Adolf Friedrich von Schack
Adolf Friedrich von Schack (2. elokuuta 1815 Schwerin – 14. huhtikuuta 1894 Rooma, Italia), kreivi, saksalainen kirjallisuushistorioitsija ja runoilija. Hän oli nuorena Berliinissä kamarioikeuden palveluksessa, kamariherrana suurherttua Mecklenburg-Schwerinin palveluksessa ja diplomaattitehtävissä mutta vietti enimmän aikaa pitkillä matkoilla tutkimustöissä.[1]
| Adolf Friedrich von Schack | |
|---|---|
| Adolf Friedrich Schack | |
 Adolf Friedrich von Schack |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. elokuuta 1815 Schwerin |
| Kuollut | 14. huhtikuuta 1894 (78 vuotta) |
| Ammatti | runoilija, kääntäjä |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | saksa |
| Tuotannon kieli | saksa |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Schack erosi 1852 valtion palveluksessa ja asettui kuningas Maximilianin kutsusta pian Müncheniin. Schackin merkittävimpiä teoksia ovat Geschichte der dramatischen litteratur und kunst in Spanien (1845–1846; täydennys 1855), Poesie und kunst der araber in Spanien und Sicilien (1865), Geschichte der normannen in Sizilien (1889), sekä kokoelma hienostuneita runoja Gedichte (1867). Teos Spanisches theater (1854) sisältää erinomaisia käännöksiä espanjalaisilta näyteläkirjailijoilta, käännöksiä persialaisista (Firdausi 1851–1853), intialaisista, portugalilaisista, englantilaisista ja mista teoksista. [1]
Runokokoelmansa saaman suosion ansiosta Schack alkoi vähitellen julkaista runoteoksia, sekä eeppis-dramaattisia että lyyrisiä, lähinnä kuitenkin nuoruusvuosinaan. Niistä ilmenee muodon taitavuus, kulttuurin tuntemus ja aristokraattisen liberaali maailmankatsomus, lämmin usko ihmiskunnan edistykseen, mutta niissä on kovin vähän runollista omaperäisyyttä: historiallis-filosofisia runoja sisältävä teos Nächte des Orients (1874) ja eepos Die Plejaden (1881). Schack kirjoitti omaelämäkerran Ein halbes Jahrhundert, joka ilmestyi 1887. Dramatische Dichtungen ilmestyi 1879 ja Gesammelte Werke 1882–1883.[1]
Schack sai 1876 kreivin arvon, myöhemmin Mecklenburgissa todellisen salaneuvoksen arvon. Hänen Münchenissä sijaitseva merkittävä taidekokoelmansa Schack-galleria, joka on koottu merkittävien saksalaisten maalareiden tuella, siirtyi testamentilla 1894 Saksan keisarin omistukseen.[1]
Schack on taidetta ymmärtämättömäksi taiteenystäväksi karrikoituna päähenkilönä Adolf von Wilbrandtin teoksessa Hermann Isinger.[1]
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Adolf Friedrich von Schack Wikimedia Commonsissa
