Alonso López de Cerrato

Lisensiaatti Alonso López de Cerrato oli Guatemalan audiensian eli korkeimman oikeuden presidentti vuosina 1548–1554. Hän toteutti tarmokkaasti vuonna 1542 voimaan saatettujen ns. Uusien Lakien määräyksiä. Kyseisten lakien tarkoituksena oli Francisco de Vitorian tulkinnan pohjalta estää encomenderojen harjoittama intiaanien sorto.

Arvioita Alonso López de Cerratosta

Italialainen Girolamo Benzoni Milanese kertoo La Historia del Mondo Nuovo-teoksessaan Guatemalan audiensian presidentistä lisensiaatti Cerratosta:

»Saapuessani Guatemalaan oli siellä presidenttinä Lisensiaatti Cerrato, sama Cerrato, joka toi Santo Domingoon määräyksen Intiaanien vapaudesta, ja josta olen aiemmin maininnut. Keisari oli määrännyt Cerraton siirtymään saarelta hallitsemaan kuvernöörinä tuota maata. Todellakin voin vannoa, että Intioihin ei ole milloinkaan lähetetty häntä parempaa tuomaria, eikä ketään, joka häntä oikeudenmukaisemmin olisi noudattanut Kuninkaan käskyjä, ja huolehtinut siitä, ettei yksikään espanjalainen kohtelisi Intiaaneja väärin.»

Silvio Zavalan arvio Alonso López de Cerraton toiminnasta käy hyvin yksiin Girolamo Benzonin hänestä antaman lausunnon kanssa. Zavala pitää Cerraton tarmokasta toimintaa lakien toteuttajana hyvin poikkeuksellisena. Valkoinen Legenda

Lisensiaatti Cerrato toteutti vuonna 1542 säädetyt ns. Uudet Lait

Lisensiaatti López de Cerrato toimi suoraan hallitsijalta saamiensa ohjeiden ja vuoden 1542 lakien mukaisesti. Vuonna 1552 konkistadorista encomenderoksi muuttunut Bernal Díaz del Castillo lähettää kuninkaalle kirjeen, jossa hän esittää raskaita syytöksiä Cerratoa vastaan.

Intiaanit kertovat käsikirjoituksessaan Cerraton toiminnasta

Guatemalan cakchiquel-intiaanien omalla kielellään kirjoittama teos, Memorial de Tecpán Atitlán, kertoo Cerraton toiminnasta intiaanien puolesta annettujen lakien täytäntöön panijana. Teoksesta on olemassa englanninkielisenä ainakin Daniel G. Brintonin toimittama käännös, The Annals of the Cakchiquels, joka ilmestyi vuonna 1885. Tosin Brinton mainitsee ottaneensa laitokseensa vain puolet alkuperäisestä käsikirjoituksesta. Memorial de Tecpán Atitlán kertoo lisensiaatti Cerratosta tähän tapaan:

»Hän vapautti orjat ja kastiljalaisten vangit, hän vähensi verot puoleen, lopetti pakkotyön ja pakotti kastiljalaiset maksamaan kaikesta näille tehtävästä työstä, pienestä ja suuresta. Tämä Prinssi Cerrato todella lievitti kansamme kärsimyksiä; sillä minä itse, oh lapseni, olin todistamassa sitä suurta kurjuutta, johon olimme joutuneet.»

Historioitsija Silvio Zavala lainaa kohtaa Memorial de Tecpán Atitlánista

Meksikolainen historioitsija Silvio Zavala lainaa teokseensa Historia de las instituciónes coloniales en Guatemala kyseistä Memorial de Tecpán Atitlánia kohdista, joissa kerrotaan lisensiaatti Cerraton toiminnasta:

»Tuon vuoden (1530) aikana määrättiin hirvittäviä rasitteita; oli maksettava kultaa ja hopeata Tunatiujin (Pedro de Alvaradon) ollessa läsnä, ja vaadittiin veroina viisisataa miestä ja viisisataa naista, jotta he menisivät etsimään metallia; koko kansa oli etsimässä kultaa. Tunatiuj vaati viisisataa miestä ja viisisataa naista auttamaan Pangán rakentamisessa. Kaikessa tuossa olimme mukana, oh, lapseni!»

»Vuoden 11 Nohin aikana (1536) saapui presidentti Maldonado. Ruhtinas Maldonado saapui päästämään ihmiset kärsimyksistään; kullan huuhtominen loppui nopeasti, samoin päättyi miesten ja naisten verotus, myös päättyi henkilöiden polttaminen elävänä ja väkivallanteot, ja verot, joita kastiljalaiset olivat meille määränneet. Väen nähtiin taas liikkuvan teillä, kun ruhtinas Maldonado oli saapunut. Oh, lapseni!»

