Wikipedia

Aleko Lilius

venäläissyntyinen suomalainen kirjailija, toimittaja ja seikkailija

Aleko Axel August Eugen Lilius[4] (2. huhtikuuta 1890 Pietari, Venäjä – 24. kesäkuuta 1977 Helsinki[5]) oli kansainvälinen seikkailija, lehtimies, liikemies, Persian konsuli, kirjailija ja valokuvaaja.[6] Useimmat Liliuksen kirjoista ja lehtijutuista perustuivat hänen matkoihinsa muun muassa Kiinassa, Marokossa ja Meksikossa.

Aleko Lilius
Elämä
Syntynyt
Kuollut
View and modify data on Wikidata (87 vuotta) [1]
Puoliso

muokkaa - muokkaa wikitekstiä - muokkaa WikidataaTietolaatikon dokumentaatio

Elämä ja ura muokkaa

Aleko Liliuksen isä oli esikuntakapteeni Axel Lilius ja äiti kenraalimajuri Julius Starckin tytär, Natalia Starck.[4]

Aleko Lilius toimi ennen ensimmäistä maailmansotaa ja sen aikana liikemiehenä Suomessa.[5] Eräs hänen tunnetuimpia kauppojaan oli Uudenkaarlepyyn rautatien ostaminen; rata oli aiheuttamassa Uudenkaarlepyyn kaupungille jo konkurssia, kun Lilius osti sen käteisellä. Kiskot hän myi hyvään hintaan venäläisille, ja liikkuvan kaluston eri rautatieyhtiöille. Suurin hyöty tästä oli se, että kyseisen, jo varhain hävinneen radan, kalusto tuli kuvattua tarkemmin kuin monien muiden: Lilius teetti kalustosta hienon valokuvallisen myyntikuvaston, jota sittemmin on hyödynnetty paljon radan historiaa tutkittaessa. Samoin on sanottu, että hän kätki viimeisen jäljelle jääneen radan matkustajavaunun - joka ei kelvannut kenellekään - syrjäiseen latoon Imatralla, etteivät venäläiset takavarikoisi sitä; sinne vaunu unohtui vuosikymmeniksi, kunnes se lopulta löytyi rakennuksen vaihtaessa omistajaa. Monien vaiheiden jälkeen vaunu päätyi Jokioisten Museorautatielle. Keväällä 2010 neuvoteltiin sen siirtämisestä Kovjoelle, koska sinne se sopii parhaiten. Siirto toteutui vielä saman vuoden aikana Suomen Rautatiemuseon luvalla ja valvonnassa.[7]

Lilius lähti vuonna 1911 Yhdysvaltoihin.[8] Vielä vuonna 1916 Lilius oli Suomen eniten verotettujen joukossa, samoin kuin hänen pankkinsa Helsingfors Privatbanken.[9] Liliuksen liiketoimet päättyivät kuitenkin konkurssiin, minkä jälkeen hän työskenteli toimittajana.

Lilius onnistui tammikuussa 1918 diplomaattisen luovimisen avulla selviytymään sisällissodan pahasti koettelemassa Helsingissä. Paria nimellistä kyselyä lukuun ottamatta Lilius perheineen sai olla sivullisena, vaikka Helsingissä olikin hyvin rauhatonta. Hän pyrki pysymään puolueettomana, joskin hän pelasti muun muassa erään lumihankeen haavoittuneena hylätyn nuoren suomalaisen kadetin hengen. Kadetti oli myöhempi majuri Bror Hjelt,[10] joka armeijasta eläkkeelle jäätyään perusti monia liikeyrityksiä, tunnetuimpana Suomen urheilusukellusalan edelläkävijä Optomec Oy:n.[11]

Lilius kirjoitti vuonna 1919 käsikirjoituksen elokuvaan Venusta etsimässä eli erään nuoren miehen ihmeelliset seikkailut ja esiintyi myös itse elokuvassa. 1920- ja 1930-luvulla hän toimi useiden yhdysvaltalaisten ja eurooppalaisten lehtien kirjeenvaihtajana Itä-Aasiassa ja Afrikassa.[5] Hän toimi myös kielitieteilijä Rudolf Schullerin valokuvaajana Meksikossa 1920-luvulla. Suomessa Aleko Lilius kävi kesällä 1938 oltuaan yhtämittaa 18 vuotta ulkomailla ja matkustettuaan tänä aikana Australiassa, Kiinassa, Japanissa, Filippiineillä, Indo-Kiinassa, Etelä-Afrikassa, Siamissa, Jaavalla, Borneolla, Mauritiuksella, Kongossa ja viimeksi Lounais-Afrikassa.[12]

