Aktivistit (elokuva)

Aktivistit (ruots. Aktivisterna) on vuonna 1939 valmistunut Risto Orkon ohjaama suomalainen mustavalkoelokuva. Lajityypiltään se on sortovuosien aktivisteista kertova historiallinen aatedraama.

Aktivistit
Ohjaaja	Risto Orko
Käsikirjoittaja	Ilmari Unho Risto Orko
Tuottaja	Matti Schreck
Säveltäjä	Pekka Akimov
Kuvaaja	Charles Bauer
Leikkaaja	Risto Orko
Lavastaja	Hannu Leminen
Koreografi	Alexander Saxelin
Pääosat	Helena Kara Tuulikki Paananen Tauno Majuri Uuno Laakso Ville Salminen
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Suomi
Tuotantoyhtiö	Suomi-Filmi Oy
Ensi-ilta	9. huhtikuuta 1939
Kesto	110 minuuttia
Alkuperäiskieli	suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

Alkuteksteissä elokuva omistetaan ”niiden miesten muistolle, jotka henkensä hinnalla nostivat kansamme taisteluun sortajaa vastaan”. Tapahtumat sijoittuvat toisen sortokauden loppuaikoihin, vuosiin 1916–1917. Ensimmäisen sortokauden keskeisiä tapahtumia käsitellyt alkujakso jätettiin elokuvan lopullisesta versiosta pois, kun sille kertyi pituutta jo lähes kaksi tuntia. Alkujakso olisi käsitellyt samoja aiheita kuin samana vuonna valmistunut ja hieman aiemmin elokuvateattereihin ehtinyt SF-elokuva Helmikuun manifesti.

Aktivistit-elokuvan kirjapainokohtauksessa oli nähtävissä vaikutteita Nyrki Tapiovaaran elokuvasta Varastettu kuolema.

Elokuvan ensi-ilta oli 9. huhtikuuta 1939 Helsingin Kino-Palatsissa ja Scalassa. Yleisömenestys oli varsinkin Helsingissä tuntuvasti yli vuoden keskitason. Elokuva oli erittäin kallis, minkä vuoksi se jäi esityskiellon jälkeen taloudellisesti tappiolle. Sen tuotantokustannukset olivat lähes yhtä suuret kuin vuotta aikaisemmin valmistuneen Jääkärin morsiamen. Aktivistit joutui sotien jälkeen 1944 esityskieltoon, josta se vapautui 1986. Yksi erikoisluvalla järjestetty näytös oli Elokuva-arkistossa vuonna 1959.

Aktivistit esitettiin televisiossa ensimmäisen kerran heinäkuussa 1991.

Näyttelijät

Helena Kara  …  Marja Niskanen, senaattorin tytär    Tuulikki Paananen  …  Katjushka Danilova, kenraalin tytär    Uuno Laakso  …  värväri-Ville, aktivisti ja etappijääkäri    Ville Salminen  …  santarmieversti Sergei Aleksandrovitsh Vasiljev    Tauno Majuri  …  luutnantti Yrjö Jakola, kenraali Danilovin adjutantti    Paavo Jännes  …  senaattori Niskanen    Turo Kartto  …  Kari Raita, nuori ylioppilas    Kullervo Kalske  …  Jussi Virta, aktivistijohtaja    Topo Leistelä  …  kenraali Danilov, kaupungin komendantti    Sasu Haapanen  …  santarmiluutnantti Dimitri Semenov, Vasiljevin adjutantti    Pentti Saares  …  Jallu, aktivisti    Reino Valkama  …  Kalle, aktivisti    Arvi Tuomi  …  lääkäri Malas    Onni Veijonen  …  Feodor, Vasiljevin palveluspoika    Pertti Hörman  …  Pekka, Jakolan palveluspoika

Kreditoimattomat näyttelijät  Kaarlo Hiltunen  …  aktivistitoverus    Rauli Tuomi  …  Heikki, nuori aktivisti    Erkki Uotila  …  santarmiratsumestari Kirilov    Tapio Nurkka  …  aktivisti    Hannes Häyrinen  …  Kustaa, aktivisti    Seppo Sariola  …  aktivisti    Ida Salmi  …  kreivitär    Kaarlo Saarnio  …  kreivi    Kauko Kokkonen  …  aktivisti / sanelua kirjoittava venäläisupseeri    Nora Mäkinen  …  Niskasen palvelijatar    Oiva Luhtala  …  Olavi, aktivisti    Vilho Auvinen  …  naista ahdisteleva venäläinen sotilas    Ossi Korhonen  …  santarmi maantietarkastuksessa    Hugo Hytönen  …  jouluevankeliumia lukeva isäntä    Hannes Veivo  …  saneleva santarmialiupseeri    Vilho Siivola  …  Ivan, humalainen sotilas    Taito Mäkelä  …  santarmiluutnantti Ivanov    Kyösti Erämaa  …  jääkäri    Yrjö Aaltonen  …  jääkäri

