Adûnaic
Adûnaic eli "Lännen kieli" on yksi fantasiakirjailija J. R. R. Tolkienin kehittämistä keinotekoisista kielistä. Se oli Númenorin ihmisten kieli ja Kolmannen Ajan yhteiskielen, westronin, edeltäjä. Tolkien kehitti kielen hieman ennen toisen maailmansodan syttymistä ja haki inspiraatiota seemiläisistä kielistä.[1]
Fiktiivinen historia muokkaa
Adûnaic kehittyi Bëorin ja Hadorin huoneiden puhumasta kielestä, taliskasta. Kun edain sapuivat Beleriandiin, he opettelivat sindarin kielen ja ottivat siitä muutamia sanoja omaan käyttöön. Tämän myötä taliska kehittyi pohjaksi sekä adûnaicille että rohirrimin ja Laakson ihmisten kielille.
Kieli oli jo ennestään sekoitus taliskaa, sindaria, khuzdulia ja avarin kieliä. Kun Númenorin ihmiset alkoivat rakentaa Keski-Maahan linnoituksia ja satamia, adûnaic alkoi hitaasti ottaa vaikutteita myös quenyasta ja sekä númenorilaisia vähäisempien ihmisten kielistä. Toisen Ajan lopussa Elendilin johtamat Númenorin tuhosta selvinneet ihmiset hylkäsivät tämän kielen, mutta kielestä olivat kehittyneet Kolmannella Ajalla yhteiskieleksi muodostuneen westronin murteet, jotka he vuosisatojen kuluttua ottivat itsekin käyttöön.