AMX-13 on ranskalainen kevyt panssarivaunu. Vaunun rungolle on kehitetty kokonainen perhe erilaisia panssarivaunuja, kuten silta-, evakuointi-, pioneeri-, ja rynnäkköpanssarivaunun (AMX VCI).[1] Siitä kehitettiin myös ilmatorjuntapanssarivaunu AMX-13 DCA. Asetyypin kehittely alkoi varsin pian toisen maailmansodan jälkeen. Tuotanto alkoi vuonna 1952 ja päättyi vasta 1980-luvulla.[1]

AMX-13, ranskalainen kevyt taistelupanssarivaunu.

Ranskan ohella tätä vaunutyyppiä tilasivat käyttöönsä Chile, Djibouti, Nepal, Sveitsi, Alankomaat ja Israel. Asetyypin erikoisuuksiin kuuluu itselataavan ja kaksivaiheisen, revolverityyppisen kuuden ammuksen makasiinin ohella pääaseen kiinteä asennus torniin nähden ja tykin liikkuvuus pystysuuntaan. Vaunun omamassa on 15 000 kg ja miehistön määrä kolme henkeä. Aseistuksena on 75 mm tykki ja 7,62 mm konekivääri. 8-sylinterinen SOFAM-bensiinimoottori oli 250 hv (186 kW) tehoinen. Se antoi suurimmaksi maantienopeudeksi 60 km/h.[1]

Lähikuva AMX-13:n "oskilloivasta" tornista.

Vuodesta 1966 alkaen ryhdyttiin käyttämään edellistä suurempaa 90 mm tykkiä, joka käytti HEAT-ammuksia. Vaunusta rakennettiin myös joitakin 105 mm kaliiperilla varustettuja malleja, jotka suunniteltiin etupäässä vientiin. Asetyyppi on ollut mukana Suezin kriisissä ja Kuuden päivän sodassa.[2]

Lähteet muokkaa

  • Trewhitt, Philip: Panssarivaunut ja panssaroidut ajoneuvot, Karisto Oy, Hämeenlinna, 2009, suom. Petri Kortesuo ISBN 978-951-23-5145-9 (s. 99)

Aiheesta muualla muokkaa

 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: AMX-13
Tämä aseisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.