»Tuon vuoden (1549) aikana lisensiaatti Pedro Ramirézin ollessa täällä, saapui presidentti Cerrado. Kun hän oli saapunut, tuomitsi hän kastiljalaisia; vapautti orjat; vähensi verot puoleen, lopetti pakkotyön ja pakotti kastiljalaiset maksamaan kaikesta työstä, pienestä ja suuresta.»

Intiaanikronikoitsija kertoo espanjalaisten keskeisistä välienselvittelyistä

Samainen intiaanikronikoitsija jatkaa kertomalla espanjalaisten välisistä riidoista Guatemalassa. Myös sääntökuntien välillä oli ankaria riitoja:

»Tämän vuoden kuluessa saapui rautainen kirkonkello; se tuli Kastiljan hallitsijalta; se saapui luoksemme kolmantena Hunaputa, joka oli perjantai. Kaksikymmentä päivää kellon saapumisesta lisensiaatti Ramirez yritti tappaa arkkipiispan Panganissa, kuvernööri Cerraton ollessa läsnä. Ramirez valtasi kirkon oviaukon. Tämä tapahtui toisena Cania, joka oli torstai. Satakuusikymmentä päivää sen jälkeen kun nämä johtomiehet olivat ottaneet yhteen Panganissa, kaikki meidän fransiskaani- ja dominikaani- isämme ottivat vuorostaan yhteen Xelahubissa, ensin mainittujen yrittäessä saada haltuunsa Xelahubin dominikaaneilta.»

Konkistadori Bernal Díaz del Castillo valittaa Cerratosta kuninkaalle

Konkistadori Bernal Díaz del Castillo lähettää kirjeen Kaarle V:lle 22. helmikuuta 1552. Kirjeessä Díaz tekee selkoa Kuninkaallisen Guatemalan audiensian (Audiencia de Confines) presidentin, lisensiaatti Alonso López de Cerraton toimenpiteistä, joihin hän on erittäin tyytymätön. Pitkä kirje on konkistadorin uusi keino puolustaa valloitustaan miekan sijaan kynällä. Ote Díazin kirjeestä:

»Teidän Majesteettinne antoi käskyn suosia konkistadoreja ja naimisissa olevia uudisasukkaita, ja että on autettava konkistadorien orpoja tyttäriä avioitumaan, samoin kuin käskyn tukea köyhiä hyödyntämään tätä maata. Mutta tietääkö Teidän Majesteettinne, että yhtä hyvin määräys olisi voinut kuulua näin:`Katso että annat sukulaisillesi kaiken hyvän mitä tässä maassa on´. Eikä hän ole vähempään tyytynytkään kuin antamaan kahdelle veljelleen ja eräälle sisarentyttärelleen, joka meni täällä naimisiin, samoin eräälle vävylleen, palvelijoilleen ja ystävilleen, tämän provinssin parhaat osuudet intiaaneista. Ja on totta, että jokainen niistä yksinään tuottaa enemmän voittoa kuin kaikki tämän kaupungin konkistadoreille annetut yhteensä. Eräästä hänen ystävästään, jolle hän antoi yhden noista osuuksista, tietäköön Teidän Majesteettinne, että kun tätä kuljetettiin vangittuna Nombre de Diosista Espanjaan, tämä karkasi matkalla, ja on kertoman mukaan erään Clavijon palveluksessa...emmekä tiedä milloin saapuu seuraava laivalastillinen Cerratoja, joille annetaan intiaaneja.

Tietäköön siis Teidän Majesteettinne, että kun joku köyhä konkistadori menee pyytämään apua, jotta voisi huolehtia vaimostaan ja lapsistaan mikäli on naimisissa, hänelle vastaa Cerrato tuoliltaan, raivona ja julma ilme kasvoillaan, tavalla, joka ei sovi vähempiarvoiselle miehelle, saati sitten presidentille, tähän tapaan: `Kuka määräsi teidät valloittamaan? Hänen Majesteettinsako lähetti? Näyttäkää siitä todistus? Lähtekää, riittää mitä olette jo ryöstäneet!´

Minusta näyttää, että olisi oikein, jos Teidän Majesteettinne määräisi otettavaksi pois sen mitä Cerrato jakoi, koska Teidän Majesteettinne määräsi erikoisesti, ettei tämä tekisi sitä tuolla tavalla. Koska Teidän Kuninkaallinen oikeus ja käskyt on pidettävä kunniassa, kuten myös olkoon pelätty Teidän Kuninkaallinen nimenne, seuraa siitä, ettei muilla saa olla uskallusta menetellä toisin.»

