Abel (Tanska)

Abel (n. 1218–1252) oli Tanskan kuninkaana vuosina 1250–1252. Hän oli kuningas Valdemar II Sejrin poika ja nousi valtaistuimelle kukistettuaan veljensä Eerik IV Plovpenningin. Hän kuoli sotaretkellä friisiläisiä vastaan.

Kuningas Abel

Elämä

Abel syntyi luultavasti vuonna 1218, ja hänet nimitettiin Slesvigin herttuaksi 1232. Hän avioitui vuonna 1237 Holstenin kreivin tyttären Mechtilden kanssa. Kun Abelin isä kuoli ja valtaan nousi hänen veljensä Eerik, alkoivat veljesten väliset vihamielisyydet. Kiista huipentui vuonna 1246, kun Abel hyökkäsi veljeään vastaan lankojensa tukemana. Hänen onnistui kukistaa Erik vihdoin vuonna 1250.

Eerik vangittiin ja luovutettiin vihamiestensä käsiin, jotka surmasivat hänet. Abel joutui vannomaan kahdenkymmenenneljän aatelismiehen ("dobbelt tylvter-ed") kanssa, ettei hänellä ollut mitään tekemistä Eerikin kuoleman kanssa, ennen kuin hänet voitiin kruunata 1. marraskuuta 1250. Epäilys veljensurmasta kuitenkin jäi, ja kansan suussa syntyi sanonta "Abel af navn, Kain af gavn" eli "Abel nimeltään, Kain ansioltaan".

Hänen lyhyt hallituskautensa osoittautui onnistuneeksi, ja sen aikana vallitsi rauha ja kauppa Hansakaupunkien kanssa kasvoi. Abel kaatui sotaretkellä friisejä vastaan 1252. Hänen seuraajakseen tuli hänen nuorempi veljensä Kristoffer I. Hänen leskensä avioitui 1261 Birger Jaarlin kanssa. Legendan mukaan Abel kummittelee Slesvigin tuomiokirkossa. Abelin ja Erikin veljesviha on aiheena Oehlenschlägerin tragediassa Erik og Abel.

Lapset

• Valdemar III k. 1257
• Eerik I n. 1240–1272
• Sofia noin 1240–1284
• Abel 1252–1279

Lähteet

• Dansk Biografisk Leksikon: Abel (tanskaksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Abel (Tanska) Wikimedia Commonsissa

Edeltäjä: Eerik IV Plovpenning

Tanskan kuningas 1250–1252

Seuraaja: Kristoffer I