Wikipedia

Émilie du Châtelet

ranskalainen matemaatikko ja fyysikko

Gabrielle Émilie Le Tonnelier de Breteuil, markiisitar du Châtelet (17. joulukuuta 1706 Pariisi – 10. syyskuuta 1749 Lunéville)[1] oli valistuksen ajan ranskalainen matemaatikko, fyysikko ja kirjailija.[2]

Émilie du Châtelet
Henkilötiedot
Koko nimi Gabrielle Émilie Le Tonnelier de Breteuil, markiisitar du Châtelet
Syntynyt17. joulukuuta 1706
Pariisi
Kuollut10. syyskuuta 1749 (42 vuotta)
Lunéville
Kansalaisuus ranskalainen
Koulutus ja ura
Tutkimusalue matematiikka
fysiikka
Palkinnot Châtelet-kraatteri (Venus)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Jälkipolvet muistavat hänet etenkin suhteesta Voltaireen. Hän ei ollut ainoastaan Isaac Newtonin teoksen Philosophiæ Naturalis Principia Mathematican ranskantaja vaan myös uuden fysiikan airuita Ranskassa.[2]

Tieteellinen tutkimustyö ja julkaisut muokkaa

Du Châtelet julkaisi 1737 tutkielman, jonka otsikko oli Dissertation sur la nature et la propagation du feu, joka perustui hänen tulen kanssa tekemäänsä tutkimustyöhön. Se ennakoi nykyisin infrapunasäteilynä tunnetun ilmiön ja valon olemuksen. Hänen kirjansa Institutions de Physique (”Luentoja fysiikasta”) ilmestyi vuonna 1740, ja se esiteltiin uusien luonnontieteellisten ja filosofisten ajatusten katsauksena. Siinä hän yhdisti Gottfried Leibnizin teorioita ja Willem 's Gravesanden käytännön havaintoja osoittaakseen, että liikkuvan kappaleen energia on suoraan verrannollinen kappaleen nopeuden neliöön (E ∝ v²), ei sen nopeuteen, kuten Newton, Voltaire ja muut olivat aiemmin olettaneet. Myöhemmin du Châtelet formalisoi liike-energialle kaavan Ek = ½mv², jossa Ek on kappaleen liike-energia, m sen massa ja v sen nopeus.

Kuolinvuonnaan hän sai valmiiksi työn, jota pidetään hänen merkittävänä saavutuksenaan: hän käänsi ranskaksi Newtonin teoksen Principia. Käännökseen hän lisäsi energiaperiaatteen johdon mekaniikan peruslaeista. Du Châtelet'n käännös Principiasta on edelleen teoksen ranskankielinen standardikäännös.

 
Newton-käännöksen esilehdellä du Châtelet kuvataan Voltairen muusaksi, joka peilaa Newtonin taivaallisia oivalluksia alas Voltairelle.

Nuoruus muokkaa

Émilie du Châtelet'n isä oli Ludvig XIV:n hovin korkea virkamies Louis Nicolas le Tonnelier de Breteuil, joka asemansa vuoksi oli hovin seurapiirielämän keskipisteessä, mikä soi perheelle merkittävän aseman. Heidän tuttavapiiriinsä kuului Ranskan tiedeakatemian pysyvä sihteeri Fontenelle. Émilie du Châtelet'n isä Louis Nicolas huomasi tyttärensä lahjakkuuden jo varhain ja järjesti tapaamisen Fontenellen kanssa, jotta nämä voisivat keskustella tähtitieteestä, kun tytär oli kymmenvuotias.[3] Émilien du Châtelet'n äiti Gabrielle Anne de Froullay oli saanut kasvatuksensa luostarissa, joka siihen aikaan oli ranskalaisten tyttöjen ja naisten pääasiallinen oppilaitos.[3] Oletettavasti hän ei hyväksynyt älykästä tytärtään eikä miehensä harrastamaa tyttären älyllisen uteliaisuuden kannustamista,[3] mutta myös että hän olisi hyväksynyt tyttärensä varhaisen opinsaannin sekä kannustanut tätä kyseenalaistamaan vakiintuneita käsityksiä.[4]

Tämän kaltainen opillinen kannustaminen oli hänen asemassaan olevilta vanhemmilta ja tuohon aikaan hyvin poikkeuksellista. Kun Émilie du Châtelet oli pieni lapsi, isä järjesti hänelle liikuntaharrastuksia kuten miekkailua ja ratsastusta, ja kun tytär kasvoi, isä hankki hänelle opettajia.[3] Kaksitoistavuotiaana hän osasi sujuvasti latinaa, italiaa, kreikkaa ja saksaa. Myöhemmin hän julkaisi kreikasta ja latinasta ranskaan kääntämiään näytelmiä ja filosofisia tekstejä. Hän sai opetusta myös matematiikassa, kirjallisuudessa ja luonnontieteissä. Äiti Gabrielle Anne kauhisteli hänen edistymistään ja vastusti Louis Nicolasia joka vaiheessa, yrittipä hän jopa kerran lähettää tyttären luostariin.[3]

Émilie du Châtelet piti myös tanssista, osasi soittaa harppua, lauloi oopperoita ja oli harrastelijanäyttelijä. Kun hän oli teini-iässä eikä rahaa kirjoihin ollut, hän hyödynsi matematiikantaitojaan kehittämällä menestyksekkäitä uhkapelimenetelmiä.[3]

