Agents of Fortune
Agents of Fortune on Blue Öyster Cultin neljäs studioalbumi ja samalla läpimurtoalbumi, joka julkaistiin vuonna 1976. Se sisältää yhtyeen suurimman hitin ”(Don't Fear) The Reaper”, joka nousi top-20:een niin Yhdysvalloissa kuin Isossa-Britanniassakin. Muita tunnettuja kappaleita albumilla ovat muun muassa ”E.T.I. (Extra-Terrestrial Intelligence)” ja ”This Ain't the Summer of Love”. Albumilla yhtye yhdisteli heavy metal-soundiaan kaupalliseen, albumin julkaisun aikoihin pinnalle nousseeseen amerikkalaiseen AOR-musiikkiin. Albumi myi platinalevyn (yli miljoona kappaletta) arvoisesti Pohjois-Amerikassa[1] ja nosti BÖC:n isojen areenoiden yhtyeeksi.
| Agents of Fortune Blue Öyster Cult | ||
|---|---|---|
| ||
| Studioalbumin tiedot | ||
| Äänitetty | Record Plant, NY 1975–1976 | |
| Julkaistu | 21. toukokuuta 1976 | |
| Tuottaja(t) | Murray Krugman Sandy Pearlman David Lucas | |
| Tyylilaji | hard rock progressiivinen rock heavy metal | |
| Kesto | 36.21 | |
| Levy-yhtiö | Columbia Records | |
| Listasijoitukset | ||
|
| ||
| Blue Öyster Cultin muut julkaisut | ||
| On Your Feet or on Your Knees 1975 |
Agents Of Fortune 1976 |
Spectres 1977 |
Taustaa muokkaa
Vuoteen 1976 mennessä BÖC oli julkaissut kolme studioalbumia ja yhden livealbumin. Lopullinen läpimurto ei kuitenkaan ollut vielä tullut, vaikkakin albumit saivat positiivista kritiikkiä ja yhtyettä pidettiin hyvänä livebändinä. Agents of Fortune-levyä valmistellessa yhtye käytti aikaa aiempaa enemmän albumin tuottamiseen ja erilaisiin studiotekniikoihin. Lisäksi kukin yhtyeen jäsen hankki 4-raitanauhurin, joihin kukin demosi omia biisi-ideoitaan.[2] Yhtye otti uusiin sävellyksiin myös vaikutteita tuolloin pinnalle nousseesta, kaupallisemmasta ja radioystävällisestä AOR-musiikista. Albumilla vierailivat mm. sanoittajina rock-lyyrikot Helen Robbins ja Patti Smith, joista jälkimmäinen myös laulaa albumilla. Myös yhtyeen manageri Sandy Pearlman ja tuottaja Murray Krugman ovat osallistuneet kappaleiden tekoon. Albumin kappaleiden teemat liittyvät yhtyeen perinteisesti suosimiin salaperäisiin, synkkiin sekä mystisiin teemoihin, esim. yliluonnolliset ja tieteisaiheiset ilmiöt sekä myös maanläheisempiin asioihin kuten kuolema ja rakkaus. Kaikki jäsenet, lukuun ottamatta vokalisti-kitaristi Eric Bloomia, ovat olleet säveltämässä kappaleita.
Albumin sisältö muokkaa
Albumin avaa raskaampaa puolta edustava "This Ain't the Summer of Love", joka kulkee raskaan riffin ja kompin myötä. Kappale oli alun perin sitä säveltämässä olleen Don Wallerin ex-yhtye Imperial Dogsin materiaalia.[3] Myös raskaampaa suuntausta albumilla edustavat nopeatempoinen "Tattoo Vampire" sekä yhtyeen tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluva, southern rock-vaikutteisen riffin myötä kulkeva "E.T.I. (Extra-Terrestrial Intelligence)". "E.T.I" tunnettiin alun perin nimillä "No Traffic", "Punishment Park" ja "Des Pot Soup" ennen lopullista versiota.[4] Kappaleen sanat käsittelevät UFO-aiheita ja niihin liittyviä myyttejä.[5]
Kevyempää, pop-henkistä puolta albumilla ovat kosketinsoittaja-kitaristi Allen Lanierin säveltämät "True Confessions" ja "Tenderloin", joista ensin mainitussa Lanier itse laulaa (hänen ainoa "virallinen" päävokalisointi yhtyeen historiassa) ja Breckerin veljekset soittavat puhallinsoolot, sekä rumpali Albert Bouchardin ja Helen Robbinsin säveltämä "Sinful Love", joka kulkee kevyen pianonsoiton ja Donald Roeserin tunnelmallisen kitaroinnin myötä.
