Algeriannakkeli
Algeriannakkeli (Sitta ledanti) on harvinainen, vain Algeriassa esiintyvä nakkelilaji. Lajin löysi belgialainen ekologi ja kasvitieteilijä Jean-Paul Ledant 5. lokakuuta 1975.
| Algeriannakkeli | |
|---|---|
.jpeg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Nakkelit Sittidae |
| Suku: | Nakkelit Sitta |
| Laji: | ledanti |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Sitta ledanti |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Linnun pituus on 12 cm, siipien kärkiväli 21–22 cm ja paino noin 16,5–18 g. Algeriannakkeli muistuttaa suuresti korsikannakkelia, johon eroina ovat vain pienet höyhenpuvun värierot. Sukupuolet ovat lähes samannäköisiä, koiraan pään kuviot ovat hieman kontrastikkaammat. Nuoren linnun höyhenpuku muistuttaa naaraan höyhenpukua, mutta on haileampi, nokka on keltainen ja koivet vaaleammat kuin vanhan linnun. Piipittävä ääni muistuttaa käenpiian piipitystä.
Esiintyminen muokkaa
Algeriannakkeli elää Algerian pohjoisrannikon vuoristossa noin 2,5 kilometrin korkeudella ja noin 25 kilometriä Välimeren rannasta. Djebel Baborvuoren populaation koko on noin 80 paria ja Tazan kansallispuiston tuntumassa elää noin 350 yksilön populaatio. Näiden lisäksi tunnetaan kaksi pientä esiintymää. Laji on paikkalintu, jonka liikehdinnästä tiedetään vain vähän. Lajia ei ole tavattu Suomessa.
Elinympäristö muokkaa
Algeriannakkelit asuvat lähes yksinomaan vuorenrinteiden vanhoissa käsittelemättömissä metsissä, ja niiden suhde Algerian kotoperäiseen pihtalajiin algerianpihtaan (Abies numidica) ja Afrikan mantereen ainoaan haapapopulaatioon (Populus tremula) on mielenkiintoinen. Esiintymisalueilla kasvavat myös atlassetri (Cedrus atlantica) ja tammilaji pyökkitammi (Quercus faginea). Algeriannakkelin elinalueilla saattaa talvella olla jopa kaksi-kolme metriä lunta.
Lisääntyminen muokkaa
Algeriannakkelin pesä on tavallisesti kookkaan, yksinäisen puun kolossa, useimmiten oksassa olevassa kolossa. Pesän korkeus maasta on keskimäärin 8,5 metriä. Todennäköisesti vain naaras hautoo, sillä koiraalla ei ole havaittu hautomalaikkua. Poikasia ruokkivat sekä naaras että koiras. Poikaset lähtevät pesästä noin 22–25 päivän ikäisinä. Laji pesii ilmeisesti vain kerran kesässä.
Ravinto muokkaa
Kesäaikaan nakkelit syövät pääasiassa pieniä selkärangattomia. Syksyllä ja talvella nakkelit syövät enimmäkseen pähkinöitä ja siemeniä. Poikasia ruokitaan eläinravinnolla.
Lähteet muokkaa
- Perrins, C. M. (toim.) 1993: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. VII, Flycatchers to Shrikes. - Oxford University Press. Hongkong. ISBN 0-19-857510-6
Viitteet muokkaa
- ↑ BirdLife International: Sitta ledanti IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.1.2014. (englanniksi)