Paljon myöhemmin hän kerran menetti Fontainebleaun hovin pelipöydässä korttihuijareille 84 000 frangia (runsaat miljoona euroa nykyrahassa), josta osan hän oli lainannut.[5][6] Maksaakseen suuren velkansa pian takaisin hän laati nerokkaan rahoitussuunnitelman, joka on verrattavissa nykyajan johdannaisiin ja maksoi veronkerääjille pienehkön summan, jolloin he saivat oikeuden hänen tuleviin ansioihinsa (veronkantajilla oli oikeus saada osa kuninkaalle keräämistään veroista) ja lupasi maksaa hovin pelaajille osan näistä tulevista ansioistaan.[3]

Avioliitto ja rakkaussuhteita muokkaa

Émilie avioitui 20. kesäkuuta 1725 markiisi Florant Claude du Chastellet'n kanssa, ja hänestä tuli markiisitar du Chastellet (kirjoitustavan Châtelet otti käyttöön Voltaire, ja se on vakiintunut käytännöksi). Kuten ylhäisön piirissä oli tapana, heidänkin avioliittonsa oli järjestetty. Pariskunnalla ei ollut juuri mitään yhteistä, mutta ajan tavan mukaan avioitumiseen vaikutti omaisuus.

Synnytettyään kolme lasta Émilie du Châtelet katsoi aviolliset velvollisuutensa täytetyiksi ja sopi miehensä kanssa, että kumpikin eläisi omaa elämäänsä, joskin yhteinen talous säilyisi. Markiisi oli sotilas ja Burgundissa sijaitsevan Semur-en-Auxois'n kuvernööri. Sen ajan ranskalaisen yläluokan piirissä sekä miehen että vaimon oli soveliasta pitää rakastajaa.

Tutustuminen Newtonin ajatuksiin muokkaa

24-vuotiaana Émilie du Châtelet'lla oli suhde Richelieun herttuan kanssa, ja suhde kesti puolitoista vuotta. Herttuaa kiinnosti kirjallisuus ja filosofia, ja du Châtelet oli harvoja naisia, jotka pystyivät keskustelemaan hänen kanssaan hänen tasollaan. Du Châtelet luki kaikki merkittävät kirjat, kävi säännöllisesti teatterissa ja nautti älyllisestä keskustelusta. Hän osoitti kiinnostusta Isaac Newtonin teoksiin, ja Richelieu kannusti häntä opiskelemaan korkeampaa matematiikkaa, jotta hän ymmärtäisi paremmin Newtonin teorioita. Ranskan akatemian jäsenestä Moreau de Maupertuis'sta tuli du Châtelet'n geometrianopettaja, ja heillä oli myös suhde.[7] Maupertuis oli matemaatikko, tähtitieteilijä ja fyysikko ja hän kannatti Newtonin teorioita, jotka olivat Akatemiassa kiihkeän keskustelun aihe.

Émilie du Châtelet ja Voltaire, joka oli hänen neljäs rakastettunsa, tapasivat kun Voltaire palasi maanpaosta Lontoosta.[6] Du Châtelet kutsui hänet asumaan maaseutuasuntoonsa Cirey-sur-Blaiseen Haute-Marneen, Koillis-Ranskaan, ja Voltairesta tuli hänen pitkäaikainen seuralaisensa – pitkämielisen aviomiehen silmien alla. Du Châtelet opiskeli fysiikkaa ja matematiikkaa ja julkaisi tieteellisiä artikkeleita ja käännöksiä. Voltairen ystävilleen lähettämien kirjeiden ja heidän toistensa teoksista esittämiensä kommenttien perusteella he elivät yhdessä toisistaan pitäen ja toisiaan kunnioittaen.

Émilie du Châtelet'n viimeinen suhde osoittautui kohtalokkaaksi. Vähän yli 40-vuotiaana hänellä oli suhde runoilija Jean François de Saint-Lambert'n kanssa, ja hän tuli raskaaksi. Kirjeessään ystävälleen hän kertoi peloistaan, ettei hän ikänsä vuoksi selviäisi synnytyksestä. Hän synnytti lapsen, mutta kuoli kuuden päivän kuluttua 42-vuotiaana veritulppaan.[8] Kirjeessään ystävälleen Preussin kuningas Frederik II Suurelle Voltaire sanoi, että du Châtelet oli "suurmies, jonka ainoa vika oli, että hän oli nainen".[6][9]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Gabrielle-Émilie Le Tonnelier de Breteuil
  2. ↑ a b Jenny Jännäri: Historian valikoiva katse. Optio, 2008, nro 15, s. 65.
  3. ↑ a b c d e f g Bodanis, David. Passionate Minds: The Great Scientific Affair. London: Abacus, 2007
  4. ↑ Judith Zinsser, La Dame d'Esprit lähde tarkemmin?
  5. ↑ Frank Hamel: An Eighteenth Century Marquise: A Study of Émilie Du Châtelet and Her Times, s. 286. London: Stanley Paul and Company, 1910. (englanniksi)
  6. ↑ a b c David Bodanis: Passionate Minds: The Great Love Affair of the Enlightenment. New York: Crown. ISBN 0-307-23720-6. (englanniksi)
  7. ↑ Gabrielle Émilie Le Tonnelier de Breteuil Marquise du Châtelet gap-system.org. Arkistoitu 5.7.2008. Viitattu 19.6.2009. (englanniksi)
  8. ↑ Judith Zinsser: La Dame d'Esprit: A Biography of Marquise Du Chatelet, s. 278. New York: Viking, 2006. ISBN 0670038008. (englanniksi)
  9. ↑ Hamel (1910) s. 370

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Émilie du Châtelet.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Émilie_du_Châtelet&oldid=22257616”