Afrikanruoko (Phragmites mauritianus) on heinäkasveihin kuuluva monivuotinen kasvi, jonka korsi on pysty ja kasvaa 2–8 metriä korkeiksi. Sitä kasvaa keskisessä, itäisessä ja eteläisessä Afrikassa vesistöjen varsilla, soilla ja tulvatasangoilla.

Afrikanruoko
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Heinäkasvit Poaceae
Suku: Ruo’ot Phragmites
Laji: mauritianus
Kaksiosainen nimi

Phragmites mauritianus
Kunth

Katso myös

  Afrikanruoko Wikispeciesissä
  Afrikanruoko Commonsissa

Kuvaus muokkaa

Afrikanruo’on juurakko pitkämainen ja korsi pysty ja 2–8 metriä korkea. Tuppi on irtonainen, ja lehtilavan ja tupen kulmassa oleva kieleke on ripsireunainen. Lehtilapa on 25–75 senttimetriä pitkä ja 6–40 millimetriä leveä. Kukinto on röyhy, tiheä ja 30–50 senttimetriä pitkä ja 10–20 senttimetriä pitkö. Tähkylät ovat yksittäisiä. Kypsät tähkylät ovat perällisiä, ja niiden perät ovat jouhimaisia.[2]

Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa

Afrikanruokoja kasvaa luonnonvaraisena keskisessä, itäisessä ja eteläisessä Afrikassa. Levinneisyyden pohjoisraja menee Etiopian, Sudanin, Kongon demokraattisen tasavallan, Kongon tasavallan ja Gabonin halki. Lisäksi sitä kasvaa Egyptissä Niilin rannalla. Manner-Afrikan lisäksi sitä kasvaa myös Madagaskarilla ja Maskareeneilla.[3]

Afrikanruoko on yleinen kasvi jokien, järvien ja patojen rannoilla sekä soilla, tulvatasangoilla ja kausittaisissa lammissa. Se kasvaa usein osittain veden alla, ja sitä on tavattu kasvavan 580–1 500 metrin korkeudessa.[3]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Lansdown, R.V.: Phragmites mauritianus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 20.3.2020. (englanniksi)
  2. Phragmites mauritianus Board of Trustees of the Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 6.11.2014. (englanniksi)
  3. a b Brink & Achigan-Dako, s. 370–371.