Albrekt (1490–1545)
Albrekt (28. kesäkuuta 1490 – 24. syyskuuta 1545 Mainz) oli Mainzin vaaliruhtinas ja arkkipiispa ja Magdeburgin arkkipiispa. Hän oli Brandenburgin vaaliruhtinaan Johannes Ciceron poika. Hänet muistetaan ennen kaikkea siitä, että uskonpuhdistaja Martti Luther hyökkäsi Albrektin aneiden myyntiä vastaan 95 teesissään.[1][2][3]
| Albrekt | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. kesäkuuta 1490 |
| Kuollut | 24. syyskuuta 1545 (55 vuotta) Mainz |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkimusalue | Uskonpuhdistus |
|
|
|
Elämä ja ura muokkaa
Suoritettuaan Frankfurt an der Oderin yliopistossa ennemminkin humanistisia kuin teologisia opintoja hän aloitti kirkollisen uran, ja vuonna 1513 hänestä tuli Magdeburgin arkkipiispa ja Halberstadtin hiippakunnan hallinnoija. Vuonna 1514 hän sai Mainzin vaaliruhtinaskunnan, ja vuonna 1518 hänestä tehtiin kardinaali. Maksaakseen Mainzin tuomiokapitulin palliumin ja muut virkaanastumisestaan aiheutuvat kulut Albert oli lainannut Fuggereilta suuren summan rahaa ja saanut paavi Leo X:ltä luvan järjestää hiippakunnassaan aneiden myyntiä saadakseen varoja lainan takaisinmaksuun. Tätä työtä varten hän sai dominikaanipappi Johannes Tetzelin palvelukseensa. Luther tuomitsi tämän käytännön 95 teesissään. Albert vaikutti näin välillisesti voimakkaasti uskonpuhdistuksen käynnistymiseen. Vuoden 1519 keisarinvaalien lähestyessä Kaarlen (myöhemmin keisari Kaarle V) ja Ranskan kuninkaan Frans I:n kannattajat anoivat innokkaasti Albertin ääntä, ja hän näyttää saaneen suuren summan rahaa äänestä, jonka hän lopulta antoi Kaarlelle.[1][3]
Albertin vapaamielisyys, hänen ystävyytensä Ulrich von Huttenin kanssa ja hänen poliittiset pyrkimyksensä näyttävät herättäneen toiveita siitä, että hänet saataisiin uskonpuhdistuksen puolelle, mutta vuoden 1525 talonpoikaissodan jälkeen hän asettui lopullisesti katolilaisuuden kannattajien joukkoon ja kuului niihin ruhtinaihin, jotka tapasivat heinäkuussa 1525 Dessaussa sopiakseen toimenpiteistä katolisen uskon puolustamiseksi. Hänen vihamielisyytensä reformaattoreita kohtaan ei kuitenkaan ollut yhtä äärimmäistä kuin hänen veljensä Joakim I:n, Brandenburgin vaaliruhtinaan, ja hän näyttää toimineen rauhan puolesta, vaikka hän oli jäsenenä Nürnbergin liitossa, joka perustettiin vuonna 1538 Schmalkaldenin liiton vastapainoksi. Reformaatio eteni kuitenkin hänen valtakunnissaan, ja hän joutui myöntämään Magdeburgin asukkaille uskonnonvapauden 500 000 guldenia vastaan. Viimeisinä vuosinaan hän oli entistä suvaitsemattomampi protestantteja kohtaan ja suosi jesuiittojen opetusta valtakunnissaan. Maallisena ruhtinaana hän hallitsi hyvin; hän otti käyttöön uudistuksia oikeudenkäytössä, poliisijärjestelmässä ja kaupankäynnissä.[1][2][3]
Albert koristeli Hallen katedraalin ja Mainzin katedraalin ylellisesti ja otti tunnuslauseekseen sanat Domine, dilexi decorem domus tuae. Hän oli taiteen ja oppineiden tukija, ja Erasmus Rotterdamilainen kuului hänen ystäviinsä. Hänet haudattiin Mainzin katedraaliin. Hänen haudallaan on taiteellinen muistomerkki.[1][2][3]
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Albrekt (1490–1545) Wikimedia Commonsissa
