Ajat (joki)
Ajat (ven. Аят ja kaz. Аят) on Venäjällä ja Kazakstanissa Objoen vesistöön kuuluva Toboljoen vasemmanpuoleinen sivujoki, jonka valuma-alue sijaitsee eteläisen Uralvuoriston itäpuolella aron alueella.[b]
| Ajat ven. Аят ja kaz. Аят |
|
|---|---|
| Alkulähde |
latvajokien Karatalajatin ja Aršagly-Ajatin yhtymäkohta [a] |
| Laskupaikka |
Tobol |
| Maat | Venäjä ja Kazakstan |
| Pituus | 117 [1] km |
| Valuma-alue | 13300 [1] km² |
 |
|
Maantietoa muokkaa
Pääuoma muokkaa
Joen alku sijoittuu valuma-alueen kahden latvajoen Aršagly-Ajatin ja Karatalajatin yhtymäkohtaan. Latvahaarat sijaitsevat Venäjän puolella Tšeljabinskin alueella, mutta joen alajuoksu Kazakstanin Qostanayn alueen puolella. Molemmat sivujoet ovat yli 100 kilometriä pitkät, joten joki perinteisesti mitattuna noin 250 kilometriä pitkä. Joen lähteet sijaitsevat Uralvuoriston itärinteillä ja se laskee alas rinteitä kohti Länsi-Siperian alankoa. Joen nimikko-osuuden pituus on 117 kilometriä ja se laskee Toboljokeen 1 257 kilometriä[1] ennen Irtyšjoen yhtymäkohtaa. Yhtymäkohdassa sijaitsee Karatomarin tekojärvi, joka on saatu patoamalla Toboljoki. Irtyšjoki on Pohjoiseen jäämereen laskevan Objoen suuri sivujoki.[1][c]
Sivujoet muokkaa
Ajat ja sen sivujoet muodostavat alajuoksun osalta 13 300 neliökilometrin[1] suuruisen valuma-alueen ja jos siihen lisätään vielä latvahaarojen valuma-alueet, saadaan joen kokonaisalaksi 21 500 neliökilometriä. Kazakstanin puoleisista sivujoista ei ole tietoa.
| yhtyy | nimi | nimi (ven. ) |
pituus (km) |
valuma-alue (km²) |
lähde |
|---|---|---|---|---|---|
| 117 | Aršagly-Ajat (Artšaglyajat, Karagaily-Ajat) |
Аршаглы-Аят (Арчаглыаят, Карагайлы-Аят) |
68 | 6 310 | 1,3 |
| 117 | Karatalajat (Karatalyajat) | Караталаят (Караталыаят) | 175 | 1 900 | 1,2 |
Vuodenajat ja virtaamat muokkaa
Joki saa vetensä pääasiassa kevään sulavasta lumesta, mutta muulloin vähäisistä sateista. Silloin huhtikuussa on joen virtaama keskimäärin 50,0 kuutiometriä sekunnissa (MHQ, m³/s). Pienimmillään virtaama (MNQ) helmikuussa 0,35 m³/s. Kevättulvan jälkeen laskee virtaama ja sitä ruokkii kesän sateet, jotka kuitenkin vähenevät syksyn edetessä. Vuotuinen keskivirtaama (MQ) on 4,9 m³/s. Suurin milloinkaan mitattu virtaama (HHQ) on ollut 238 m³/s (huhtikuussa 1957) ja pienin (NNQ) 0,00 m³/s vuoden 1986 heinäkuusta seuraavan vuoden tammikuuhun. Virtaamat on mitattu Varvarinkassa vuosina 1952–1987. Joki jäätyy marraskuussa ja jäät lähtevät huhtikuussa.[2][3]
Huomautukset muokkaa
- ↑ Koordinaatit otettu venäjänkielisen wikipedian Аят (приток Тобола)-artikkelin tietolaatikosta!
- ↑ Määritelmä on otettu venäjänkielisen Wikipedian Аят (приток Тобола) -artikkelista.
- ↑ Joen virtaamisen kuvaus on otettu englanninkielisen Wikipedian Ayah River -artikkelista!
- ↑ Tiedot saatu venäjänkielisen wikipedian Караталыаят-artikkelista.
- ↑ Tiedot saatu venäjänkielisen Wikipedian Арчаглы-Аят (река) -artikkelista.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f Venäjän federaation valtiollinen vesistöaluetietokanta: Аят (venäjäksi), viitattu 25.9.2018
- ↑ R-ArcticNET: Ayat At Varvarinka, 1988
- ↑ Korjakova, Ludmila & Epimakhov, Andrei: The Urals and Western Siberia in the Bronze and Iron Ages, s. 1–7. Cambrodge, Englanti: Cambridge University Press, 2007. ISBN 9781139461658. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.9.2018). (englanniksi)
