Albert von Buxhövden
Albert von Buxhövden (latv. Alberts fon Bukshēvdens; saks. Albrecht von Buxthoeven; n. 1165 – 17. tammikuuta 1229) oli Riian kolmas piispa Liivinmaalla. Hän perusti Riian kaupungin vuonna 1201 ja rakennutti Riian tuomiokirkon vuonna 1221. Hänen veljensä Herman von Buxhövden (1163–1248) oli Liivinmaan ritarikunnan suurmestari ja Tarton ensimmäinen piispa. Tärkeimpiä Albertin elämästä kertovia lähteitä on Henrikin Liivinmaan kronikka.[1]
| Albert von Buxhövden | |
|---|---|
 Albertin patsas Riian tuomiokirkon edessä. |
|
| Liivinmaan piispa Riian piispa |
|
| Edeltäjä | Bertold |
| Seuraaja | Nikolaus von Nauen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | n. 1165 |
| Kuollut | 17. tammikuuta 1229 |
Elämäkerta muokkaa
Sukunimi Buxhoevden kertoo, että suku oli kotoisin Bexhövedestä Saksista[2]. Albert von Buxhövden oli Bremenin arkkipiispa Hartvik II:n sukulainen ja toimi Bremenin tuomioherrana. Samoin Hartvigin vaikutuksesta hänestä tuli Bertoldin seuraaja Liivinmaan piispana vuonna 1199. Albert alkoi koota joukkoja voidakseen vakiinnuttaa saksalaisten saaman aseman Liivinmaalla. Hän otti yhteyttä paavi Innocentius III:een, joka kutsui Saksin ja Westfalenin kristityt auttamaan Liivinmaan kirkkoa. Lisäksi hän pyysi apua Tanskan kuningas Knuut IV:tä ja Saksan Staufi-kuningas Filip Švaabilaiselta, mutta näiden apu jäi vähäiseksi. Suurempi apu tuli saksalaisilta kauppiailta, jotka asettivat hänen käyttöönsä laivoja.[3]
Buxhövden saapui keväällä 1200 Liivinmaalle 23 laivalla.[3] Albert alisti Toreidan ja Väinäjoen liiviläiset pakottamalla nämä antamaan saksalaisille 30 panttivankia. Kesällä 1201 hän perusti Riian kaupungin aiempana keskuksena toimineen Ykskylän tilalle tämän sijaitessa liiaksi sisämaassa. Albertin veli Engelbert toi seuraavana vuonna kaupunkiin sen ensimmäiset porvarit ja tämän jälkeen kaupunkia alettiin suojaamaan muureilla. Vuonna 1201 Albert teki myös alueen ensimmäiset läänitykset antamalla Lenewardenin Daniel-nimiselle ritarille ja Ykskylän Konrad von Meyendorfille.[4] Albert yritti vakiinnuttaa Marian kulttia uuteen koloniaan. Vuonna 1202 hän vihki kolonian Pyhän Marian maaksi.[5]
Buxhävden laajensi vuonna 1205 alueitaan liittoutumalla Kokenhusenin latgalliruhtinaskunnan hallitsijan, ruhtinas Vjatskon kanssa, joka pakeni ruhtinaskunnastaan vuonna 1209 jättäen alueen kokonaan Albertin hallintaan. Samoin kävi myös Gerziken latgalliruhtinaskunnalle.[6] Vuonna 1207 Kalparitaristo painosti Albertin sopimukseen, jolla kolmannes kaikista valloitetuista alueista luovutettaisiin ritaristolle.[7] Vuonna 1210 Albert solmi rauhansopimuksen Polotskin ruhtinas Vladimirin kanssa.[6] Sopimuksessa määrättiin, että Polotsk saisi pitää vanhat veronkanto-oikeutensa Väinäjoen liiviläisalueella, mutta sopimus kumottiin uudella sopimuksella jo kahta vuotta myöhemmin.[7]
Vuonna 1208 alkoi Kalparitariston ja virolaisten väliset väkivaltaisuudet. Albert vastusti näitä ja sai aikaan rauhansopimuksen Riiassa vuonna 1210. Rauhansopimus koski kuitenkin vain piispan alueita, koska Kalparitaristo kieltäytyi ottamasta osaa rauhaan. Väkivaltaisuudet leimahtivat uudelleen ja niihin sekaantuivat myös Pihkova ja Novgorod.[7] Lateraanikonsiilissa vuonna 1215 Albert sai paavi Innocentiuksen vahvistamaan kolonia Maarianmaaksi, mikä teki siitä samanarvoisen pyhiinvaelluskohteen kuin varsinaisesta Pyhästä maasta Palestiinassa.[5] Vuonna 1210 hän oli lisäksi saanut oikeuden asettaa piispoja ja vuonna 1214 paavi teki hänet riippumattomaksi Bremenin arkkipiispasta.[8]
Albert ja Teoderik pyysivät vuonna 1218 sotilaallista apua virolaisia vastaan Tanskan kuningas Valdemar II:lta, joka suostuikin avunpyyntöön. Valdemar perusti vuonna 1219 Tallinnan silloiseen Rävälän maakuntaan.[9] Valloituksesta tuli nopeasti kiistaa saksalaisten ja tanskalaisten välille. Albert pyysi apua paavilta ja keisarilta Tanskaa vastaan, mutta kun apua ei tullut, oli hänen tunnustettava Tanskan valtaukset.[10] Saarenmaan maakunnan valtaamisen myötä vuonna 1227 viimeinenkin vapaa pakana-alue Baltiassa menetti itsenäisyytensä.[11] Valloitetuille alueille perustettiin hiippakuntia, joista tuli Albertin suunnitelmien vastaisesti riippumattomia hänestä.[8] Albert oli suunnitellut valloitettavista alueista muodostettavan kirkkovaltion, jonka johdossa hän ja hänen sukunsa olisi ollut.[12]
Albert kuoli 17. tammikuuta 1229 Riiassa.
Lähteet muokkaa
- Vilho Niitemaa: Baltian historia. täydentänyt Kalervo Hovi. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1991. ISBN 951-30-9112-0.
- Zetterberg, Seppo: Viron Historia. Helsinki: Tammi, 2007. ISBN 9517465203.
Viitteet muokkaa
- ↑ Albert von Buxhövden The Buxhövden Family. Viitattu 31.10.2010. (englanniksi)
- ↑ The Buxhövden Family The Buxhövden Family. Viitattu 31.10.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Niitemaa ja Hovi 1991, s. 59
- ↑ Niitemaa ja Hovi 1991, s. 61
- ↑ a b Niitemaa ja Hovi 1991, s. 71
- ↑ a b Niitemaa ja Hovi 1991, s. 62
- ↑ a b c Niitemaa ja Hovi 1991, s. 63
- ↑ a b Niitemaa ja Hovi 1991, s. 73
- ↑ Zetterberg 2007, s. 64
- ↑ Niitemaa ja Hovi 1991, s. 69
- ↑ Zetterberg 2007, s. 71
- ↑ Niitemaa ja Hovi 1991, s. 72