Wikipedia

Aleksandrian kirjasto

antiikin ajan suurin kirjasto Aleksandriassa Egyptissä

Aleksandrian kirjasto (m.kreik. Βιβλιοθήκη τῆς Ἀλεξανδρειάς, Bibliothēkē tēs Aleksandreias, lat. Bibliotheca Alexandrina) oli antiikin aikainen kirjasto Aleksandriassa Egyptissä.[1] Se toimi Museionin eli muusille omistetun pyhäkön yhteydessä kuninkaallisen palatsin alueella. Kirjasto oli aikansa suurin.[2]

Aleksandrian kirjasto
Βιβλιοθήκη τῆς Ἀλεξανδρειάς
Aleksandrian kirjasto kuviteltuna piirroksessa. O. Von Corven, 1800-luku.
Aleksandrian kirjasto kuviteltuna piirroksessa. O. Von Corven, 1800-luku.
Sijainti Antiikin Aleksandria, muinainen Egypti (nyk. Aleksandria, Al-Iskandariyya, Egypti)
Koordinaatit 31°12′32″N, 29°54′33″E
Rakennustyyppi kirjasto
Valmistumisvuosi 200-luku eaa.
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Aleksandrian kirjasto perustettiin Ptolemaios I:n hallitusaikana 305–285 eaa. kokoamaan yhteen kaikki maailman kirjallisuus. Sen kokoelmaa laajennettiin erityisesti Ptolemaios II:n aikana 285–246 eaa.[1][3] Aleksandrian pääkirjasto ja sen sivukirjasto tuhoutuivat muutamaa vuosisataa myöhemmin luultavasti eri aikoina syistä, joista ei vieläkään ole täyttä varmuutta. Legendojen mukaan pääkirjasto tuhoutui tulipalossa Julius Caesarin vallatessa kaupungin vuonna 48/47 eaa. Nykyisen käsityksen mukaan tuolloin tuhoutui ainoastaan osa kirjastosta. Sivukirjasto tuhoutui mahdollisesti vuonna 391, kun kristityt hävittivät Serapeionin, jonka yhteydessä sivukirjasto sijaitsi.[1] Maininnat Aleksandrian kirjastosta katoavat lähteistä jo paljon ennen vuoden 640 arabivalloitusta, jota ei siten voi pitää syyllisenä kirjaston tuhoon.

Historia muokkaa

Taustaa muokkaa

Ennen Aleksandrian kirjastoa eri kaupunkien kirjastot olivat säilyttäneet vain paikallisia perinteitä. Ajatus yleismaailmallisesta kirjastosta heräsi, kun antiikin kreikkalaiset halusivat laajentaa maailmankuvaansa. Kreikkalaisiin tekivät vaikutuksen naapurikansojensa saavutukset, joten Kreikan älymystö halusi tutustua itämaiseen viisauteen. Kreikasta Egyptissä oppia kävivät hakemassa jo varhemmin esimerkiksi Herodotos, Platon, Theofrastos ja Eudoksos. Myös Aleksanteri Suuren valloitusretket, joiden tuloksena Aleksandriakin perustettiin, olivat osaltaan tutkimusretkiä, ja niillä oli mukana tutkijoita, jotka kirjasivat ylös löytämiään asioita.[4]

 
Demetrios Faleronlaisen patsas nykyisessä Bibliotheca Alexandrinassa.

Perustaminen muokkaa

Aleksandria kehittyi Ptolemaiosten hallitsijasuvun aikana tärkeäksi tiedon ja kulttuurin keskukseksi. Sen kirjaston ideoi noin vuonna 295 eaa. oppinut ja kaunopuhuja, Ateenasta karkotettu poliitikko Demetrios Faleronlainen.[5] Hän oli saanut turvapaikan Egyptin kuningas Ptolemaios I:n hovista ja ryhtynyt kuninkaan neuvonantajaksi. Demetrios suostutteli kuninkaan perustamaan kirjaston. Demetrios kaavaili kirjastosta Ateenan kirjastojen veroista paikkaa, jossa säilytettäisiin kopiota maailman jokaisesta kirjasta. Kuningas antoi Demetriokselle runsaat määrärahat kirjojen keräämiseksi. Demetrios organisoi Muusien temppelin eli Museionin rakennuttamisen kuninkaan tuella. Rakennus oli pyhäkkökompleksi, joka perustui Ateenan Lykeioniin, älyllisten ja filosofisten luentojen ja keskustelujen keskukseen.[6][4]

