Aleksandr Vvedenski
Aleksandr Ivanovitš Vvedenski (ven. Алекса́ндр Ива́нович Введе́нский) ; (6. joulukuuta [J: 23. marraskuuta] 1904 Pietari Venäjän keisarikunta – 19. joulukuuta 1941 Ukraina) oli venäläinen näytelmäkirjailija, runoilija ja lastenkirjailija, joka oli merkittävä Neuvostoliitossa toiminut avantgarde-taiteilija.[1]
Suku ja koulutus muokkaa
Vvedenski oli menestyvän perheen poika: isä Ivan Viktorovitš Vvedenski (1870-1939) oli taloustieteilijä ja valtioneuvoston jäsen; äiti Jevgenia Ivanovna Povolotskaja (1876-1935) oli kuuluisa gynekologi. Heillä oli neljä lasta: Aleksandr, Vladimir, Jevgeni ja Jevlalia.[1]
Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1921lähde? ja opiskeli sen jälkeen Pietarin yliopistossa[2] lyhyen aikaa lakia ja kieliä, ennen kuin keskittyi kirjoittamaan runoja ja draamaa.lähde?
Kirjallinen ura muokkaa
Vuosina 1923–1926 Vvedenski tutki runouden luonnetta yhdessä futuristisen runoilijan Igor Terentjevin kanssa. Vuonna 1925 Vvedenski tutustui Daniil Harmsiin.lähde? He perustivat avantgardistisen kirjailijakollektiivin, joka myöhemmin tunnettiin nimellä Oberiu.[2] Muiden avantgardistien tapaan myös Oberiun jäsenet joutuivat viranomaisten hyökkäyksen kohteeksi, koska heitä pidettiin uhkana sosialismille.lähde?
Aleksandr Vvedenski sai 1920-luvun alkupuolella ilmeisiä vaikutteita järjentakaisen kielen teoreetikoilta Krutšonyhilta ja Velimir Hlebnikovilta. Myös kuvataiteilija Pavel Filonov kuului Vvedenskin lähipiiriin. Kaikkinainen kielellinen kokeellisuus leimasi Vvedenskin tuotantoa: hän käytti runoissaan kieliopin vastaisia ilmaisuja, merkitysten yhteentörmäyksiä ja ortografista leikkiä. Runossa Ušol sud (Oikeus on poistunut, 1930) kekseliäs muotokokeilu sisältää kuvauksen Stalinin ajan näkymättömästä kauhusta.[3]
Toisen maailmansodan alkaessa Vvedenski pidätettiin poliittisesti epäilyttävänä, ja hän kuoli vankeudessa.[3]
Vvedenski pidätettiin vuonna 1931, ja vuonna 1932 hänet karkotettiin[1] Kurskiinlähde?. Vuonna 1936 hän muutti kolmannen vaimonsa kotikaupunkiin Ukrainan Harkovaan. Vvedenski pidätettiin uudestaan vuonna 1941. Hänen kuolemansa olosuhteet ovat epäselvät: hän kuoli joulukuussa 1941 matkalla Harkovasta karkotukseen Siperiaan[1] joko punatautiin tai vartija ampui hänet.lähde?
Vvedenskyä pidetään laajalti venäläisten nykykirjailijoiden ja kirjallisuudentutkijoiden keskuudessa yhtenä omaperäisimmistä ja tärkeimmistä venäjäksi kirjoittaneista kirjailijoista Neuvostoliiton alkuajoilta. Vvedensky piti omaa runouttaan "järjen kritiikkinä Kantin voimakkaampana."[4]
Perintö muokkaa
Suurin osa Aleksandr Vvedenskin aikuisille tarkoitetusta tuotannosta julkaistiin postuumisti. Vvedenskin tuotanto pääsi julkisuuteen lännessä 1970-luvulla ja Neuvostoliitossa glasnostin kaudella.[2]
Suomennettu tuotanto muokkaa
- Joitakin keskusteluja: eli täysin uudistettu unikirja, suomennos Katja Losowitch. Näytelmämoniste[5]
- Sääli, että en ole eläin. Julkaisussa Nuori voima 1995: 2
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Thomas Epstein: Vvedensky in Love (Archive.org) The New Arcadia Review. 2004. Arkistoitu 8.12.2010. Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Vvedenski, Aleksandr”, Otavan kirjallisuustieto, s. 864. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
- ↑ a b Huttunen, Tomi. Toim. Ekonen, Kirsti & Turoma, Sanna: ”Luku 6. Vallankumous ja kirjallisuus: 1910- ja 1920-luvut. Avantgarde. Oberiuttien elämän teatteri”, Venäläisen kirjallisuuden historia, s. 457. Gaudeamus, 2015, 2. painos. ISBN 9789524953450.
- ↑ Epstein, Thomas: "Vvedensky in Love". The New Arcadia Review, 2004. https://web.archive.org/web/20101208230109/http://www.bc.edu/publications/newarcadia/archives/2/vvedensky/.
- ↑ Joitakin keskusteluja: eli täysin uudistettu unikirja, Helka, finna.fi, viitattu 14.11.2021