Mystisempää ja progressiivisempaa osastoa käsittelee "The Revenge of Vera Gemini", jossa Patti Smith on toisena laulajana ja kirjoittajana.[5]
Progressiivisia vaikutteita sisältää myös basisti Joe Bouchardin salapoliisi-henkinen, hämärä-tunnelmallinen "Morning Final". Kappale perustuu todellisuudessa tapahtuneeseen murhaan New Yorkin metroaseman pysäkillä.[5] Kappaleen bassot soittaa Allen Lanier.[4]
Albumin varsinainen balladi on sen päättävä "Debbie Denise", jota säestetään mellotronilla. Patti Smithin kirjoittamat sanat käsittelevät lesbo-rakkautta ja tiettävästi "Debbie" ja "Denise"-nimiset bändärit olivat olemassa 1970-luvulla ja pyörivät yhtyeen piirissä.[6]
Singlenä julkaistu ja myös yhtyeen tunnetuin kappale on Donald Roeserin säveltämä "(Don't Fear) The Reaper". Tehdessään kappaleesta kotidemon, Roeser itsekin arveli kappaleessa olevan "sitä jotain", eli kaikki hitin ainekset.[2] Kappale kulkee melodisen kitarakuvion myötä lehmänkelloa hyödyntävän nopeahkon kompin myötä. Kappaleen on väitetty käsittelevän itsemurhaa, mutta Roeserin mukaan sanoitus kertoo "kuoleman väistämättömyydestä ja ettei sitä tarvitse pelätä".[7]
Albumin remasteroidussa versiossa julkaistiin bonuksina kappaleen "Fire of Unknown Origin" alkuperäinen, julkaisematta jätetty versio, joka poikkeaa huomattavasti vuoden 1981 julkaistusta versiosta, sekä Albert Bouchardin "Sally", jonka hänen The Brain Surgeons-yhtyeensä myöhemmin julkaisi. Kaksi muuta bonus-raitaa olivat Allen Lanierin kotidemo kappaleesta "Dance the Night Away", jonka Jim Carroll myöhemmin levytti sekä Donald Roeserin kotidemo "(Don't Fear) The Reaper"ista.
Albumin julkaisu ja vastaanotto muokkaa
Agents of Fortune julkaistiin toukokuussa 1976. Sen kannessa on maalattu kuva agenttimaisesta henkilöstä, joka pitää tarot-kortteja kädessään. Korttien (Kuolema, Kuningatar, Kuningas ja Aurinko) on sanottu tulevan todellisesta yhtyeelle pidetystä tarot-ennustusluennasta.[4] Sisäkannessa on kuva yhtyeestä casino-pelipöydän äärellä.
"(Don't Fear) The Reaper" julkaistiin editoituna singlenä ja siitä tuli iso hitti nousten sijalle 12. Billboardin listoilla. Kappaleesta tuli myös vakionumero ns. FM-radio-listoille. Singlemenestyksen myötä myös albumi, sisältäen aiempaa kaupallisempaa materiaalia, nousi top-30:neen Yhdysvalloissa ja myi parissa vuodessa platinaa.[1] Menestys oli hyvää myös Britanniassa ja Euroopassa, joissa albumi sai myös hyviä listasijoituksia.
Myös kriitikot ottivat albumin hyvin vastaan. Amerikkalainen Rolling Stone-lehti kehui albumia "loistavaksi" piti yhtyeen uudistumista onnistuneena[8] ja myös arvostetut NME- ja Village Voice-lehdet nostivat albumin top-10:neen "vuoden albumi"-äänestyksissään. Suomalaisen Soundi-lehden arvostelija piti albumia hyvänä vaikkakin hieman "taiteellisena".[9] Myöhemmin, vuonna 1997, arvostettu Mojo-lehti nosti "(Don't Fear) The Reaper"in sijalle 80. "Kaikkien aikojen Top-100-singlet"-listassaan.[4]
Menestyksen myötä Blue Öyster Cultista tuli nyt isojen areenoiden bändi ja yhtye suurensi lavashowtaan ottaen laserit käyttöön.[2]
Kappaleet muokkaa
- This Ain't the Summer of Love – 2.20 (säv. M. Krugman/A. Bouchard/D. Waller)
- True Confessions – 2.57 (säv. A. Lanier)
- (Don't Fear) The Reaper – 5.09 (säv. D. Roeser)
- E.T.I. (Extra-Terrestrial Intelligence) – 3.42 (säv. D. Roeser/S. Pearlman)
- The Revenge of Vera Gemini – 3.53 (säv. A. Bouchard/P. Smith)
- Sinful Love – 3.29 (säv. A. Bouchard/H. Robbins)
- Tattoo Vampire – 2.41 (säv. A. Bouchard/H. Robbins)
- Morning Final – 4.30 (säv. J. Bouchard)
- Tenderloin – 3.40 (säv. A. Lanier)
- Debbie Denise – 4.23 (säv. P. Smith/A. Bouchard)
Remasteroidun version bonuskappaleet:
- Fire of Unknown Origin – 3.30 (alkuperäinen versio, säv. A. Bouchard/P. Smith/D. Roeser/J. Bouchard/E. Bloom)
- Sally – 2.40 (demo, säv. A. Bouchard/P. Smith)
- (Don't Fear) The Reaper – 6.20 (demo, säv. D. Roeser)
- Dance The Night Away – 2.37 (demo, säv. A. Lanier/J. Carroll)
Singlejulkaisut muokkaa
- "(Don't Fear) The Reaper" (single edit) / "Tattoo Vampire" (kesäkuu 1976,
7. 