Museionista tuli Aleksandrian kirjastokompleksin ensimmäinen vaihe. Se sijaitsi kuninkaallisen palatsin tiluksilla palatsikorttelissa Brykheionin kaupunginosassa eli kaupungin kreikkalaisessa osassa. Museion oli kulttikeskus, jossa oli jokaisen yhdeksän muusan patsaat. Siellä oli kirjaston lisäksi myös luentojen pitopaikkoja, laboratorioita, observatorioita, kasvitieteellisiä puutarhoja, eläintarha, majoitusalueet ja ruokasalit. Museionin hallinnoija oli Ptolemaioksen nimittämä pappi, ja käsikirjoitusten kokoelmasta vastasi kirjastonhoitaja.[6]

Ptolemaios I:n seuraaja Ptolemaios II perusti joskus hallituskautensa (282–246 eaa.) aikana Kuninkaallisen kirjaston täydentämään isänsä perustamaa Museionia. Kuninkaallisesta kirjastosta tuli myöhemmin käsikirjoitusten pääkirjasto. Ei ole tiedossa, oliko Kuninkaallinen kirjasto erillinen rakennus Museionin vieressä vai sen laajennus. Sen uskotaan kuitenkin olleen osa Museionia.[6] Ptolemaios II:n hallituskauden aikana kehittyi ilmeisesti ajatus yleismaailmallisesta kirjastosta. Tuolloin Museionissa työskenteli yli sata oppinutta, joiden työnä oli tehdä tieteellistä tutkimusta, luennoida, julkaista, kääntää, kopioida ja kerätä alkuperäisiä kreikkalaisia käsikirjoituksia ja niiden lisäksi egyptiläisiä, assyrialaisia ja persialaisia tekstejä sekä buddhalaisia ja heprealaisia pyhiä kirjoituksia.[6]

Kirjastosta tuli todellinen tutkimuskeskus Museionin rinnalle, kun tutkijat turvautuivat sen aineistoon. Kirjaston sijainti kuninkaallisessa palatsissa ja sataman lähellä sijoitti sen kuninkaiden suoraan valvontaan. Näin kirjaston kokoelma laajeni nopeasti, ja jo puolen vuosisadan kuluessa perustamisestaan kokoelma täytti sille varatun tilan. Tällöin Ptolemaios III perusti sille sivukirjaston.[4] Sivukirjasto sijaitsi Serapeionissa eli Serapikselle omistetussa temppelissä Rhakotiksen egyptiläiskortteleissa kaupungin lounaisosassa.[6]

Tuhoutuminen muokkaa

 
Aleksandrian kirjaston mainitseva, Tiberius Claudius Babillukseen liittyvä piirtokirjoitus ensimmäiseltä vuosisadalta (ennen 58 jaa.). Kirjoitus osoittaa, että kirjasto oli olemassa ainakin vielä tuolloin.

Aleksandrian pääkirjasto tuhoutui tuntemattomasta syystä. Julius Caesaria syytetään usein tulipalosta, jonka hän sytytti jouduttuaan vuosina 48–47 eaa. kaupungin valtauksen yhteydessä egyptiläisten saartamaksi kuninkaalliseen palatsiin.[7] Hän sytytti egyptiläisten laivat tuleen, ja tuli levisi myös kaupungin rakennuksiin, kuten kirjastoon. Caesaria alettiin syytellä kirjaston tuhoamisesta vasta hänen kuolemansa jälkeen. Senecan mukaan Livius kirjoitti Rooman historiassaan Ab urbe condita (63 eaa. – 14 jaa.), että Caesarin aloittamassa tulipalossa tuhoutui 40 000 kääröä. Kreikkalainen historioitsija Plutarkhos (k. 120 jaa.) kertoo Caesarin aloittaman tulipalon tuhonneen suuren kirjaston. Historioitsija Dion Kassios (165–235 jaa.) kertoo käsikirjoitusvaraston tuhoutuneen tulipalossa. On arveltu, että nämä kuvaukset viittaavat sataman lähellä olevaan käsikirjoitusten varastoon, jossa säilytettiin sellaisia kääröjä, jotka oli tarkoitus laivata ulos maasta. Ainakaan Museion ei tuolloin vielä tuhoutunut, sillä kreikkalainen historioitsija Strabon työskenteli Aleksandriassa vuonna 20 eaa. ja kuvailee Museionia, vaikkakaan ei erityisesti mainitse sen kirjastoa.[6] Marcus Antoniuksen kerrotaan hyvittäneen kirjaston kärsimiä vahinkoja lahjoittamalla Kleopatralle Pergamonin kirjastosta viemänsä 200 000 kirjaa,[1] mutta tämä on usein kyseenalaistettu.[3]

