Akkusatorinen menetelmä

rikosoikeudellinen prosessi

Akkusatorinen menetelmä eli syyttämismenetelmä tarkoittaa rikosoikeudenkäynnin järjestämistä siten, että yleisellä syyttäjällä on aloite oikeudenkäynnin aloittamiseen (syytteen nostamiseen) ja velvollisuus esittää syytteen tueksi tarvittavat todisteet.

Akkusatorisessa prosessissa molemmat osapuolet (syyttäjä ja syytetty) ovat tasavertaisia ja tuomioistuimen tehtävänä on selvittää, pitääkö esitetty syyte paikkaansa. Asiaa ratkaistessaan tuomioistuin on sidottu oikeudenkäynnissä esitettyihin todisteisiin ja syytteeseen, mitä kutsutaan syytesidonnaisuuden periaatteeksi. [1]

Akkusatorista prosessia käytettiin jo roomalaisessa oikeudessa. Keskiajalla se korvautui inkvisitorisella prosessilla, kunnes 1700-luvulta alkaen palattiin takaisin akkusatoriseen menetelmään. [2]

Lähteet muokkaa

  • Jokela, Antti: Oikeudenkäynnin perusteet. Talentum, 2005.
  • Virolainen, Jyrki: Rikosprosessioikeus 1. WSOY, 2003.

Viitteet muokkaa

  1. Jokela s. 181; Virolainen.
  2. Jokela s. 16-17.