Ahokirkiruoho
Ahokirkiruoho (Gymnadenia conopsea subsp. conopsea[1], aiemmin var. conopsea) Euroopassa ja Aasiassa tavattava kämmekkäkasvi. Suomessa sitä tavataan Etelä- ja Keski-Suomessa. Kasvi on taantunut Suomessa voimakkaasti ja on rauhoitettu Pohjois-Pohjanmaan eteläpuolella.[2]
| Ahokirkiruoho | |
|---|---|
 Kirkiruohoja. |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Asparagales |
| Heimo: | Kämmekkäkasvit Orchidaceae |
| Suku: | Kirkiruohot Gymnadenia |
| Laji: |
conopsea (L.) R.Br. |
| Alalaji: | conopsea |
| Kolmiosainen nimi | |
|
Gymnadenia conopsea subsp. conopsea |
|
| Katso myös | |
Ahokirkiruoho on punakirkiruohon yksi alalaji[1] tai aiemmin muunnos. Toinen Suomessa tavattava lajin alalaji on hennompikokoinen lettokirkiruoho (subsp. alpina, syn. var. lapponica).
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Tanakkavartinen ahokirkiruoho kasvaa 30–50 cm korkeaksi. Kasvin juurimukulat ovat liuskaisia. Lehdet ovat vajaan senttimetrin levyisiä, 5–20 cm pitkiä, tasasoukkia ja täplättömiä. Kukinto on tasapaksu, tiheä tähkä, jossa kukkia on 30–50 kappaletta. Kukat ovat tuoksuvia, aniliininpunaisia tai harvoin valkoisia. Kukan huuli on matalaan kolmiliuskainen, kannus pitkä ja hoikka. Ahokirkiruoho kukkii kesä-elokuussa.[3]
.jpg)
Muista Suomessa kasvavista kämmekkälajeista ahokirkiruoho muistuttaa maariankämmekkää, mutta sen kukista ja lehdistä puuttuvat maariankämmekälle ominaiset pilkut.[4]
Ahokirkiruohon pölyttäjinä toimivat kimalaiset ja perhoset.[5]
Levinneisyys muokkaa
Punakirkiruohon muunnoksia tavataan laajalla alueella, joka ulottuu Irlannista ja Ranskasta itään läpi Euroopan ja Venäjän keskiosien Kiinaan ja Japaniin saakka. Etelässä levinneisyysalue ulottuu Italiaan ja Kreikkaan, ja pohjoisessa Pohjois-Skandinaviaan.[6] Punakirkiruohon muunnosten esiintymien levinneisyyttä Suomessa ei tunneta tarkkaan.[7] Yleisesti voi kuitenkin todeta, että ahokirkiruohoa tavataan Etelä- ja Keski-Suomessa lettokirkiruohon levinneisyysalueen painottuessa Pohjois-Suomeen. Aikaisemmin varsin yleinen ahokirkiruoho on tavallinen enää paikoin Ahvenanmaalla ja Itä-Suomessa.[4]
Elinympäristö muokkaa
Ahokirkiruoho kasvaa kalkkipitoisessa maassa valoisilla paikoilla. Tyypillisiä kasvupaikkoja ovat ahot ja laitumet sekä kuivahkot niityt.[3] Vielä 1800–1900-lukujen taitteessa ahokirkiruoho oli yleinen kämmekkä. Alalaji on sittemmin voimakkaasti taantunut ahojen ja muiden kasvupaikkojen vähennyttyä perinteisen laidunnuksen, niiton ja kaskeamisen loppumisen myötä.[4]
Lähteet muokkaa
- Kämmekät, Suomen orkideat. Toim. Korhonen, Mauri & Vuokko, Seppo. Forssan kustannus Oy, Forssa 1987.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Suomen Lajitietokeskus: Ahokirkiruoho – Gymnadenia conopsea subsp. conopsea Viitattu 31.1.2022.
- ↑ Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 20.10.2009.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 500.
- ↑ a b c Pohjois-Karjalan ympäristökeskus: Uhanalainen ahokirkiruoho – näyttävän punakukkaisen kämmekkäkasvin etsintäkuulutus Pohjois-Karjalassa Viitattu 20.10.2009.
- ↑ Kämmekät, Suomen orkideat 1987, s. 67.
- ↑ Den virtuella floran: Brudsporre (Gymnadenia conopsea) (levinneisyyskartta) Den virtuella floran. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 20.10.2009. (ruotsiksi)
- ↑ Kasviatlas 2008: Kirkiruohot[vanhentunut linkki] Viitattu 20.10.2009.