Jotkut historioitsijat esittävät, että kirjasto olisi tuhoutunut sisällissodan yhteydessä vuonna 273. Tuolloin keisari Aurelianus valloitti kaupungin takaisin Palmyran hallitsijalta Zenobialta, joka väitti itseään Kleopatran jälkeläiseksi.[7]

Sivukirjasto saattoi tuhoutua, sen jälkeen kun keisari Theodosius I oli määrännyt vuonna 389 kaikki pakanalliset temppelit tuhottaviksi. Aleksandrian patriarkka Theofilos Aleksandrialainen toteutti käskyä omalta osaltaan vuonna 391 ja hävitytti Serapeionin temppelialueen täydellisesti.[7] Näin viimeistään silloin tuhoutui myös sen tiloissa ollut kirjasto tai kirjaston osa.[8] Tästä ei kuitenkaan ole löytynyt mainintoja, eikä ole todisteita, että kuninkaallinen kirjasto oli tuolloin enää olemassakaan.[6]

Nykyisin pidetään luultavana, että sekä Aleksandrian pääkirjasto että sivukirjasto tuhoutuivat eri aikoina jo kauan ennen arabivalloitusta.[4][9] On mahdollista, että Aleksandrian kirjasto ei tuhoutunut yhdessä katastrofissa vaan pitkän ajan kuluessa neljän tai viiden sadan vuoden aikana kaupunkia kohdanneissa toistuvissa levottomuuksissa sekä kokoelmien kunnossapidon laiminlyönneissä. Papyrukset eivät säily normaalisti kuin korkeintaan joitakin satoja vuosia, ja niitä olisi täytynyt uusia kopioimalla jatkuvasti, joten ne ovat voineet myöhäisantiikin aikana hapertua itsekseen. Kirjasto ei nähtävästi varhaisten Ptolemaiosten jälkeen nauttinut enää sellaisesta rahoituksesta, joka olisi varmistanut merkittävien kokoelmien säilymisen taistelussa ajan hammasta vastaan. Näin ollen kirjaston merkitys vähitellen hiipui.[10] Kirjaston viimeinen tunnettu johtaja oli oppinut ja matemaatikko Theon (335–405 jaa.).[6][9]

Anekdootteja kirjaston tuhosta muokkaa

Keskiajalta on peräisin kertomuksia, joiden mukaan kalifi Umar olisi Egyptin valtauksen yhteydessä vuonna 640 määrännyt kirjaston poltettavaksi.[7] Legendaan liittyy myös klassinen paradoksi: Umarin kerrotaan sanoneen, että mikäli kirjat ovat sopusoinnussa Koraanin kanssa, ne ovat turhia; jos ne puolestaan ovat ristiriidassa sen kanssa, ne ovat valheellisia ja ne tulee hävittää. Erään version mukaan papyruksilla olisi tämän jälkeen lämmitetty kuusi kuukautta kaupungin kylpylöitä, jolloin 700 000 teosta katosi savuna ilmaan.[11] Tarina kirjaston tuhosta tunnetaan ensi kertaa kolmen 1200-luvun arabioppineen kirjoituksista.[7][8][9]

Toisen tarinan mukaan islaminuskoiset valloittivat Aleksandrian 600-luvulla, ja valloittajien haltuun joutui laaja kokoelma antiikin kirjallisuutta. Polttamisen sijaan kirjallisuus päätyi Bagdadiin perustettuun kouluun.[12]

Kokoelmat muokkaa

Aleksandrian kirjasto oli aikansa suurin kirjakokoelma. Siellä oli lopulta luultavasti kaikki koskaan kirjoitettu kreikankielinen kirjallisuus. Ptolemaiokset ostivat kirjastoonsa kirjoja eri paikoista, etenkin Ateenasta ja Rhodoksesta, joissa oli tuon ajan suurimmat kirjakaupat. Kirjoja myös pyydettiin hallitsijoilta ja oppineilta eri maista. Joskus kirjastoon hankittiin saman teoksen eri versioita eri paikoista.[3][4]