Tuotanto

Jääkärin morsiamen (1938) hyvä yleisömenestys innoitti Suomi-Filmiä ja Risto Orkoa jatkamaan samantapaisen aiheen merkeissä. Niin syntyi alkuperäiskäsikirjoitus spektaakkelielokuvaan Aktivistit, jonka Orko teki yhdessä Ilmari Unhon kanssa syyskesällä 1938. Elokuva kuvattiin seuraavana talvena.

Suomi-Filmi valmistautui Aktivisteihin erittäin huolellisesti: erilaisia lavastuksia rakennettiin puolisensataa, ja varsinkin pukujen valmistukseen käytettiin aikaa ja varoja tavallista runsaammin. Uutisaitta-lehdessä kerrottiin, että elokuvan tapahtumat sijoittuivat aikaan, jolloin naisten pukumuoti ei ollut kovin kaunis. Koska naisfilmitähdistä Karasta ja Paanasesta ei haluttu tehdä ”linnunpelättimiä”, roolihahmojen asuista suunniteltiin hienompia kuin ne sortovuosina oikeasti olivat. Aktivisteissa toistuu myös vanhan kotimaisen elokuvan naisstereotypia: tumma nainen edustaa pahuutta ja vaalea hyvyyttä. Kara oli elokuvassa viaton suomalaisneito, jonka kavalana venäläisvastustajana oli tummaverikkö Paananen.

Elokuvan ulkojaksoja tehtiin lähinnä Helsingin Kasarmikadulla, Bulevardilla, Eirassa ja Katajanokalla. Aktivistien piilopaikkaa esittävä metsämökki löytyi Espoosta. Osa sisäkuvista on peräisin ravintola Fenniasta ja Pyhän Laurin kirkosta. Studioina käytettiin Suomi-Filmin studiota Munkkisaaressa, ja Upseerikasinon tanssiaiskohtaus tehtiin Polin rakennuksessa Lönnrotinkatu 29:ssä.

Suomi-Filmi leikkasi Aktivisteja ensi-illan jälkeen. Poiston kohteiksi joutui jakso, jossa aktivistit pakenevat maaseudulle ja santarmit pysäyttävät heidät tarkistaen kuorman. Jakso palautettiin KAVI:n digitoituun Elonet-versioon vuonna 2019. Venäläisvastaisuutensa takia Aktivistit määrättiin sodan jälkeen hyllylle. Se sai virallisen esitysluvan vasta yli 40 vuotta myöhemmin, vuonna 1986.

Arviot

Elokuva on poliittinen sankarikuvaus, johon aikalaisarvioissa suhtauduttiin kunnioittavasti, mutta kriittisiäkin äänenpainoja löytyi. Aikalaiskriitikot kiittelivät elokuvaa jännittäväksi, romanttiseksi sekä taitavasti tehdyksi. Toisaalta sen henkilöhahmoja pidettiin yksiviivaisina, ja joidenkin mielestä ”ryssiä” nostettiin liikaa esille aktivistien ohi.

Esityskiellosta vapautumisen yhteydessä 1980-luvulla kriitikot tunnustivat muun muassa elokuvan ”visuaalisen hienostuneisuuden ja tyylikkyyden” sekä ”reilun isänmaallisuuden”. Toisaalta kansalliskiihkoisuuden katsottiin hallitsevan elokuvaa. Tuolloin nostettiin esille myös elokuvan ”voimakkaan seksistiset asetelmat”: niin sanotuista ”naisen keinoista” on apua, kun pelissä on satojen miesten henki ja kenties koko maan vapaus.

Televisioesityksen yhteydessä vuonna 2013 eräs kriitikko piti Aktivisteja muun muassa jännittävänä sekä vahvasti tyyliteltynä, ja totesi sen ”kestävän kansainvälisenkin vertailun”.