Óscar Esplá
Óscar Esplá y Triay (5. elokuuta 1886 Alicante – 6. tammikuuta 1976 Madrid) oli espanjalainen säveltäjä.[1]
_MRABASF_01.jpg)
Esplá aloitti jo lapsena musiikillisen koulutuksen, mutta isänsä toiveiden mukaisesti opiskeli sittemmin filosofiaa ja insinööritaitoa Barcelonan yliopistossa. Hän päätti omistautua kokonaisvaltaisesti musiikille saatuaan ensipalkinnon Wienissä vuonna 1911 järjestetyssä kansainvälisessä sävellyskilpailussa. Esplá oli tähän mennessä ollut lähes täysin itseoppinut säveltäjänä. Hän muutti Meiningeniin opiskelemaan sävellystä ja orkesterinjohtoa Max Regerin johdolla. Vuosi myöhemmin hän siirtyi Pariisissa Camille Saint-Saënsin johdolla suorittamiensa kontrapunkti- ja sävellysopintojen pariin. Esplá loi kansainvälisen uran, mutta jäi jossain määrin aikalaisensa Manuel de Fallan varjoon.[1]
Esplá sai vuonna 1930 professorin aseman Madridin konservatoriossa. Vuonna 1931 hän sävelsi republikaanisen hymnin, joka toimi Espanjan toisen tasavallan kansallislaulun pohjana. Hän pakeni vuonna 1936 Belgiaan Espanjan sisällissodan välittömän uhan johdosta. Vuonna 1951 Esplá palasi Espanjaan. Alicantessa on nimetty keskeinen puistonkatu Esplán mukaan. Häneltä on nimensä saanut myös kaupungissa toimiva konservatorio[1], jota Esplá itse johti vuodesta 1958.[2] Hän oli Ranskan instituutin ulkomaalaisjäsen ja johti ISCM:n Espanjan-jaosta. Vuonna 1956 Alicanten kaupunki alkoi myöntää kansainvälistä Óscar Esplá -sävellyspalkintoa. Vuonna 1986 julkaistiin Esplán musiikkiaiheisten kirjoitusten kokoelma Escritos de Óscar Esplá.[3]
Esplá sävelsi oopperoita, baletteja, kuoroteoksia ja monia soittimellisia teoksia, jotka vaihtelevat pianokappaleista sinfoniaorkesterille laadittuihin teoksiin.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Óscar Esplá Piano Society
- ↑ Óscar Esplá Naxos
- ↑ Biografía de Óscar Esplá Biografías y Vidas