Ptolemaios III kartutti kirjastonsa kokoelmia määrätietoisesti ja jopa häikäilemättömästi. Kuninkaan määräyksestä kaikki Aleksandriassa vierailleet joutuivat luovuttamaan kaikki omistuksessaan olleet kirjat kopioitaviksi kirjaston kirjureille. Alkuperäiset kappaleet laitettiin kirjastoon, ja kopiot annettiin niiden alkuperäisille omistajille.[1][7] Hänen kerrotaan myös muun muassa suostutelleen ateenalaiset lainaamaan hänelle Aiskhyloksen, Sofokleen ja Euripideen teokset kopioitaviksi valtavaa 15 hopeatalentin panttia vastaan. Kuningas kuitenkin piti alkuperäiset, palautti kopiot ja jätti pantin Ateenaan.[1][4]

Suurin osa teoksista oli kreikankielisiä. Kirjastossa kerrotaan olleen muun muassa Aristoteleen yksityiskokoelma ja hänen oma laaja tuotantonsa.[4] Kirjastoon hankittiin myös muun muassa egyptinkielisiä teoksia. Ptolemaios I:n kerrotaan rohkaisseen Egyptin papistoa keräämään perintötietoaan tallennettavaksi kreikkalaisille. Tunnetuin näistä papeista oli Manetho.[4]

Muunmaalaisia kuin kreikkalaisia ja egyptiläisiä teoksia kokoelmissa olivat esimerkiksi kaldealaisen papin Berossoksen Babylonian historia, Hermippoksen kirja zarathustralaisuudesta, buddhalaisia kirjoituksia Ašokan ja Ptolemaios II:n perustettua lähetystöt toistensa maille, hepreasta kreikaksi käännetty Pentateukki sekä Septuaginta.[4]

Laajuus muokkaa

Kirjaston kokoelman laajuudesta on erilaisia arvioita. 200-luvulla eaa. siellä kerrottiin olleen yli 200 000 kirjaa. Keskiaikainen kirjoittaja Johannes Tzetzes mainitsee sivukirjastossa olleen 42 000 kirjaa ja pääkirjastossa 400 000 kokoomateosta ja 90 000 yksittäistä kirjaa. Sitäkin korkeampi arvio 700 000 kirjaa esitettiin vuosien 100–400 välillä.[4][13]

Yleinen arvio Aleksandrian kirjaston laajuudesta suurimmillaan on puoli miljoonaa dokumenttia. On epäselvää, tarkoitettiinko tällä teosten määrää vai papyruskääröjen eli ”kirjojen” määrää, joita yhteen teokseen voitiin tarvita useita. Joidenkin tutkijoiden mukaan puoli miljoonaa kääröäkin vaikuttaa liian suurelta määrältä, sillä kirjaston varaston olisi täytynyt olla valtavan kokoinen.[6]

Sivukirjastossa oli Kallimakhoksen (305–240 eaa.) mukaan 42 800 kääröä, kaikki kopioita pääkirjaston kääröistä.[6]

Luokittelu muokkaa

Kuuluisin kirjastonhoitajista oli Kallimakhos. Hänen luomansa Pinakes (”Taulut”) oli 120-osainen luettelo kirjastossa olleista teoksista. Luettelon mukaan teokset oli jaoteltu retoriikkaan, lakiin, epiikkaan, tragediaan, komediaan, lyyriseen runouteen, historiaan, lääketieteeseen, matematiikkaan, luonnontieteisiin ja sekalaisiin. Kallimakhoksen luettelosta tuli myöhempien vastaavien luetteloiden malli. Galenos tallensi kirjaston jokaisesta kirjasta sen nimen, kirjoittajan ja toimittajan nimet, alkuperän, pituuden ja sen, oliko se kokoomateos vai yksittäinen teksti.[4]

Perintö muokkaa

 
Nykyinen Bibliotheca Alexandrina.

