Abaris Hyperborealainen

Abaris Hyperborealainen (m.kreik. Ἄβαρις Ὑπερβόρειος, Abaris Hyperboreios) oli antiikin kreikkalaisten tuntema legendaarinen tietäjä, parantaja ja Apollonin pappi. Hänen oletettiin oppineen taitonsa kotimaassaan Hyperboreassa, Kaukasuksen lähellä, josta hän pakeni ruttoa.[1] Hänen sanottiin omaavan profetoinnin kyvyn, ja tästä syystä sekä skyyttalaisen asunsa, yksinkertaisuutensa ja rehellisyytensä vuoksi hän teki suuren vaikutuksen kreikkalaisiin, ja häntä arvostettiin suuresti.[2]

Herodotoksen mukaan hänen sanottiin matkustaneen maailman ympäri syömättä, mukanaan nuoli joka symboloi Apollonia.[3] Herakleides Pontoslaisen mukaan Abaris lensi sillä kuin noidat luudalla. Platon luki hänet kuuluvaksi "traakialaisiin lääkäreihin", jotka harjoittivat sielun ja ruumiin lääkintää inkantaation (epodai) avulla. Pausaniaan mukaan Persefonen temppeli Spartassa oli omistettu Abarikselle.

Anekdootteja löytyy erityisesti Iamblikhoksen Vita Pythagoricasta. Siinä Abariksen sanotaan puhdistaneen Spartan ja Knossoksen sekä muita kaupunkeja rutosta[4]. Abaris esiintyy myös Pythagoraan kanssa sisilialaisen tyranni Falariksen oikeudenkäynnissä. Kaksi viisasta keskustelevat taivaallisista asioista, ja ajavat uppiniskaista tyrannia kohti hyveitä[5]. Iamblikhoksen mukaan Abariksen taitoihin kuului ekstispisia eli eläinten sisälmyksistä ennustaminen.[6] Sudassa mainitaan useita Abariksen teoksia.

Lähteet muokkaa

Encyclopaedia Britannica 11th ed. (1911). Encyclopaedia Britannica Company, Cambridge, Englanti.

  • Herodotus: History of Herodotus. Käännös George Rawlinson; osa 3, kirja 4, luvut 2–36, 46–82. New York: D. Appleton and Company, 1885.
  • Platon: Kharmides, tunnetuin teksti, jossa esiintyy Αβάρις Υπερβορέος.

Viitteet muokkaa

  1. Ovidius, Metamorfooseja v. 86
  2. Strabon, Geographica kirja 7, luku 3, jae 8
  3. Herodotos, Historiateos 4.36
  4. Iamblichus, Vita Pythagorica s. 92–93
  5. Iamblichus, Vita Pythagorica, s. 215–221
  6. Iamblichus, Vita Pythagorica (käännös K. S. Guthrie): "...and instead of divining by the entrails of beasts, he [Pythagoras] revealed to him the art of prognosticating by numbers conceiving this to be a method purer, more divine and more kindred to the celestial numbers of the Gods."