Aleksanteri III (paavi)
Paavi Aleksanteri III (noin 1100/1105 – 30. elokuuta 1181) oli paavina 7. syyskuuta 1159 – 30. elokuuta 1181.[1] Hänen oikea nimensä oli Orlando Bandinelli ja hän syntyi Sienassa. Aluksi hän toimi opettajana Bolognan yliopistossa, jossa hän opetti kanonista oikeutta ja kirjoitti Stroman tai Summa Magistri Rolandin, joka oli ensimmäisiä kommentteja Gratianuksen teokseen Decretum.
| Aleksanteri III | |
|---|---|
 Paavi Aleksanteri III |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Orlando Bandinelli |
| Syntynyt | noin 1100/1105 Siena |
| Kuollut | 30. elokuuta 1181 Civita Castellana |
| Paavi | |
| Paavius alkoi | 7. syyskuuta 1159 |
| Paavius päättyi | 30. elokuuta 1181 |
| Edeltäjä | Hadrianus IV |
| Seuraaja | Lucius III |
Lokakuussa 1150 paavi Autuas Eugenius III nosti hänet kardinaaliksi. Näihin aikoihin hän kirjoitti teoksensa Sentences, joka perustui Pierre Abélardin kirjaan Introductio ad theologicam. Vuonna 1153 hänestä tuli paavin kansleri ja hän johti keisari Fredrik I Barbarossaa vastustavia kardinaaleja.
7. syyskuuta 1159 hänet valittiin paavi Hadrianus IV:n seuraajaksi. Kardinaalien vähemmistö valitsi paaviksi kuitenkin pappi Octavianuksen, joka otti nimen Viktor IV. Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta tuki vastapaavia ja hänen seuraajiaan Paschalis III:ta (1164–1168) ja Calixtus III:ta (1168–1178). Hävittyään Legnanon taistelun Barbarossa tunnusti vuonna 1177 Venetsian rauhassa Aleksanterin paaviksi. 12. maaliskuuta 1178 Aleksanteri palasi Roomaan, josta hän oli ollut paossa kahdesti. 1162–23.11.1165 hän oli paossa Ranskassa ja 1167–1168 Italiassa Gaetan, Beneventon, Anagnin ja Venetsian kaupungeissa.
Barbarossan päihittämisen lisäksi Aleksanteri nöyryytti Englannin kuningas Henrik II:ta ja vahvisti Alfonso I:n oikeuden Portugalin kruunuun. Ollessaan paossa Ranskassa hän oli kuningas Ludvig VII:n suojeluksessa.
Maaliskuussa 1179 Aleksanteri järjesti kolmannen lateraalikonsiilin (Yhdestoista ekumeeninen kirkolliskokous). Sen päätöksiin lukeutuu monia paavin ehdotuksia kirkon tilanteen parantamiseksi. Yksi päätöksistä on nykyäänkin voimassa oleva sääntö, jonka mukaan paavin valintaan tarvitaan kaksi kolmasosaa äänistä. Kolmas lateraanikonsiili oli Aleksanterin vallan lakipiste. Kuitenkin pian kirkolliskokouksen jälkeen Rooman tasavalta pakotti Aleksanterin pakenemaan kaupungista lopullisesti, ja 29. syyskuuta 1179 eräät aateliset valitsivat vastapaavi Innocentius III:n. Käyttämällä rahaa viisaasti Aleksanteri onnistui kuitenkin saamaan Innocentiuksen valtaansa niin, että tämä syrjäytettiin tammikuussa 1180. Vuonna 1181 hän julisti Skotlannin kuninkaan Vilhelm I:n pannaan ja Skotlannin interdiktiin. Aleksanteri III kuoli Civita Castellanassa 30. elokuuta 1181.
Aleksanteri III:n aikana Ruotsi sai oman arkkipiispan Uppsalaan. Aleksanterin Bulla (Gravis admodum) on vanhin tunnettu Suomea koskeva Vatikaanin asiakirja.[2]
Lähteet muokkaa
- Hanska, Jussi: Kristuksen sijaiset maan päällä?. Paaviuden historiaa apostoli Paavalista Johannes Paavali toiseen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Vammala 2005. ISBN 951-746-719-2.
Viitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aleksanteri III (paavi) Wikimedia Commonsissa
|
Edeltäjä: Hadrianus IV |
Paavi | Seuraaja: Lucius III |