Aleksandra Hvostova
Aleksandra Petrovna Hvostova (ven. Александра Петровна Хвостова, os. Heraskova, Хераскова; 15. heinäkuuta 1767 tai 1762 – 19. huhtikuuta 1852 Kiova[1]) oli venäläinen kirjailija.
Aleksandra Hvostova syntyi aatelisperheeseen ilmeisesti Moskovassa. Hän oli Mihail Heraskovin veljentytär. Hvostova sai hyvän kotikoulutuksen ja meni naimisiin Dmitri Hvostovin kanssa,[1] joka palveli majurina Venäjän armeijassa[2]. Pari lienee eronnut molemminpuolisen uskottomuuden takia ennen vuotta 1794. Hvostova säilytti kuitenkin läheiset välit puolisonsa isään.[1]
Hvostova tuli tunnetuksi proosaetydeista Kamin (”Takka”) ja Rutšejek (”Puro”), jotka edustivat ajalle tyypillistä sentimentalismia. Ne levisivät ensin käsikirjoituksina ja ilmestyivät erillisenä julkaisuna vuonna 1796 nimellä Otryvki (”Otteita”). Kamin kuvaa Hvostovan mielikuvitusmatkaa ossiniaaniseen Skotlantiin, Suomeen ja Kiovaan.[1] Se lienee venäläisen kirjallisuuden ensimmäinen Suomi-kuvaus, tosin ei ole tiedossa, että kirjailija olisi itse käynyt Suomessa. Hvostovan ja Konstantin Batjuškovin karun ja köyhän Suomi-kuvan välillä on yhtäläisyyksiä, jotka viittaavat ranskalaiselta Lacépèdeltä saatuun esikuvaan.[2]
Hvostovan kirja oli suosittu, ja Kamin käännettiin useita kertoja vieraille kielille. 1800-luvun vaihteessa Hvostova asui Pietarissa toimien aatelissalongin emäntänä. Myöhemmin hän vetäytyi seuraelämästä ja uppoutui mystiikkaan. 1810-luvun jälkipuoliskolla hän tutustui Aleksandr Labziniin, joka julkaisi useita hänen uskonnollisia teoksiaan. Vuonna 1823 Hvostova asettui Kiovaan, jossa hän kirjoitti muistelmiaan.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Slovar russkih pisatelei XVIII veka, vypusk 3, s. 335–339. Sankt-Peterburg: Nauka, 2010. ISBN 978-5-02-025203-5. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Kiparsky, V.: Suomi Venäjän kirjallisuudessa, s. 30–32, 40. Helsinki: Suomen kirja, 1945.