Wikipedia

10cc

englantilainen rockyhtye
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

10cc on englantilainen rockyhtye, joka perustettiin vuonna 1970 Manchesterissa, mutta yhtyeen nimi vakiintui muotoon "10cc" vasta vuonna 1972 ensimmäisen singlelevytyksen myötä. Alkuperäiskokoonpanoon kuuluivat Graham Gouldman, Eric Stewart, Kevin Godley ja Lawrence "Lol" Creme.[1]

10cc kuvattuna vuonna 1974.

Historia muokkaa

Eric Stewart oli tullut 1960-luvulla tunnetuksi yhtyeen Wayne Fontana and The Mindbenders kitaristina. Yhtyeen suurimpia hittejä oli Brittien listaykköseksi noussut "The Game Of Love". Vuonna 1965 yhtyeen nimeksi muodostui pelkkä The Mindbenders. Eric Stewart huolehti lauluosuudesta vuoden 1965 hitissä "A Groovy Kind Of Love", josta mm. Phil Collins on tehnyt cover-version..

Graham Gouldman taas oli tuottelias hittisäveltäjä 1960-luvulla ja hänen tunnetuimpia tuotoksiaan ovatkin muun muassa The Yardbirds -hitit "Heart Full Of Soul", "Evil Hearted You" ja "For Your Love", The Hollies -singlet "Bus Stop" ja "Look Through Any Window" sekä Herman's Hermits -yhtyeen hitit "No Milk To Day", "East West" ja "Listen People".

Gouldman ehti vaikuttaa 1960-luvun lopulla John Paul Jonesin (Led Zeppelin) ja Nicky Hopkinsin kanssa yhtyeessä Graham Gouldman Thing. Godley, Creme ja Stewart vuonna 1971 Thinks-projektissa sekä 1971 yhdessä Gouldmanin kanssa Ramases LP:llä "Space Hymns". Nelikko teki vielä nimellä Hotlegs hitin "Neanderthal Man" ennen 10cc:n alkukautta. Nimen yhtyeelle antoi UK-Records pomo Jonathan King, joka oli yhtyeen ensimmäisen singlen "Donna" levytystä seuranneena yönä nähnyt unen, jossa hänen johtamansa yhtiön levy oli sekä single että LP-listan ykkösenä U.S.A.:ssa ja tämän bändin nimi oli 10CC.

Yhtye tuli tunnetuksi nokkelista sanoituksistaan ja taitavasta studiotekniikan hyödyntämisestä. Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa Rubber Bullets (1973), The Wall Street Shuffle (1974), Life is a Minestrone (1975), I'm Not in Love (1975), Art for Art´s Shake ja Dreadlock Holiday (1978).

Yhtyeen ensimmäinen top-10 albumi brittilistoilla oli 1974 julkaistu toinen studiolevytys Sheet Music, vaikkakin varsinaisena läpimurtolevynä voidaan pitää yhtyeen vuonna 1975 julkaistua albumia The Original Soundtrack, joka oli soundtrack kuvitteellisesta elokuvasta. Vaikutelmaa tehostamaan levyn kansiin oli laitettu kuvia, jotka olisivat voineet olla oikeasta elokuvasta. Levy sisälsi muun muassa kappaleen I'm Not in Love, josta tuli 10cc:n suurimpia hittejä.[1]

Alkuperäinen kokoonpano teki neljä albumia ja joitain listoille päätyneitä singlejä. Kaksi ensimmäistä albumia tehtiin Jonathan Kingin UK Records -levymerkille, mutta 1975 nelikko siirtyi Mercury Recordsille rahakkaalla sopimuksella. Kingin tallissa royaltit olivat jääneet lähinnä minimaalisiksi.

Godley ja Creme lähtivät yhtyeestä vuonna 1976 jatkaen duona. Vuonna 1977 he julkaisivat kolmoisalbumin Consequences. Vuonna 1979 siitä ilmestyi lyhennetty versio Music from Consequences, ja sitä edelsi kaupallisesti hyvin menestynyt L. Vuonna 1979 ilmestyi myös albumi Freeze Frame, ja kahden vuoden kuluttua jälleen hyvin menestynyt Ismism (1981). Albumilta poimittu single Under Your Thumb nousi brittilistan kärkisijoille saman vuoden lokakuussa.[2] Vuonna 1982 kaksikko on mm. tuottanut Blue Rondo a la Turk -yhtyeen kappaleen "Klacto Vee Sedstein", joka on yhtyeen albumilla Chewing the Fat. Sittemmin he ovat menestyneet musiikkivideoiden alueella tuottaen muun muassa Kate Bushin Don't Give Upin (ks. Kate Bushin diskografia, 1986) ja taiteellisesti korkeatasoisen live-tallenteen The Police -yhtyeen viimeiseltä kiertueelta 1980-luvulla. Lol Creme on mm. ohjannut Tina Turnerin videon The Best (ks. Luettelo Tina Turnerin musiikkivideoista, 1989). Samana vuonna Kevin Godley oli mukana Band Aid II -projektissa. Vuosina 1998–2000 Lol Creme on käväissyt Art of Noise -yhtyeessä.

Gouldman ja Stewart jatkoivat 10cc-nimellä kiertämistä ja levyttämistä, myöhempiä kokoonpanon jäseniä olivat muun muassa Jeff Porcaro, Rick Fenn, Stuart Tosh ja Andrew Gold.

Timo Pennasen toimittaman teoksen "Sisältää hitin - Levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972" (Otava 2006) mukaan 10cc:n levytykset eivät olleet suuria hittejä Suomessa. Korkeimmalle listoilla nousi How Dare You sijalle 26. maaliskuussa 1976 sekä samalle sijalle Bloody Tourists lokakuussa 1978 .

10cc on konsertoinut Suomessa kerran: 6.5.2017 Seinäjoki Areenan laajennusosan avajaisissa.

Kokoonpano muokkaa

1972–1976 muokkaa

1977–1977 muokkaa

1978– muokkaa

  • Graham Gouldman
  • Eric Stewart
  • Paul Burgess
  • Rick Fenn (basso)
  • Tony O´Malley (piano, urut)
  • Stuart Tosh (rummut)
  • Duncan Mckay (piano, urut)

Diskografia muokkaa

Studioalbumit

Livealbumit

Kokoelma-albumit

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b Itäkannas, Lauri: Brittibändi 10cc hajosi vain kuukausia superhittinsä jälkeen yle.fi. 10.5.2019. Yle Teema. Viitattu 17.9.2023.
  2. ↑ Nyman, Jake: Rocktieto 3. Osa 3 N-Z, 10cc, s. 255. Pirkkala: Fanzine Oy, 1982. ISBN 951-99372-4-2.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=10cc&oldid=22278783”