Al-Hakam II (al-Ḥakam II ibn ʿAbd al-Raḥmān III) (13. tammikuuta 91516. lokakuuta 976) oli toinen Córdoban kalifi al-Andalusissa, maurien hallitsemalla Iberian niemimaalla. Hän oli Abd ar-Rahman III:n poika ja seuraaja vuodesta 961 kuolemaansa asti vuonna 976.[1]

Córdobassa sijaitseva vuonna 1976 pystytetty al-Hakam II:n patsas

Al-Hakam II nousi kalifaatin johtoon isänsä Abd ar-Rahman III:n kuollessa 961. Hän saavutti Pohjois-Iberiassa olevien kristittyjen valtakuntien kanssa rauhan,[2] ja käytti vakautta hyväkseen kehittääkseen maataloutta uusien kastelukanavien rakentamisella. Taloudellista kehitystä tuettiin katuja laajentamalla ja kauppatoreja rakentamalla.

Hän oli kiinnostunut kirjoista ja tiedosta, ja hän kokosi valtavan, 400 000 nidettä käsittävän kirjaston,[3][4] joka poltettiin Córdoban berberipiirityksessä vuonna 1100. Hän jopa lähetti asiamiehiään ostamaan kirjojen 'ensipainoksia' muslimien idästä, esimerkiksi Abu al-Faraj al-Isfahanin teoksen Kitab al-Aghanin (Laulujen kirja). Tiedot kirjaston koosta ovat peräisin 1600-luvulta ja todennäköisesti satakertaisesti liioiteltuja.[5]

Al-Hakamin valtakauden aikana lukuisia teoksia käännettiin latinasta ja kreikasta arabian kieleen. Hän muodosti arabimuslimien ja mozarabialaisten sekakomitean kääntämistä varten.

Kalifi laajennutti Córdoban tärkeintä moskeijaa, Mezquitaa, ja hänen aikanaan (vuonna 976) Madinat al-Zahra, kuninkaallinen residenssi, valmistui. Sen rakennustyöt oli aloittanyt Abd ar-Rahman 40 vuotta aikaisemmin.

Myös kuuluisa lääkäri, tiedemies ja kirurgi Abu al-Qasim eli Abulcasis toimi al-Hakamin hovissa.[6]

Samalla kun berberivisiiri al-Mushafin vastuu sisäisestä hallinnosta kasvoi, kenraali Ghalib nousi hiljalleen armeijan johtajaksi. Ghalibin ongelmina oli viimeisten normannihyökkäysten torjuminen vuosina 966 ja 971, sekä kamppailu ziridejä ja fatimideja vastaan Pohjois-Marokossa. Fatimidit lyötiin Marokossa 974, ja al-Hakam II pystyi säilyttämään kalifaatin johtavan aseman kristityissä Navarran, Kastilian ja Léonin valtioissa.

Nuoruudessaan kalifi näyttää olleen homoseksuaali.[7] Hänen tiedettiin pitävän avoimesti mieshaaremia,[8] mikä oli erityisen ongelmallista, sillä perillisen saaminen oli elintärkeää. Ongelma ratkaistiin sillä, että al-Hakam II otti jalkavaimon, joka pukeutui poikien vaatteisiin, ja jolle annettiin miehen nimi Jafar.

Al-Hakam II:ta seurasi hänen poikansa Hisham II al-Muayad, joka oli nimellinen hallitsija hajib (suurvisiiri) al-Mansur Ibn Abi Aamirin hallitessa maata.[9]

Kirjallisuutta muokkaa

  • O´Callaghan, J.F.: A history of Medieval Spain. United Kingdom: Cornell University, 1975. ISBN 0-8014-0880-6. (englanniksi)
  • Louis Crompton, Homosexuality and Civilisation, Harvard, 1990
  • Encyclopedia of Medieval Iberia, ed. Michael Gerli ,New York:

Routledge, 2003

  • Bernard F. Reilly,The Medieval Spains, Cambridge, 2005

Lähteet muokkaa

  1. O´Callaghan, s. 126
  2. O´Callaghan, s. 124
  3. Reilly s.71
  4. O´Callaghan, s. 158
  5. Collins, R.: Caliphs and Kings. Spain, 796-1031, s. 190. Wiley, 2014.
  6. O´Callaghan, s. 161
  7. Crompton
  8. Gerli ss. 398–399
  9. O´Callaghan, ss. 126–127