Alfonso II (Asturia)

Alfonso II oli Asturian kuningas vuosina 791–842 Bermudo I:n jälkeen. [1]

Alfonso II rukoilee

Alfonso kohentaa maansa arvovaltaa muokkaa

Hakam I:n jouduttua sisäisiin vaikeuksiin Alfonso II teki vakavia yrityksiä palauttaa muinainen visigoottien monarkia.[2] Vaikka visigoottien ja Asturian kuningaskunnan välillä ei ollut laillista yhteyttä, ei muinaisia traditioita unohdettu.[3] Alfonso myös kokosi myöhemmin kadoksiin loutuneen Asturian kuningaskunnan historian.[4]

Apostoli Jaakobin haudan löytyminen Galiciasta teki löytöpaikasta Santiago de Compostelasta Euroopan suosituimman pyhiinvaelluspaikan ja lisäsi näin aluetta hallitsevan Asturian ja Alfonson henkistä painoarvoa.[5]

Kamppailu muslimien kanssa muokkaa

Alfonson hallituskautena al-Andalusin joukot tekivät toistuvia hyökkäyksiä Asturiaan. Alfonson sitkeys pelasti kuitenkin maan itsenäisyyden.[6] Pääkaupungin hän siirsi vuorille paremmin puolustettavaan Oviedoon.[7]

Kaarle Suuren liittolainen muokkaa

Alfonso haki mahdollisesti tukea frankkien kuninkaalta Kaarle Suurelta. Keisarin historioitsija Einhard mainitsee Alfonson lähettät kirjeet sekä vihjaisee tämän olleen Kaarle Suuren vasalli,[8] mutta tieto on epäluotettava, sillä kyseisiä kirjeitä ei ole säilynyt ja kyseessä voi olla Einhardin luulottelu.[9] Frankkien hallitsijan vaikutusvalta alueella oli kuitenkin kiistaton ja hän lähetti 785 ja 801 sotavoimia alueelle.[10]

Alfonson seuraaja muokkaa

Alfonso II:n kuoltua vuonna 842 kuninkaaksi nousi hänen edeltäjänsä Bermudo I:n poika Ramiro I (842–850).

Lähteet muokkaa

  • O´Callaghan, J.F.: A history of Medieval Spain. United Kingdom: Cornell University, 1975. ISBN 0-8014-0880-6. (englanniksi)
  • Einhard and Notker: Two Lives of Charlemagne. Kääntänyt ja toimittanut Lewis Thorpe. England: Penguin Books, 1969. ISBN 0-14-044213-8. (englanniksi)
  • The New Encyclopaedia Britannica. Volume 1. Chicago: The University of Chicago, 1986. ISBN 0-85229-434-4. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. O´Callaghan, s. 678
  2. O´Callaghan, s. 121
  3. O´Callaghan, s. 104
  4. O´Callaghan, s. 189
  5. O´Callaghan, s.105
  6. The New Encyclopaedia Britannica, s. 257
  7. O´Callaghan, s. 185
  8. Einhard and Notker, s. 70
  9. Einhard and Notker, s. 184
  10. O´Callaghan, s. 106