Aleksanteri I (Bulgaria)
Alexander von Battenberg (5. huhtikuuta 1857 Verona, Lombardia-Venetsia – 17. marraskuuta 1893 Graz, Itävalta-Unkari)[1] oli modernin Bulgarian ensimmäinen ruhtinas (Aleksanteri I) vuosina 1879–1886.
| Aleksanteri I | |
|---|---|
 | |
| Bulgarian ruhtinas | |
| Valtakausi | 29. huhtikuuta 1879 – 7. syyskuuta 1886 |
| Edeltäjä | Konstantin II |
| Seuraaja | Ferdinand I |
| Syntynyt |
5. huhtikuuta 1857 Verona, Lombardia-Venetsia |
| Kuollut |
17. marraskuuta 1893 (36 vuotta) Graz, Itävalta-Unkari |
| Puoliso | Johanna Loisinger |
| Lapset |
Assen Tsvetana |
| Suku | Battenberg |
| Isä | Alexander |
| Äiti | Julia |
| Uskonto | luterilaisuus |
Elämäkerta muokkaa
Alexander von Battenberg oli syntyjään saksalainen, Hessenin prinssi Alexanderin poika, joka isänsä morganaattisen avioliiton vuoksi peri Battenbergin ruhtinaan arvon. Hän oli myös Venäjän tsaari Aleksanteri II:n sukulaispoika ja suosikki, ja palveli Venäjän armeijassa Turkkia vastaan käydyssä sodassa vuosina 1877–1878. Yksi sodan seurauksia oli Bulgarian itsenäistyminen.[1]
Berliinin kongressissa tehdyn päätöksen mukaisesti Alexanderista tehtiin Bulgarian hallitsija. Tărnovossa kokoontunut perustuslakia säätävä kansalliskokous valitsi hänet ruhtinaaksi 29. huhtikuuta 1879. Hänen valtakauttaan leimasi Venäjän jatkuva vaikutus Bulgarian sisäisiin asioihin. Turnovon kokous oli hyväksynyt myös huomattavan liberaalin perustuslain, jota ruhtinas Aleksanteri ei hyväksynyt. Hän hajotti kansalliskokouksen 1880 ja peruutti seuraavana vuonna perustuslain hankkien itselleen rajoittamattoman vallan sekä syrjäytti venäläisten tuella liberaalin ministerineuvoston johtajan Dragan Tsankovin. Tsaari Aleksanteri II:n murhan (1881) jälkeen Venäjän politiikka muuttui konservatiivisempaan suuntaan, mikä vaikutti myös Bulgariaan. Uusi perustuslakia säätävä kokous teki Turnovon perustuslakiin ruhtinaan toiveiden mukaisia muutoksia, joilla parlamentin valtaa rajoitettiin. Aleksanterin suhteet Venäjään olivat kuitenkin heikenneet tsaarin vaihduttua, joten lisätäkseen tukeaan hän hyväksyi vuonna 1883 perustuslain palauttamisen ennalleen sekä liberaalien ja konservatiivien välisen yhteistyön käynnistämisen.[1][2]
Venäjän ja Bulgarian suhteet heikkenivät nopeasti. Bulgarian liitettyä Itä-Rumelian itseensä syyskuussa 1885 Venäjä vaati Aleksanterin eroa ja veti upseerinsa pois Bulgarian armeijasta. Kaksi kuukautta myöhemmin Serbia julisti sodan Bulgarialle. Aleksanteri johti itse Bulgarian joukkoja ja serbialaiset lyötiin nopeasti. Itävallan painostuksesta Bulgarian oli kuitenkin hyväksyttävä status quon säilyttänyt rauhansopimus. Venäjä kieltäytyi edelleen tunnustamasta Itä-Rumelian kuulumista Bulgarialle niin kauan kuin ruhtinas Aleksanteri oli vallassa. Lopulta Venäjän tukemat bulgarialaisupseerit tekivät vallankaappauksen ja pakottivat hänet eroamaan 21. elokuuta 1886.[1][2] Poistuttuaan jo kerran pakotettuna maasta hän palasi vielä vaatimaan asemaansa takaisin, mutta jäätyään vaille Venäjän tukea luopui lopullisesti kruunusta 7. syyskuuta 1886.[1]
Battenberg palveli myöhemmin kenraalina Itävallan armeijassa ja sai Hartenaun kreivin arvon.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f Alexander I (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 20.4.2013.
- ↑ a b Decades of National Consolidation Bulgaria: A Country Study. Library of Congress, 1992.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aleksanteri I (Bulgaria) Wikimedia Commonsissa
