Alamut
Alamut oli keskiaikainen vuoristolinnoitus, joka sijaitsi nykyisen Iranin alueella Elburz-vuoristossa Kaspianmerestä etelään, noin 100 kilometriä nykyisestä Teheranista. Nykyisin Alamutista on jäljellä vain raunioita.
Ensimmäinen linnoitus rakennettiin iranilaishistorioitsija Hamdollah Mostowfin mukaan 840-luvulla ja se sijaitsi 2100 metrin korkeudessa. Sinne oli vain yksi kulkureitti, joten linnakkeen valloittaminen oli äärimmäisen vaikeaa. Alamutin tunnetuimmat hallitsijat olivat assassiinit, jotka ottivat sen haltuunsa vuonna 1090. Mongolikaani Hülegü-kaani tuhosi linnoituksen ja assassiinit 15. joulukuuta 1256 osana mongolien hyökkäystä Lähi-itään. Linnoitus itse säilyi valloittamattomana, mutta assassiinien viimeinen johtaja Ruknuddin Khor-shah luovutti sen lähes ilman taistelua toivoen mongolien olevan armollisia.
Vuonna 2004 maanjäristys vahingoitti linnakkeen rapautuvia raunioita entisestään.
Slovenialaiskirjailija Vladimir Bartol julkaisi vuonna 1938 assassiineista kertovan historiallisen romaanin nimeltä Alamut, joka on käännetty useille kielille. Romaani sai julkisuutta vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen. Siitä on tekeillä elokuva ja kirjan suomennos ilmestyi 2008. [1]
