Aisara
Aisara Lukanialainen (m.kreik. Αισάρα) (200-luku eaa.) oli antiikin kreikkalainen pythagoralainen filosofi.[1]
Aisara tunnetaan ainoastaan Johannes Stobaioksen kautta. Tällä on säilynyt katkelma teoksesta Ihmisluonnosta, joka on laitettu Aisaran nimiin.[2] Kyseessä on ainoa teoksesta säilynyt katkelma. Se sisältää eräänlaisen luonnollisen lain teorian sekä käsityksen ihmisen sielun jakaantumisesta kolmeen osaan. Aisaran mukaan ihmisluonto tarjoaa itsessään lain ja oikeudenmukaisuuden perustan. Sielun kolme osaa hoitavat eri toimintoja: yksi osa arvostelukykyä (mieli), yksi voimaa ja taitoja (ylempi henki), ja yksi osa rakkautta ja ystävyyttä (halu).[1]
Kerrotaan, että Pythagoraalla olisi ollut tytär nimeltä Aisara. Siksi jotkut tutkijat ovat arvelleet nimimuotoa myöhemmin tehdyksi korjaukseksi, ja ehdottaneet katkelman olevan sen sijaan peräisin Aresas-nimiseltä miespuoliselta filosofilta,[1] joka mainitaan eräänä Pythagoraan seuraajista.[3] Kirjoittaja mainitaan myös Pythagoraan elämäkerrassa.[4] Siitä jotkut tutkijat ovat lukeneet nimen Aisara, jotkut puolestaan nimen Sara (Σάρα).[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Plant, Ian: ”Aesara”, Women Writers of Ancient Greece and Rome. Equinox Publishing Ltd., 2004. ISBN 1904768024.
- ↑ Stobaios: 1.49.27; Ed. i. s. 847, toim. Heeren
- ↑ Smith, William: ”Aesara”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology, s. 36. Osa 1. -, 1867. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Iamblikhos: Pythagoraan elämä 266; ap. Phot. Cod. 249, s. 438, toim. Bekker; Iamblichus; Taylor, Thomas (toim.): ”Chap. XXXVI”, Iamblichus' Life of Pythagoras, Or, Pythagoric Life. Accompanied by Fragments of the Ethical Writings of Certain Pythagoreans in the Doric Dialect and a Collection of Pythagoric Sentences from Stobaeus and Others. Inner Traditions / Bear & Company, 1986. ISBN 0892811528.
- ↑ Bentley, Dissertation upon Phalaris, s. 277
Aiheesta muualla muokkaa
- Lindemann, Kate (toim.): Aesara of Lucania Women Philosophers (englanniksi)
