Aleksandre Orbeliani

Prinssi Aleksandre Orbeliani (Džambakur-Orbeliani, georg. ალექსანდრე ორბელიანი [ჯამბაკურ-ორბელიანი], 24. toukokuuta 180228. joulukuuta 1869) oli georgialainen romantiikan ajan runoilija, näytelmäkirjailija, journalisti ja historioitsija. Hän kuului aateliseen Orbeliani-sukuun.

Aleksandre Orbeliani syntyi Tiflisissä (Tbilisissä), joka kuului tuolloin Venäjän keisarikuntaan, prinssi Vakhtang Orbelianille ja prinsessa Tekle Bagrationille. Tekle oli Georgian toiseksi viimeisen kuninkaan Erekle II:n rakastettu tytär. Vuonna 1817 hän liittyi Venäjän armeijaan. Hän kuitenkin johti äitinsä ja veljensä Vakhtangin kanssa epäonnistunutta vallankaappausyritystä Venäjän hallintoa vastaan vuonna 1832. Salaliittoon kuuluneet aikoivat kutsua Venäjän virkamiehet Kaukasukselle suuriin tanssiaisiin, joissa heille annettaisiin mahdollisuus kuolla tai antautua. Juonen epäonnistumisen jälkeen Orbeliani pidätettiin ja karkotettiin Orenburgiin, josta hän ei kyennyt palaamaan ennen vuotta 1840. Pieleen mennyt kapina ja siitä langetettu suhteellisen vähäinen rangaistus saivat monet kapinalliset näkemään Georgian itsenäisyyden lopullisesti menetettynä, ja heidän oli pakko sopeutua Venäjän autokratiaan. Surunsa kadonneesta menneisyydestä ja omaperäisen georgialaisen hallitsijadynastian kaatumisesta he muunsivat romanttiseksi runoudeksi.

Orbelianin onnistuneimmat teokset ovat vuonna 1832 laadittu allegorinen runo Mtovare (georg. მთოვარე, "kuu") ja patrioottinen novelli Umanko siskhli (georg. უმანკო სისხლი, "tarhraton veri") kolmesta nunnasisaruksesta, jotka mieluummin kuolevat kuin luopuvat uskostaan persialaisen hyökkäysarmeijan komentajan vaatimuksesta; komentaja on sisarusten teosta niin vaikuttunut, että hänen on kuoltava heidän kanssaan. Orbeliani kirjoitti myös useita näytelmiä, mutta hänen kiinnostuksensa lehdistöön nousi niitä merkittävämmäksi. Hän oli perustamassa Tsiskari-lehden toimituskuntaa, ja usean vuoden ajan se muodosti Georgian aikakauslehdistön selkärangan. Orbeliani kanavoi lehden kautta yrityksensä georgian kirjakielen standardisoimiseksi ja elvytti kielen arkaaisia ilmauksia. Hän oli myös yksi ensimmäisistä georgialaisista kirjailijoista, joka kiinnostui kansanrunouden keräämisestä. Hän kirjoitti useita teoksia Georgian historiasta ja kulttuurista.[1]

Lähteet muokkaa

  1. Rayfield, Donald: The Literature of Georgia: A History, s. 142–143. Routledge, 2000. ISBN 0-7007-1163-5.