AEW&C

AEW&C (lyhenne sanoista Airborne Early Warning and Control) tarkoittaa ilma-aluspohjaista ilmavalvonta- ja johtojärjestelmää. AEW&C-koneiden tehtävä on valvoa tehokkaalla tutkalla suurta ilmatilaa ja mahdollisesti myös maanpinnalla tapahtuvaa toimintaa sekä välittää tietoa taisteluyksiköille ja johtaa taistelua. AEW&C-kone voidaan suomentaa esimerkiksi muotoon valvonta- ja johtokeskuslentokone. Tunnetuin esimerkki tällaisesta lentokoneesta lienee Boeing E-3 Sentry. Toisinaan AEW&C:n synonyyminä käytetään termiä AWACS (Airborne Warning and Control System), mutta se tarkoittaa oikeastaan vain E-3:n ja siitä Japanille jatkokehitellyn Boeing E-767:n valvontajärjestelmää.

E-3 Sentry valmistautuu lentoon

Historia

Yksi ensimmäisistä varsinaisista ilmavalvontakoneista on Yhdysvaltojen Lockheed EC-121 Warning Star, joka otettiin käyttöön vuonna 1953. Koneita käytettiin Pohjois-Amerikan ilmatilan valvonnassa ja taistelutoimissa Vietnamin sodassa. 24. lokakuuta 1967 EC-121 ohjasi yhdysvaltalaishävittäjän tuhoamaan vihollisen MiG-21:den Tonkininlahden yllä, mikä oli ensimmäinen kerta historiassa, kun valvontalentokoneen miehistö ohjaa onnistuneesti hyökkäyksen viholliskonetta vastaan. Konetyypin korvasi E-3. Viimeinen EC-121 poistettiin käytöstä vuonna 1978.

Neuvostoliitto kehitti oman AEW&C-koneensa 1960-luvulla. Kehitysohjelman tuloksena syntyi Tupolev Tu-114:n rungosta ja sen päälle asennetusta tutkakiekosta koostunut Tupolev Tu-126. Neuvostoliitto oli kylmän sodan aikana länsimaita jäljessä elektronisen sodankäynnin teknologioissa ja länsimaissa uskotaankin, ettei Tu-126 ollut kyvykäs risteilyohjusten tai pienempien ilma-alusten tarkkailuun. Neuvostoliiton ilmapuolustus nojautui pitkälti maassa oleviin tutka-asemiin ja Tu-126:n hyöty oli lähinnä sen tehokas tutkanhäirintäkyky. Kone oli käytössä 1980-luvulle asti, jolloin Berijev A-50 korvasi sen.

Merkitys

E-2 Hawkeyen operaattori Persianlahdella valvontatehtävissä vuonna 2001

Lennettäessä 10 kilometrin korkeudessa radiohorisontti on noin 410 kilometrin etäisyydellä. Tämä tarkoittaa, että AWACS-kone näkee periaatteessa tasaisella maalla tai merellä pinnassa lentävät maalit tältä etäisyydeltä. Maanpinnalla 20 metrin mäellä oleva ja 20 metrin mastolla varustettu tutka näkee 20 metrin korkeudessa lentävät koneet noin 55 kilometrin etäisyydelle. Yhtä AWACS:ia kohti tarvitaan siis em. tilanteessa noin 64 tutka-asemaa. AWACS on oleellinen mm. risteilyohjusten ja muiden matalalla lentävien kohteiden torjunnassa.

Koska AWACS on erittäin liikkuva järjestelmä, sen merkitys on erityisen suuri liikkuvissa sotatoimissa tai toimittaessa oman maan ulkopuolella.

AWACS-tyyppinen kone on nykyaikaisen ilmavoiman sekä myös epäsuoran tulen johtamisen oleellinen komponentti.

