Abenakit
Abenakit ovat Kanadan Québecissä sekä Yhdysvaltojen Mainessa ja Vermontissa asuva intiaanikansa. Vuoden 1982 arvion mukaan heitä oli kokonaisuudessaan 1 800. Abenakin kieli on nykyisin jo lähes hävinnyt ja sillä on vain viisi tunnettua puhujaa. Abenakit puhuvat pääasiassa ranskaa ja englantia.
| Abenakit | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Läntisten abenakien lippu |
|||||||
| Väkiluku | 1 800[1] | ||||||
|
Merkittävät asuinalueet
|
|||||||
| Kielet | ranska, englanti, abenaki | ||||||
| Uskonnot | katolilaisuus | ||||||
Historia muokkaa
Alun perin abenakit asuttivat nykyisen Mainen, Vermontin ja New Hampshiren alueita. He elivät pääasiassa maissin viljelyksellä ja talvisin hirven metsästyksellä. Talvella harjoitettiin kalastusta sekä makeissa että suolaisissa vesissä[2]. Ennen eurooppalaisten tuloa heitä oli arviolta noin 12 000. Abenakit olivat jakaantuneet itäisiin ja läntisiin heimoihin, joista tärkeimmät lännessä olivat nimeltään missiquoit ja sokokit, idässä pagwacketit, arosaguntacookit, kemebecit ja penobscotit. Heimot olivat liitossa keskenään alun perin irokeesien uhan takia.[3]
1600-luvun alussa abenakit sotivat pawtucketeja sekä mi'kmaqeja vastaan. 1660–1670-luvuilla alkoivat irokeesien hävitysretket abenakien alueelle ja osa heistä muutti Kanadaan ja Suurien järvien suuntaan. Kanadassa olikin vuonna 1689 noin 600 abenakia, joista suuri osa oli St. Frances -joelle Québeciin muuttaneita sokokeja. Abenakit liittoutuivat ranskalaisten kanssa irokeeseja vastaan ja vuonna 1706 St. Frances -joelle perustettiin jesuiittojen lähetysasema. Abenaqkit taistelivat irokeesien ohella myös Isoa-Britanniaa vastaan. Ensimmäinen sota syttyi heidän auttaessaan pokanoketeja brittejä vastaan vuosina 1675–1678 käydyssä sodassa. Sodan aikana britit myivät orjaksi 900 New Hampshiressa asunutta sotaan osallistumatonta abenakia. 1600-luvulla etelästä virtasi pohjoiseen intiaaneja, joista osa sulautui abenakien heimoon. Abenakit sotivat brittejä vastaan uudestaan vuosina 1688–1699.[3]
Seuraava sota brittejä vastaan alkoi 1702 ja päättyi 1712. Tällä kertaa abenakit taistelivat ranskalaisten kanssa. Sodan aikana suuri osa Mainen abenakeista kuoli. 1700-luvulla taisteltiin vielä brittejä vastaan vuosina 1721–1727, 1745–1748 ja 1754–1760. Näiden sotien aikana valtaosa abenakeista muutti Kanadaan samoille alueille, minne muuttoa oli ollut aikaisemminkin. Yhdysvaltojen vapaussodan aikana Yhdysvaltojen puolelle jääneet abenakit taistelivat amerikkalaisten puolella ja Kanadan abenakit brittien puolella.[3]
Nykypäivä muokkaa
Suuri osa Kanadan abenakeista on osittain valkoisia ja he ovat pitkälti sulautuneet ympäröivään valtakulttuuriin. Yhdysvalloissa abenakien kulttuuri on säilynyt paremmin. Yhdysvalloissa abenakeja elää pääasiassa Mainen Oldtownin ympäristössä sekä Vermontin pohjoisosissa. Vain Mainen abenakeilla on virallinen intiaaniheimon status, mutta Vermontin abenakit ovat hakeneet samanlaista asemaa. Abenakeilla on yhdessä passamaquodien kanssa edustaja Mainen lainsäätäjäkunnassa.[3]
Kulttuuri muokkaa
Abenakien wigwamit olivat usein suorakaidepohjaisia ja niissä oli tynnyrin muotoiset katot. Itäiset abenakiheimot käyttivät myös pyramidin muotoisia majoja. Abenakeilla oli saunoja, jotka olivat yleensä pyöreäpohjaisia ja kupolin muotoisia. Ainakin läntiset abenakiheimot olivat järjestäytyneet patrineaalisiksi klaaneiksi. Heimopäälliköt valittiin kiinnittämättä huomiota hänen sukutaustaansa. Sodasta päätettiin heimokokouksessa, jossa myös naiset saattoivat esittää mielipiteitään.[3]
-
Itäiset abenkiheimot -
Läntiset abenkiheimot
Lähteet muokkaa
- ↑ Ethnologue report for language code: aaq Ethnologue. Viitattu 1.6.2010. (englanniksi)
- ↑ What We Ate Cowasuck Band of the Pennacook-Abenaki People. Arkistoitu 16.7.2011. Viitattu 7.6.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Pertti Virrankoski: Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1994. ISBN 951-717-788-7.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Abenakit Wikimedia Commonsissa
