Alppihiihdon Suomen-mestaruuskilpailut

Alppihiihdon Suomen-mestaruuskilpailut on vuosittainen kilpailukokonaisuus, jossa ratkaistaan alppihiihdon Suomen mestarit. Ensimmäiset Suomen mestaruudet alppihiihdossa jaettiin Sallassa vuonna 1937, jolloin miehet kilpailivat pujottelussa ja syöksylaskussa.[1] Sotatalvina 1940 ja 1942 kilpailuja ei käyty. Naiset kilpailivat SM-tasolla ensimmäistä kertaa vuonna 1943.

Historiaa muokkaa

Etenkin SM-kilpailuiden alkuaikoina alppihiihdon taso Suomessa oli heikohko. Esimerkiksi vuoden 1938 pujottelun mestari oli estejuoksun olympiaedustaja ja kilpa-autoilija Karl A. Ebb, jonka todettiin olevan pujottelussa vielä "turistitasolla".[2] Alkuaikoina alppihiihdon Suomen-mestaruuskilpailuissa pärjäsivät hyvin myös urheilijat, jotka pitivät päälajeinaan mäkihyppyä tai yhdistettyä.[3]

Kilpailulajit muokkaa

Alppihiihdon SM-kilpailuissa ei ole joka vuosi kilpailtu kaikissa alppihiihdon lajeissa. Esimerkiksi syöksylaskussa kilpailtiin vuosina 1937-1941, jonka jälkeen vuosien 1943-1955 SM-kilpailuissa laskettiin vain pujottelukilpailu. Suurpujottelu tuli ohjelmaan vuonna 1956 ja syöksylasku palasi ohjelmaan vuoden 1965 kisoissa. Paripujottelussa kilpailtiin ensimmäisen kerran vuonna 1985 ja supersuurpujottelussa vuonna 1990. Alppiyhdistetyssä on kilpailtu vain muutamina vuosina. Vauhtilajien SM-kilpailuja on 2000-luvulla pidetty Ruotsin ja Norjan mestaruuskilpailuiden yhteydessä.

Eniten mestaruuksia muokkaa

Pääartikkeli: Luettelo alppihiihdon Suomen mestareista

Eniten alppihiihdon Suomen mestaruuksia on voittanut Tanja Poutiainen, joka saavutti yhteensä 28 mestaruutta vuosina 1996-2014. Miehistä eniten voittoja on Janne Leskisellä, joka voitti 20 mestaruutta vuosina 1989-1998. Yli kymmeneen mestaruuteen ovat lisäksi yltäneet Raimo Manninen (14 voittoa), Riitta Ollikka (14), Kalle Palander (13), Ulf Ekstam (12) ja Nina Ehrnrooth (12).

Kilpailupaikkakunnat 2000-luvulla muokkaa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Eljanko & Kirjavainen, 1969, s.183
  2. Eljanko & Kirjavainen, 1969, s. 187
  3. Eljanko & Kirjavainen, 1969, s.183, 187