Alonso de Ojeda
Alonso de Ojeda (noin 1466 Cuenca, Espanja – noin 1515 Santo Domingo, Espanjan Länsi-Intia) oli espanjalainen konkistadori. Hän tutki Etelä-Amerikan pohjoisrannikkoa ja sen lähisaaria.[1][2]
| Alonso de Ojeda | |
|---|---|
 Öljyvärimaalaus de Ojedasta. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | noin 1466 Cuenca, Espanja |
| Kuollut | noin 1515 (48–49 vuotta) Santo Domingo, Espanjan Länsi-Intia |
Elämä ja ura muokkaa
De Ojeda oli lähtöisin köyhtyneestä aatelissuvusta ja aloitti uransa Medinacelin herttuan palveluksessa. Hän sai jo varhain Burgosin piispan Juan Rodríguez de Fonsecan suojeluksen, jonka avulla Ojeda pääsi Kristoffer Kolumbuksen mukana hänen toiselle matkalleen uuteen maailmaan ja osallistui Guadalupen ja Hispaniolan tutkimuksiin. De Ojeda kunnostautui siellä taisteluissa alkuperäiskansoja vastaan, joita kohtaan hän oli kuitenkin julma. Hän palasi Espanjaan vuonna 1496.[1][2]
Kolmen vuoden kuluttua de Ojeda matkusti jälleen uuteen maailmaan johtamallaan kolmella aluksella, ja mukana olivat kartografit Juan de La Cosa ja Amerigo Vespucci. He saapuivat lähelle päiväntasaajaa, tutkivat Trinidadin saaren rannikon ja koko Venezuelan rannikon, Orinocojoen suun ja Margaritan saaren. Hän löysi Maracaibojärven. De Ojedan palattua Espanjaan hänen retkikuntansa tiedot sisällytettiin Juan de la Cosan vuonna 1500 laatimaan karttaan, jossa nimi Venezuela esiintyi ensimmäistä kertaa. Tutkimusten jälkeen hän suuntasi Hispaniolan saarelle, jossa hänen katsottiin loukkaavan Kolumbuksen oikeuksia tutkia mannerta. Palatessaan Espanjaan vuonna 1500 hän otti mukaansa monia vankeja, jotka hän myi orjiksi.[1][2]
Koska de Ojedalla oli vielä vaikutusvaltaisia ystäviä kotimaassaan, hän pystyi varustamaan uuden retkikunnan, joka lähti Cádizista vuonna 1502 ja teki maihinnousun paikkaan Guajiran niemimaalle, jonka hän nimesi Santa Cruziksi. Alkuperäisväestön jatkuva vastarinta ja ruoan puute saivat miehistön kapinoimaan. He lähettivät de Ojedan vangittuna takaisin Espanjaan syyttäen häntä kuninkaallisten tulojen anastamisesta. De Ojeda asetettiin syytteeseen ja tuomittiin maksamaan sakot. Hänet kuitenkin vapautettiin syytteistä piispa Fonsecan vaikutuksesta, mutta hän joutui nyt köyhyyteen.[1][2]
De Ojeda pääsi takaisin Hispaniolaan, ja lähetti Juan de la Cosan hankkimaan kuninkaalta luvan uusiin valloituksiin Cabo Gracias a Diosin (nykyisen Hondurasin ja Nicaraguan rajalla) ja Cabo de la Velan (nykyisessä Kolumbiassa) välissä olevan mantereen osissa. Hän palasi Espanjaan ja järjesti kolmannen ja viimeisen retkikuntansa. Hänen neljään alukseensa nousi muun muassa Francisco Pizarro, Perun tuleva valloittaja. Hernán Cortés, joka myöhemmin tuli hallitsemaan Meksikoa, olisi ollut mukana tässä seikkailussa, ellei äkillinen sairaus olisi estänyt häntä lähtemästä. Perille päästyään de Ojeda tapasi alkuperäiskansat nykyisen Kolumbian alueella, jotka surmasivat kaikki muut paitsi de Ojedan ja yhden muun miehen. De Ojeda ei kuitenkaan lannistunut, vaan perusti San Sebastián de Urabán siirtokunnan tammikuussa 1510 paikkaan, joka vaikutti edellistä sopivammalta. Yrittäessään hankkia tarvikkeita pienelle asutukselle hän joutui haaksirikkoon ja vietti loppuelämänsä äärimmäisessä köyhyydessä Santo Domingossa.[1][2]
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alonso de Ojeda Wikimedia Commonsissa