Lilius asui 1930-luvulla Yhdysvalloissa Irvingtonissa New Yorkin osavaltiossa, arkkitehtuuriltaan kuuluisassa kupolitalossa nimeltä Armour-Stiner Octagon House.[13] ja 1950-luvulla Marokossa[5] Vuodesta 1958 hän asui Helsingissä ja toimi muun muassa maalarina.[5]

Lilius oli naimisissa Yleisradion pitkäaikaisen kuuluttajan ja puhetekniikan ja lausunnan opettajan Ebba Alma Naemi Liliuksen (o.s. Jacobsson) kanssa.[4]

Liliuksen elämä oli niin rikas ja vaiheikas, että hänestä käytettiin 1960-luvulla toisinaan epiteettiä ”Suuri Seikkailija”.[14] Tom Östling on ohjannut Liliuksesta dokumentin Musta lammas (2008).[15]

Teoksia muokkaa

  • Venusta etsimässä eli erään nuoren miehen ihmeelliset seikkailut (elokuvakäsikirjoitus, 1919)
  • Herr C.G:s politiska affärer (novelli, 1919)
  • Resor och äventyr i Mexiko (1924)
  • Min kinesiska krigsbok (1928)[16]
  • I Sailed with Chinese Pirates (1930)
  • The Romantic Thousand Islands, Their Towns and Times (1948)
  • Turbulent Tangier (ruotsinnettu nimellä Bland synderskor och smygglare i Tanger, 1954)
  • Lady Jaguar (1956)
  • Nuori mies panee toimeksi. (Ung man i farten, 1956.) Suomentanut Aaro Vuoristo. WSOY, 1958.
  • Aikoja on eletty. (Ett herrans liv, 1957.) Suomentanut Olli Nuorto. WSOY, 1957.
  • Ahmed ja kultaraha. (Achmed’s Magical Gold Coin.) Suomentanut U. Jokinen. WSOY, 1959.
  • The Romantic Thousand Islands: Photographs – Maps – History (1962)

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ (sv) Uppslagsverket Finland, Svenska folkskolans vänner  . Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. ↑ https://www.babelio.com/auteur/-/37043. Tieto on haettu Wikidatasta.
  3. ↑ http://www.saunalahti.fi/arnoldus/lilius.html. Tieto on haettu Wikidatasta.
  4. ↑ a b c Forsius, Arno: Liliuksen suvun vaiheita Arno Forsius. Arkistoitu 8.11.2007. Viitattu 7.5.2007.
  5. ↑ a b c d e Lilius, Aleko hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  6. ↑ http://www.finland.org.ir/public/default.aspx?nodeid=39991&contentlan=1&culture=fi-FI
  7. ↑ Kovjoen Museorautatie
  8. ↑ Tutkimusmatkailija Aleko Lilius seikkaili sukunsa mustaksi lampaaksi Elävä arkisto. 5.11.2014. Yle. Viitattu 21.3.2016.
  9. ↑ De högst taxerade i Helsingfors. Hufvudstadsbladet 14.3.1917.
  10. ↑ Nuori mies panee toimeksi, s. 119 - 120
  11. ↑ Jokinen, Kari: Sukeltajan tie, luku ”Hapesta paineilmaan”.
  12. ↑ 18 vuotta yhtämittaa tutkimusmatkoilla. Aleko Lilius pistäytymässä Suomessa, Helsingin Sanomat, 19.08.1938, nro 221, s. 7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  13. ↑ http://www.josephpelllombardi.com/5homes/newoctagon.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  14. ↑ Punainen Sulka -nuortenkirjasarjan takakannen kirja- ja kirjailijatiivistelmät kirjoissa Nuori reportteri, Kultakaivos sekä Ahmed ja kultaraha
  15. ↑ Suikkanen, Päivi: Tosi tarina: Musta lammas Yle.fi. 25.8.2014. Viitattu 21.3.2016.
  16. ↑ Biblioteksbladet / Fjortonde årgången. 1929, s. 227

Kirjallisuutta muokkaa

  • Lindqvist, Marit: Aleko Lilius: Med äventyr i portföljen. Skrifter utgivna av Svenska folkskolans vänner, 193. Helsingfors: Svenska folkskolans vänner, 2012. ISSN 1456-8233. ISBN 978-951-9087-11-5.

Aiheesta muualla muokkaa


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aleko_Lilius&oldid=22275294”