Aarni Erä-Esko

Aarni Erä-Esko (3. elokuuta 1923 Lappee – 31. elokuuta 2017 Helsinki) oli suomalainen arkeologi, taidehistorioitsija ja filosofian tohtori.

Lappeella syntynyt Erä-Esko muutti pian perheensä kanssa Viipuriin. Hän kävi Viipurin suomalaista lyseota, mutta opiskelu keskeytyi talvisotaan. Vuonna 1941 Erä-Esko astui vapaaehtoisena 17-vuotiaana asepalvelukseen ja haavoittui Lampaalanjärven ja Viipurinlahden taisteluissa. Hän pääsi ylioppilaaksi Lappeenrannan lyseosta 1945 ja opiskeli aluksi Taideteollisuuskoulussa piirustuksenopettajaksi, mutta siirtyi pian Helsingin yliopistoon opiskelemaan arkeologiaa, taidehistoriaa ja kansatiedettä. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1954 ja lisensiaatiksi 1964 ja väitteli tohtoriksi 1965 skandinaavisesta eläinornamentiikasta (Germanic Animal Art of Salin’s Style I in Finland). Erä-Esko nimitettiin dosentiksi Helsingin yliopistoon 1968 ja Turun yliopistoon 1973.

Erä-Esko aloitti 1940-luvulla työskentelyn Museovirastoa edeltäneessä muinaistieteellisessä toimikunnassa, jossa hän eteni intendentiksi ja toimistopäälliköksi. Ura jatkui Museovirastossa vuoteen 1988 asti, jolloin hän jäi eläkkeelle. 1960-luvulla Erä-Esko oli useampaan otteeseen virkavapaana ja teki omaa tutkimustyötään muun muassa saksalaiselta Alexander von Humboldt -säätiöltä saadun kolmivuotisen stipendin turvin.

Vuonna 1953 Erä-Esko nimitettiin Pohjois-Suomen voimalaitosrakentamisen edellä toteutettujen laajojen arkeologisten inventointien vastuuhenkilöksi. Tässä hankkeessa hän työskenteli läpi 1950-luvun, ja siinä kerättyä laajaa tutkimusaineistoa on hyödynnetty muun muassa opinnäytetöissä, tieteellisissä artikkeleissa ja paikallishistorian tutkimuksissa. Erä-Eskon johtamissa tutkimuksissa löydettiin satoja aiemmin tuntemattomia kivikautisia asuinpaikkoja. Aineiston pohjalta koottiin vuonna 1974 Rovaniemelle näyttely Kemijoki 8000, jonka nimi viittasi pohjoisen asutuksen ikään. Näyttely pystytettiin myöhemmin myös Helsinkiin ja Tukholmaan.

Erä-Esko nimitettiin vuonna 1968 Suomen edustajaksi Slaavilaisen arkeologian unionin pysyvään neuvostoon ja toimenpanevaan komiteaan. Hän oli myös muun muassa Lapin tutkimusseuran työjäsen vuodesta 1959, Tieteellisten seurain valtuuskunnan jäsen 1963–1965, Kansainvälisen museoneuvoston Suomen osaston hallituksen jäsen 1968–1976, Deutsches Archäologisches Institutin jäsen vuodesta 1974, Suomen ja Neuvostoliiton välisen tieteellis-teknillisen yhteistoimintakomitean arkeologiatyöryhmän jäsen 1975–1992 ja Union Internationale des Sciences Préhistoriques et Protohistoriques -järjestön pysyvän neuvoston jäsen vuodesta 1976. Erä-Esko toimi Suomen Muinaismuistoyhdistyksen sihteerinä 1959–1965 ja johtokunnan jäsenenä 1969–1989.

Aarni Erä-Esko oli naimisissa histo­rianopettaja Pirkko Erä-Eskon ja vuodesta 1975 arkeologi Liisa Erä-Eskon kanssa. Hänellä oli kaksi poikaa ensimmäisestä avioliitosta.

Lähteet

• Talvio, Tuukka: Aarni Erä-Esko 1923–2017. HS Muistot, 3.12.2017. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.9.2023.
• Purhonen, Paula & Schauman-Lönnqvist, Marianne & Söyrinki-Harmo, Leena: ”Aarni Erä-Esko 1923–2017”, Suomen Museo 2016‒2017, s. 198–202. Suomen muinaismuistoyhdistys, 2019. ISBN 978-952-6655-09-3. Artikkelin verkkoversio (PDF) (viitattu 7.9.2023).