12. 
(1978) 16.) - "Debbie Denise" / "This Ain't the Summer of Love" (1976)
Kokoonpano muokkaa
- Eric Bloom – laulu, kitara, kosketinsoittimet, lyömäsoittimet
- Donald ”Buck Dharma” Roeser – kitara, laulu, syntetisaattori, lyömäsoittimet
- Joe Bouchard – basso, laulu, piano
- Albert Bouchard – rummut, laulu, akustinen kitara, lyömäsoittimet, huuliharppu
- Allen Lanier – kosketinsoittimet, laulu, kitara, basso
Vierailijat muokkaa
- Patti Smith – laulu kappaleessa ”The Revenge of Vera Gemini”
- Michael Brecker – saksofoni
- Randy Brecker - puhaltimet
- David Lucas - laulu, perkussiot, kosketinsoittimet
Tuotanto muokkaa
- Murray Krugman, Sandy Pearlman ja David Lucas - tuottajat
- Shelly Yakus, Andy Abrams - nauhoitus
- Tony Stevens - masterointi
- John Berg, Andy Engel - kannen suunnittelu
- Lynn Curlee - maalaukset
Arvosteluja muokkaa
- Ultimate Guitar (
) linkki (Arkistoitu – Internet Archive) - Allmusic (
) linkki - Sputnik Music (
) linkki - Rolling Stone (kehuva) linkki
Julkaisuhistoria muokkaa
- toukokuu 1976: Columbia, PC 34164, US, LP
- 1976: CBS, 81385, UK/EU, LP
- 1986: Columbia, CK 34164, US, CD
- 198?: Columbia, 468019 2, UK/EU, CD
- 1998: Mobile Fidelity Sound Lab, UDCD 697, US, CD (remasteroitu)
- 2001: Columbia / Legacy, CK 85479, US, CD (remasteroitu + bonus-raitoja)
- 2001: Columbia / Legacy, 502237 2, UK/EU, CD (remasteroitu + bonus-raitoja)
- marraskuu 2012: Sony Music, osana The Columbia Albums Collection-boksia (sama kuin 2001 vuoden versio)
Lähteet muokkaa
- ↑ a b http://www.riaa.com/goldandplatinumdata.php?content_selector=gold-platinum-searchable-database# RIAA - Gold & Platinum
- ↑ a b c http://www.blueoystercult.com/History/history5.html historia virallisella sivustolla
- ↑ http://www.hotrails.co.uk/blueskybag/donwaller/summeroflove.htm anekdootti Hot Rails To Hull-sivustolla
- ↑ a b c d http://www.hotrails.co.uk/bocfaq/faq_03.htm#03_01 BÖC faq - "discography"
- ↑ a b c http://www.hotrails.co.uk/bocfaq/faq_05.htm#05_06 BÖC faq - "song references"
- ↑ http://www.hotrails.co.uk/bocfaq/faq_04.htm#04_11 BÖC faq - "Frequently Asked Questions"
- ↑ http://www.songfacts.com/detail.php?id=1607 infoa kappaleesta Songfacts.com-sivustolla
- ↑ https://web.archive.org/web/20091012092855/http://www.rollingstone.com/artists/blueoystercult/albums/album/202805/review/6068312/agents_of_fortune arvostelu Rolling Stone-lehdessä
- ↑ J-V. Sappinen - Heavy Rock (Soundi-kirja 5)
| |
|---|---|
|
| Varsinaiset albumit |
|
|---|---|
| Muita julkaisuja |
|
| Kokoelmia |
|