2-kloorifenoli

kemiallinen yhdiste

2-kloorifenoli on palava orgaaninen yhdiste, joka huoneenlämmössä esiintyy olomuodoltaan värittömänä nesteenä, joilla on tunnusomainen haju. Sen kemiallinen kaava on C6H5ClO ja rakennekaava C6H4ClOH. 2-kloorifenolista käytetään myös nimiä o-kloorifenoli, orto-kloorifenoli, 2-kloori-1-hydroksibentseeni ja 2-hydroksiklooribentseeni.

2-kloorifenoli
Tunnisteet
CAS-numero 95-57-8
PubChem CID 7245
Ominaisuudet
Molekyylikaava C6H5ClO
Moolimassa 128,56 g/mol g/mol
Ulkomuoto väritön neste
Sulamispiste 9,3–9,8 °C
Kiehumispiste 175,0 °C
Tiheys 1,3 g/cm3
Liukoisuus veteen veteen 2,85 g/100 ml (20 °C)

Haitallinen / ärsyttävä Ympäristölle vaarallinen[1]

2-kloorifenolin moolimassa on 128,56 g/mol, sulamispiste 9,3–9,8 °C, kiehumispiste 175 °C, tiheys 1,3 g/cm3, leimahduspiste 64 °C (c.c.) ja CAS-numero 95-57-8. Aine liukenee veteen 20 °C:n lämpötilassa 2,85 g/100ml. Lyhytaikainen altistuminen 2-kloorifenolille voi ärsyttää voimakkaasti silmiä, ihoa ja hengitysteitä. Aerosolin hengittäminen voi aiheuttaa keuhkopöhön ja aineelle altistumisesta voi seurata vaikutuksia keskushermostossa. 2-kloorifenoli on myrkyllistä vesieliöille ja sen höyry on ilmaa raskaampaa.

Valmistus muokkaa

2-kloorifenolia valmistetaan klooraamalla fenolia. Tässä prosessissa muodostuu myös 4-kloorifenolia. 2-kloorifenolin muodostumista suosivat poolittomien liuottimien, kuten halogeenialkaanien käyttö, sekä etikkahappoanhydridin läsnäolo tai natriumhypokloriitin tai tert-butyylihypokloriitin käyttö klooraavana reagenssina. Yhdistettä voidaan valmistaa myös hydrolysoimalla o-diklooribentseeniä.[2][3][4]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. 2-Kloorifenoli Käyttöturvallisuustiedote. 21.5.2015. Sigma Aldrich (Merck). Viitattu 3.9.2018.
  2. Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 199. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
  3. Jean-Roger Desmurs & Serge Ratton: Chlorophenols, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 20.04.2013
  4. François Muller & Liliane Caillard: Chlorophenols, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 20.04.2013

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.