Puutteita

Koneet ovat kalliita, (E-3 Sentry maksaa 270 miljoonaa dollaria kappale), eli ne ovat rajallinen resurssi. Kalleutta korostaa vielä se, että yhdellä koneella ei kyetä jatkuvaan 24/7-valvontaan. Koska kone on kallis ja vaarallinen, sen torjuntaan kannattaa myös panostaa. Sotilaallisesti kehittyneiden valtioiden välisissä sodissa AWACS-koneiden vastaiset sotatoimet ja -tekniikat ovat todennäköisesti osa tärkeintä ja salaisinta taktiikkaa.

Vuoristossa koneen tutka ei näe vuorten (mäkien, vaarojen) taakse, jonne muodostuu laajoja katveita. Tätä tosin voidaan kompensoida toisella AWACS-koneella. Koneiden tutkakuvat yhdistämällä saadaan melko hyvä kokonaiskuva.

Elektroniikka (tiedot keräävä tutka ja tiedot välittävä radio) on keskeisessä osassa näissä koneissa, joten ne ovat periaatteessa elektronisen sodankäynnin potentiaalisia kohteita.

Konetyyppejä

E-3 Sentry ja E-767 (AWACS)

Boeing E-3 Sentry on yhdysvaltalaisen Boeingin 1970-luvulla suunnittelema ilmavalvontakone, jossa on Boeing 707:n rungolle asennettu suuri lautasmainen tutka. E-3 on maailman tunnetuin ja käytetyin AEW&C -kone; se on Chilen, Naton, Ranskan Saudi-Arabian ja Yhdysvaltain ilmavoimien sekä aiemmin myös Yhdistyneen kuningaskunnan käytössä.

E-3:n AWACS-järjestelmä on myöhemmin asennettu myös Boeing 767:n rungolle. Boeing E-767 on Japanin itsepuolustusilmavoimien käytössä.

E-2 Hawkeye

Northrop Grumman E-2 Hawkeye on Yhdysvalloissa 1960-luvulla lentotukialuskäyttöön suunniteltu ilmavalvontakone. Sen uusin malli on E-2D Advanced Hawkeye. Koneen pohjana on potkuriturbiinikäyttöinen Grumman C-2 Greyhound. E-2 -koneita on myyty myös Egyptiin, Israeliin, Japaniin Ranskaan, Singaporeen ja Taiwaniin.

Berijev A-50

Berijev A-50 on Venäjän käyttämä valvontakone, joka pohjatuu Iljušin Il-76 -rahtikoneeseen. Korvaava kone tulee olemaan Berijev A-100.

KJ-2000

KJ-2000 on Kiinan käyttämä valvontalentokone. Se pohjautuu myös venäläiseen Il-76:een, mutta sen tutkakiekon sisällä on kolme kiinteää tutkaa, yhden pyörivän sijaan.

Netra AEW&CS

DRDO AEW&CS on Intian DRDO:n kehittämä valvontakone, jota kutsutaan Netraksi. Se on Embraer ERJ 145 -pohjainen.

Boeing 737 AEW&C

Boeing 737 AEW&C on Boeing 737 -koneen rungolle kehitetty valvontakone, jonka pääelementti on AESA-tutka. Se on E-3:n seuraaja ja otetaan tulevaisuudessa käyttöön useiden maiden ilmavoimissa. Australiassa koneelle on annettu nimi "E-7 Wedgetail".

Erieye/GlobalEye

Erieye on ruotsalaisen Saabin kehittämä tutkajärjestelmä. Ruotsin ilmavoimat käyttää Erieyllä varustettuja, Saab 340 -pohjaisia Saab 340 AEW&C -koneita. Saab tarjoaa myös Erieyllä varustettua Saab 2000 -konetta ja Bombardier Global 6000 -pohjaista GlobalEye -järjestelmää. Erieye-järjestelmiä on myyty useisiin maihin. Kreikan, Brasilian ja Meksikon ilmavoimat puolestaan käyttävät niinikään Erieyeen perustuvaa, Embraer ERJ 145 -pohjaista Embraer R-99 -konetta.

Katso myös

• Northrop Grumman E-8 Joint STARS

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta AEW&C Wikimedia Commonsissa