Cerrato oli syyllistynyt sukulaistensa suosimiseen

Díazin tyytymättömyys lienee ollut aiheellista, sillä lisensiaatti Cerrato oli todellakin syyllistynyt sukulaistensa suosimiseen. Hän oli anonut kuninkaalta lupaa saada antaa intiaaneja Audiensian virkamiehille ja kaupungin pormestarille, mutta oli saanut anomukseensa kieltävän vastauksen. Anomustaan Cerrato oli perustellut virkamiesten pienillä palkoilla. Virkamiesten suosiminen juuri tuolloin oli ehdottomasti kiellettyä. Cerrato kiersi kuninkaan antaman kielteisen vastauksen siten, että kyseiset virkamiehet, joista jotkut olivat Cerraton sukulaisia, sanoutuivat irti viroistaan. Tämän jälkeen heille voitiin antaa intiaaneja. Intiaanit saatuaan virkamiehet palasivat takaisin virkoihinsa.

Huhtikuun 17. päivänä 1553 prinssi Filip määrää kirjeessään Guatemalan audiensian noudattamaan lakia ja määräyksiä. Ilmeisesti Bernal Díazin valitukset Cerratosta olivat menneet perille.

Encomendero Andrés Rodas verotti intiaaneja liian raskaasti. Cerrato käsittelee asiaa

Vuonna 1554 Cerrato otti audiensian käsiteltäväksi tapauksen, joka liittyi encomendero Andrés de Rodasin suorittamaan liian kovaan ja epäoikeudenmukaiseen verotukseen. Encomendero Rodas oli erehtynyt Ozuman kylän encomiendassaan verottamaan alaisiaan määräysten vastaisesti. Kylän päälliköt todistivat Rodasin vaatineen rahana maksettavan veron lisäksi kaksikymmentäneljä kanaa, ja vuoden jokaisena perjantaina 12 munaa ja lisäksi paastonajan perjantaisin kolmekymmentä kalaa. Kyläläisten oli myös kylvettävä vuosittain yksi fanega (55,5 litraa) maissia, josta oli saatava satoa kuusikymmentä fanegaa. Sato oli tuotava kaupunkiin intiaanien kustannuksella. Vain yhtenä vuotena oli kantajille maksettu palkkaa kuusikymmentä kaakaopapua.

Cerrato vaati Rodasille rangaistusta siitä, että tämä oli syyllistynyt määräysten vastaiseen verotukseen. Encomendero puolustautui selittämällä saaneensa luvan menettelyynsä audiensian tuomarilta, lisensiaatti Pedro Ramírezilta ja että vapaaehtoisten kantajien taakat olivat painoltaan kohtuulliset ja että intiaaneille oli maksettu lupakirjassa mainittu palkka. Rodas esitti vuodelta 1549 lupakirjan, jossa mainittiin yllä kerrottujen verojen lisäksi hänellä olevan oikeuden pitää kolmea intiaania henkilökohtaisina palvelijoinaan kaupungissa sillä ainoalla ehdolla, että näille oli taattava ravinto ja uskonnonopetus. Viisi kuukautta myöhemmin Cerrato perui Rodasin oikeuden henkilökohtaisiin palvelijoihin helmikuussa 1549 annetun kuninkaallisen määräyksen nojalla.

Vuoden 1554 huhtikuussa lisensiaatit Cerrato, Ramírez ja Tómas López tuomitsivat Andrés Rodasin menettämään Ozuman kylän encomiendansa, ja sen annettavaksi jonkun toisen hallintaan.

Neljän kuukauden valitusoikeudenkäynnin jälkeen audiensia päätti muuttaa tuomiota, jolla Andrés de Rodas olisi menettänyt encomiendansa. Rodas velvoitettiin kustantamaan Ozuman kylän kirkolle seitsemän kultapeson arvosta tavaroita ja maksamaan oikeudenkäyntikulut. Päätöstä tekemässä oli mukana myös lisensiaatti Alonso Zorita, joka myöhemmin kirjoitti teoksen havaitsemistaan encomenderojen väärinkäytöksistä.

Tuomion täytäntöönpano encomiendan osalta ei toteutunut, mutta lienee aiheuttanut encomenderojen keskuudessa tiettyä levottomuutta.

Lähteet

• Benzoni, Girolamo Milanese; La Historia del Mondo Nuovo.Milano 1965.
• Brinton, Daniel G.; The Annals of the Cakchiqueles. Philadelphia 1885.
• Díaz del Castillo, Bernal; Historia Verdadera de la conquista de la Nueva España.Meksiko 1960.
• Zavala, Silvio; Contribución a la Historia de las Instituciónes Coloniales en Guatemala. Guatemala 1953.