin ohjaamassa elokuvassa Ratsuväen urhot.[5][15] Vuonna 1964 hänestä tuli ensimmäinen Ladies Professional Golf Associationin järjestämissä turnauksissa pelannut afroamerikkalainen. Golfissa hän ei kuitenkaan saavuttanut erityisen suurta menestystä.[16]

Gibson valittiin International Tennis Hall of Famen jäseneksi 1971.[1] Vuonna 1975 hänet nimitettiin New Jerseyn osavaltion urheilukomissaariksi.[2] Myöhemmällä iällään Gibson kärsi aivoverenkiertohäiriöstä ja aivoaneurysmasta.[17]

1950-luvulla tennispelaajat eivät ansainneet rahaa, ja Gibsonin taloudellinen tilanne heikkeni vuosien varrella.[18] 1990-luvulla Gibson oli omien sanojensa mukaan itsemurhan partaalla, eikä varattomuutensa vuoksi kyennyt rahoittamaan lääkitystään tai maksamaan vuokraansa. Kun Angela Buxton sai tämän tietoonsa, hän pyrki järjestämään Gibsonille apua erääseen tennisjulkaisuun kirjoitetun kirjeen avulla. Tämän seurauksena Gibsonille tulvi eri puolilta maailmaa lahjoituksia, joita kertyi lopulta yhteensä lähes miljoonan dollarin arvosta.[19]

Gibson kuoli 76-vuotiaana 2003 New Jerseyn East Orangessa[2] hengitysvajaukseen.[16][20] Yhdysvaltain avoimen tennisturnauksen avajaisissa 2007 Gibsonin voitosta Yhdysvaltain mestaruuskilpailuissa 1957 tuli kuluneeksi 50 vuotta, ja Gibson nimettiin juhlavuoden kunniaksi Yhdysvaltain avointen Mestareiden kentän jäseneksi.[3]

Grand Slam -finaalit kaksinpelissä muokkaa

Voitot (5) muokkaa

Vuosi Turnaus Vastustaja loppuottelussa Loppuottelun tulos [10][21][22]
1956 Ranskan mestaruuskilpailut   Angela Mortimer Barrett 6–0, 12–10
1957 Wimbledon   Darlene Hard 6–3, 6–2
1957 Yhdysvaltain mestaruuskilpailut   Louise Brough Clapp 6–3, 6–2
1958 Wimbledon (2)   Angela Mortimer Barrett 8–6, 6–2
1958 Yhdysvaltain mestaruuskilpailut (2)   Darlene Hard 3–6, 6–1, 6–2

Loppuottelutappiot (2) muokkaa

Vuosi Turnaus Vastustaja loppuottelussa Loppuottelun tulos [10][11]
1956 Yhdysvaltain mestaruuskilpailut   Shirley Fry Irvin 6–3, 6–4
1957 Australian mestaruuskilpailut   Shirley Fry Irvin 6–3, 6–3

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e Althea Gibson International Tennis Hall of Fame. Viitattu 21.4.2012. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i Althea Gibson Biographical Information Althea Gibson Website. Viitattu 24.1.2008. (englanniksi)
  3. ↑ a b USTA To Honor Althea Gibson on Opening Night 15.8.2007. missourivalley.usta.com. Viitattu 21.4.2012. (englanniksi)
  4. ↑ Althea Gibson opened tennis doors here in 1952 Miami Times Online News. Viitattu 24.1.2008. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d Chronology of the life of Althea Gibson Althea Gibson Website. Viitattu 21.4.2012. (englanniksi)
  6. ↑ Larry Schwartz: Althea Gibson broke barriers ESPN.com. Viitattu 10.7.2007. (englanniksi)
  7. ↑ a b Buxton, Angela Jews In Sports Online. Viitattu 24.1.2008. (englanniksi)
  8. ↑ Angela Buxton & Althea Gibson – How two underdogs became Wimbledon Doubles champions 22.7.2004. BBC. Viitattu 24.1.2008. (englanniksi)
  9. ↑ a b Ladies’ Doubles Finals The Championships, Wimbledon – Official Site. Viitattu 21.4.2012. (englanniksi)
  10. ↑ a b c History & Records: Champions (Women’s Singles) The US Open 2011 – Grand Slam Tennis – Official Site. Viitattu 21.4.2012. (englanniksi)
  11. ↑ a b Previous Winners (Australian Open) 12.6.2007. Telegraph. Arkistoitu 17.1.2008. Viitattu 21.4.2012. (englanniksi)
  12. ↑ Australian Open 2003 – Past doubles winners 2007. ESPN. Viitattu 21.4.2012. (englanniksi)
  13. ↑ Smith, Doug: Tennis trailblazer Althea Gibson dead at 76 29.9.2003. USA TODAY. Viitattu 24.1.2008. (englanniksi)
  14. ↑ I Always Wanted to Be Somebody Summary eNotes. Viitattu 24.1.2008. (englanniksi)
  15. ↑ Full cast and crew for The Horse Soldiers (1959) 2008. Internet Movie Database. Viitattu 24.1.2008. (englanniksi)
  16. ↑ a b Biography for Althea Gibson 2008. Internet Movie Database. Viitattu 24.1.2008. (englanniksi)
  17. ↑ Althea Gibson. Harlem's pride broke down sports barriers 10.12.2006. NY Daily News. Viitattu 24.1.2008. (englanniksi)
  18. ↑ Tennismestari Althea Gibson kuoli 29.9.2003. MTV3 Internet. Viitattu 21.4.2012.
  19. ↑ Bloom, Nate: Celebrity Jews in the news 10.10.2003. San Francisco Jewish Community Publications Inc. Viitattu 24.1.2008. (englanniksi)
  20. ↑ Hill, Jemele: Althea Gibson was as important as Jackie Robinson 6.7.2007. ESPN. Viitattu 24.1.2008. (englanniksi)
  21. ↑ Past Winners (Women / 1956) Roland-Garros. Viitattu 21.4.2012. (englanniksi)
  22. ↑ Ladies’ Singles Finals The Championships, Wimbledon – Official Site. Viitattu 21.4.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Althea Gibson.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Althea_Gibson&oldid=21489495”