Nykyisin Aleksandrian kirjaston maineen voidaan nähdä nousseen lähes myyttisiin mittoihin, ja sen häviämistä on pidetty suurena onnettomuutena ja valtavava menetyksenä kirjalliselle kulttuurille. Samalla kirjasto, josta tiedetään suhteellisen vähän, on näyttäytynyt suurena arvoituksena.[9]

Kirjaston raunioita kaupungin koillisosassa ei ole paikallistettu.[6] Vuonna 2004 puolalais-egyptiläinen työryhmä väitti löytäneensä osan kirjastosta suorittaessaan kaivauksia Ptolemaiosten palatsialueella Brykheionin alueella. Arkeologit esittivät löytäneensä kolmetoista ”luentosalia”. Egyptin muinaismuistoylihallinnon johtaja Zahi Hawass sanoi, että tähän asti löydetyissä huoneissa on ollut tilat viidelletuhannelle opiskelijalle.[14]

Vuonna 2002 Aleksandriaan rakennettiin uusi kirjasto- ja museorakennus, Bibliotheca Alexandrina, joka kunnioittaa vanhan kirjaston muistoa.[15]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f Smith, William: ”Alexandreia”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. ↑ Βουτυράς, Μανόλης & Γουλάκη-Βουτυρά, Αλεξάνδρα: Η Αλεξάνδρεια Αρχαιογνωσία και Αρχαιογλωσσία στη Μέση Εκπαίδευση. Η Αρχαία Ελληνική Τέχνη και η Ακτινοβολία της. Viitattu 19.10.2020.
  3. ↑ a b c Mark, Joshua J.: Alexandria, Egypt Ancient History Encyclopedia. Viitattu 19.10.2020.
  4. ↑ a b c d e f g h i j k El-Abbadi, Mostafa: Library of Alexandria Encyclopædia Britannica. Viitattu 25.2.2018.
  5. ↑ Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia, s. 246. Castrénin mukaan Demetriosta voidaan ehkä pitää aloitteentekijänä kirjaston perustamisessa. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-21594-3.
  6. ↑ a b c d e f g h i j k Haughton, Brian: What happened to the Great Library at Alexandria? Ancient History Encyclopedia. 1.2.2011. Viitattu 25.2.2018.
  7. ↑ a b c d e f Frösén, Jaakko: Aleksandrian kirjastot Tieteessä tapahtuu. 8/1999. Arkistoitu 22.7.2011. Viitattu 1.12.2010.
  8. ↑ a b Öhrnberg, Kaj: Aleksandrian kirjasto ja arabit Tieteessä tapahtuu 5/2001.
  9. ↑ a b c d Melasuo, Emilia: ”Länsimaisen sivistyksen juurilla? Aleksandrian kirjaston opetuksista”. Teoksessa Koivunen, Leila & Tunturi, Janne (toim.): Papyruksesta PDF:ään tutkielmia kirjan historiasta. Turun yliopisto, 2008. Teoksen verkkoversio. [vanhentunut linkki]
  10. ↑ Spencer McDaniel: Misconceptions about the Library of Alexandria talesoftimesforgotten.com. 3.7.2019 - "What really killed the Library was probably primarily lack of patronage and funding".
  11. ↑ Vuorenjuuri, Martti: Sauna kautta aikojen, s. 42. Otava, 1967.
  12. ↑ Wiio, Antti: Kun tietotekniikka muutti maailmaa, Vallankumoukselliset IT-keksinnöt kivikaudelta nykypäivään, s. 202. Tecnologos Oy / Deltakirjat, 2007. ISBN 978-951-96141-2-0.
  13. ↑ Josephus: Juutalaisten muinaisajat (A. J.) 12.2; Athenaios: Deipnosofistai 1.3.
  14. ↑ Whitehouse, David: Library of Alexandria discovered BBC. 12.5.2004. Viitattu 2.11.2021. (englanniksi)
  15. ↑ Lomholt, Isabelle: Bibliotheca Alexandrina, Alexandria Library e-architect. 8.8.2008. Viitattu 2.11.2021. (englanniksi)

Kirjallisuutta muokkaa

  • el-Abbadi, Mostafa & Fathallah, Omnia Mounir: What Happened to the Ancient Library of Alexandria?. Library of the written word / The manuscript world. Brill, 2008. ISBN 9789004165458.
  • Trumble, Kelly: The Library of Alexandria. Kuvitus Robina MacIntyre Marshall. Houghton Mifflin Harcourt, 2003. ISBN 9780547532899.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aleksandrian_kirjasto&oldid=21808211”