Aimo Kairamo
Erjo Aimo Tapio Kairamo (23. elokuuta 1941 Nivala – 15. maaliskuuta 2004 Helsinki) oli Suomen Sosialidemokraatti -lehden päätoimittaja ja pitkäaikainen kolumnisti.[1]
Ura muokkaa
Kairamo syntyi Nivalassa työläisperheeseen. Hän opiskeli Työväen Akatemiassa ja suoritti sosionomin tutkinnon Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa Tampereella. Kairamo aloitti uransa 1960-luvulla Työväen sivistysliiton tiedotussihteerinä. 1970-luvulla hän oli sosiaalidemokraattien hallitusryhmän poliittisena sihteerinä 1970−1971 ja SDP:n puoluetoimiston osastopäällikkönä 1971−1974.
Suomen Sosialidemokraatin päätoimittajana Kairamo oli 1974−1984. Kairamo sai heti alkuun julkisuutta erotettuaan lehden pitkäaikaisen pakinoitsijan Simo ”Simppa” Juntusen joulukuun alussa 1974 presidentti Urho Kekkoselta tulleen ”myllykirjeen” perusteella. Juntunen oli aiemmin syksyllä pitänyt puheen sotaveteraaneille ja sanonut että Kekkonen maksaa Neuvostoliitolle öljylaskua väärentämällä Suomen historiaa. Tiedonantaja-lehti julkisti puheen tekstin ja Kekkonen kirjoitti kirjeessään Kairamolle: ”Tämä on niin edesvastuutonta ja törkeää puhetta, että jään odottamaan, miten lehti sen voi hyväksyä.”
Päätoimittajakautensa jälkeen Kairamo toimi Suomen Sosialidemokraatin ja Uutispäivä Demarin poliittisena kolumnistina. Kairamo sai näistä kolumneistaan Suomen Kuvalehden journalistipalkinnon vuonna 2000.[1] Hänen viimeinen kolumninsa ilmestyi lehdessä itsenäisyyspäivän aattona 5. joulukuuta 2003.
Kairamo oli kolumneissaan tunnettu terävistä ja piikikkäistä sanonnoistaan sekä erityisesti keskustalaisiin ja kommunisteihin kohdistuvista ilkeyksistään. Hän muun muassa nimitti Yle TV2:n Ajankohtainen kakkonen -ohjelmaa ”kepulais-stalinistiseksi sontaluukuksi” ja vertasi keskustan Mauri Pekkarista kärppään kivikasassa: koskaan ei tiedä mistä kolosta tupee vilahtaa.lähde? Kokoomuksen kansanedustaja Seppo Kanerva nosti syytteen herjauksesta Aimo Kairamoa vastaan tämän kirjoitettua Kanervan eduskunnasta saamasta kuntoutus- ja sairauslomasta irvailevan pakinan nimeltä ”Puujalalla koreasti monotansseissa”. Kairamo tuomittiin sakkoihin.[2]
Kairamo kuoli kurkkusyöpään 62-vuotiaana vuonna 2004.
Teokset muokkaa
- Suomen sosialidemokraattisen puolueen periaateohjelman tausta. Helsinki: Syntymäpäivä huomenna Sanankäytön kymmenottelija, 1973.
- Sosialidemokraattinen nuorisoliike. Osa 1, 1906–1922. Joensuu: Kansan voima, 1986. ISBN 951-9118-43-8.
- Tärkeintä on liike. Demokraattisen sosialismin edellytykset ja sosialidemokratian uudet tehtävät. Helsinki: Tammi, 1989. ISBN 951-30-9238-0.
- Kapuloita rattaisiin. Kolumnistin valittuja kirjoituksia. Helsinki: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16747-9.
- Sivuhuomautuksia. Helsinki: Demari, 1997. ISBN 952-90-9398-5.
- Vastaväitteitä. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-26258-7.
Lähteet muokkaa
- Kolumnisti Aimo Kairamo kuollut. Turun Sanomat. 16.3.2004. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 17.7.2020.
- Vesikansa, Jyrki: ”Kairamo, Aimo (1941–2004)”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 696–697. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2. Teoksen verkkoversio.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Kolumnisti Aimo Kairamo kuollut Yle. 15.3.2004. Viitattu 4.11.2019.
- ↑ Kolumnistille sakkoja Seppo Kanerva -satiirista M&M. 2003. Viitattu 4.11.2019.
Aiheesta muualla muokkaa
- Muistot – Aimo Kairamo Helsingin Sanomat. 15.3.2004. Viitattu 17.7.2020.
- Boberg, Jarmo: Sosialisti jatkaa neljä vuotta Kirjatyö-lehti. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 17.7.2020.
- Kairamo, Aimo hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)