Aiolialainen murre

Aiolialainen murre (m.kreik. ἡ αἰολικὴ διάλεκτος, hē aiolikē dialektos) oli yksi muinaiskreikan päämurteista tai oikeammin murreryhmistä. Aiolialaisia murteita puhuttiin aiolialaisten heimojen alueilla, ja ne ovat saaneet nimensä Aioliin alueesta Vähässä-Aasiassa.^[1]^[2]^[3]

Historia muokkaa

Aiolialaisia murteita puhuttiin alun perin Thessalian ja Boiotian alueilla Attikan luoteispuolella. Näiltä alueilta lähteneet asuttajat perustivat siirtokuntia Aioliin alueelle Vähän-Aasian luoteisosaan noin 1000-luvulta eaa. alkaen, ja näin murre levisi myös sinne. Lesbos oli merkittävin Aioliin saarista.^[1]^[2]

Lesboksella aioliin murretta käyttivät runoudessaan muun muassa Alkaios ja Sapfo, Boiotiassa puolestaan Korinna.^[2]

Alaryhmät muokkaa

Aiolialaisten murteiden alaryhmiä olivat:^[1]^[2]

Boiotian murteet. Saivat vaikutteita läntisen Kreikan murteista sekä Attikan murteesta.
Thessalian murteet. Saivat länsiosissa vaikutteita läntisen Kreikan doorilaisista murteista; itäosissa Pelasgiotiin alueella vaikutus oli vähäisempää.
Lesboksen ja muun Vähän-Aasian murre. Sai vaikutteita joonialaisesta murteesta.^[1]

Piirteitä muokkaa

Yhteisiä^[1]

Labiovelaarien muuttuminen labiaaleiksi ennen vokaalia, *k^w, *g^w, *g^wh > π, β, φ.
Perfektin partisiipin pääte -ων (-ōn), -οντος (-ontos).
Kolmannen deklinaation datiivin monikon pääte -εσσι (-essi).
Lukusanan 'yksi' feminiinimuoto ἴα (ia) = μία (mia).
Patronyymien adjektiivipääte -(ε)ιος (-(e)ios).

Boiotian murteessa^[1]

Vokaalit ja diftongit muuttuivat nykykreikassakin esiintyvään suuntaan suhteellisen varhain, esim. [ai] > [ē], [ei]/[ey] > [ē] > [ī], [oi] > [ȳ] > [ī].

Thessalian murteessa^[1]

Muutoksia aksentoinnissa, muun muassa aksentin muuttuminen painoon perustuvaksi.
Atemaattisen infinitiivin pääte -μεν (-men) myös temaattisissa verbeissä.

Lesboksen murteessa^[1]

Muutoksia aksentoinnissa.
Pääte -τι (-ti) > -σι (-si) kuten jooniassa.

Lähteet muokkaa

↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g ^h Bakker, Egbert J.: A Companion to the Ancient Greek Language, s. 200–212. Blackwell companions to the ancient world. Wiley-Blackwell, 2010. ISBN 978-1-4051-5326-3. Teoksen verkkoversio. ^{[vanhentunut linkki]}
↑ ^a ^b ^c ^d Aeolic dialect Encyclopaedia Britannica. Viitattu 15.1.2018.
↑ Méndez Dosuna, J.: ”The Aeolic dialects”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 460–474. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3.

[Bakker-1] ↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g ^h Bakker, Egbert J.: A Companion to the Ancient Greek Language, s. 200–212. Blackwell companions to the ancient world. Wiley-Blackwell, 2010. ISBN 978-1-4051-5326-3. Teoksen verkkoversio. ^{[vanhentunut linkki]}

[EB-2] Aeolic dialect Encyclopaedia Britannica. Viitattu 15.1.2018.

[Dosuna-3] Méndez Dosuna, J.: ”The Aeolic dialects”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 460–474. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3.

[1]

[2]

[3]