1,2,3-triklooripropaani

kemiallinen yhdiste

1,2,3-triklooripropaani on orgaaninen yhdiste, joka on normaaliolosuhteissa olomuodoltaan väritöntä nestettä, joilla on tunnusomainen haju. Sen kemiallinen kaava on C3H5Cl3 ja rakennekaava CH2ClCHClCH2Cl. 1,2,3-triklooripropaanista käytetään myös nimiä trikloorihydriini[2] ja allyylitrikloridi.

1,2,3-triklooripropaani
Tunnisteet
CAS-numero 96-18-4
PubChem CID 7285
Ominaisuudet
Molekyylikaava C3H5Cl3
Moolimassa 147,4 g/mol
Ulkomuoto Väritön neste
Sulamispiste −14 °C (259 K)
Kiehumispiste 156 °C (429 K)
Tiheys 1,39 g/cm3
Liukoisuus veteen veteen 0,18 g/100 ml

Myrkyllinen Vakava terveysvaara Ympäristölle vaarallinen[1]

1,2,3-triklooripropaanin moolimassa on 147,4 g/mol, sulamispiste −14 °C, kiehumispiste 156 °C,tiheys 1,39 g/cm3, leimahduspiste 73 °C c.c., itsesyttymislämpötila 304 °C ja CAS-numero 96-18-4. Aineen liukoisuus veteen on 0,18 g/100 ml.

Valmistus, reaktiot ja käyttö muokkaa

1,2,3-triklooripropaania valmistetaan allyylikloridia klooramalla ja tässä prosessissa muodostuu myös 1,2-diklooripropaania. Yhdiste reagoi emäksisten vesiliuosten kanssa muodostaen 2,3-diklooripropaania, 2-klooriallyylialkoholia ja vahvojen emästen kuten natriumhydroksidin kanssa klooripropyynejä. Vesihöyryn vaikutuksesta se hydrolysoituu glykoliksi. 1,2,3-triklooripropaania käytetään valmistettaessa polysulfidielastomeereja, kun polymeerin halutaan haarautuvan tai ristisilloittuvan. Muita käyttökohteita ovat vahojen, rasvojen, hartsien ja kloorattujen kumien liuotus.[3][4]

Ympäristö- ja terveysvaikutukset muokkaa

1,2,3-triklooripropaani ärsyttää silmiä ja hengitysteitä ja altistumisesta voi seurata vaikutuksia maksassa ja munuaisissa.

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. 1,2,3-Triklooripropaani Käyttöturvallisuustiedote. 17.5.2018. Sigma Aldrich (Merck). Viitattu 3.9.2018.
  2. Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 58. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
  3. Ernst Langer, Heinz Rassaerts, Peter Kleinschmidt, Theodore R. Torkelson & Klaus K. Beutel: Chlorpropanes, Chlorobutanes, and Chlorobutenes, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 05.08.2013
  4. David Vietti & Micheal Scherrer: Polymers Containing Sulfur, Polysulfides, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 05.08.2013
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.