Äärivasemmisto
Äärivasemmisto tarkoittaa vasemmiston äärimmäisintä tai radikaaleinta osaa.[1] Äärivasemmistolaisiksi voidaan määritellä kapitalismikriittiset, keskusta-oikeistoa arvostelevat liikkeet, jotka kehottavat väkivaltaan tai ihannoivat totalitaristista järjestelmää.[2]
Liikkeet ja ideologiat muokkaa
Äärivasemmisto ei ole yhtenäinen liike tai ideologia. Käsitteellä on eri historiallisissa konteksteissa tarkoitettu hyvinkin erilaisia ryhmiä, jotka on voitu jonkin erityispiirteensä perusteella erottaa maltillisemmasta vasemmistosta ja laitavasemmistosta.[1] Äärivasemmistolaisiksi on usein kutsuttu varsinkin sosialisteja, kommunisteja ja anarkisteja tai näiden ryhmien joitakin osia. Käsitettä ovat käyttäneet lähinnä vasemmiston tai sen tietyn osan vastustajat, jolloin se on saanut ensisijaisesti kielteisen merkityksen.[1]
Marxilaisen ja varsinkin marxilais-leniniläisen vasemmiston keskuudessa äärivasemmistolaisina on pidetty anarkisteja ja toisaalta Neuvostoliiton johtamasta kommunistisesta liikkeestä irtautuneita radikaaleja suuntauksia kuten trotskilaisia tai maolaisia. Näissä piireissä on käytetty myös käsitettä ultravasemmistolaisuus, jolla on tarkoitettu tukeutumista jyrkkään ja yhteistyökyvyttömään vallankumoukselliseen fraseologiaan. Ultravasemmistolaisena on pidetty esimerkiksi Kominternin niin sanotun kolmannen kauden (1928–1935) linjauksia, joissa sosiaalidemokraatit määriteltiin sosiaalifasisteiksi.[3]
Tavoitteet muokkaa
Saksan turvallisuuspoliisin mukaan äärivasemmiston tavoitteena on lakkauttaa nykyinen valtio ja yhteiskuntajärjestys, ja sen mukana vapaa demokratia. Sen äärivasemmisto haluaa korvata ideologiastaan riippuen joko kommunistisella järjestelmällä tai anarkistisella yhteiskunnalla, jossa ei ole johtajia. Äärivasemmistolaiset haluavat taistella kapitalismia vastaan ja hävittää sen, sillä he pitävät kapitalismia kaiken pahan juurisyynä ja esteenä vapaalle ja tasa-arvoiselle yhteiskunnalle. Kapitalismin voi heidän mielestään hävittää vain kumoamalla valtio ja yhteiskuntajärjestys, koska poliittiset uudistukset eivät siihen riitä.[4]
Keinot muokkaa
Saavuttaakseen päämääränsä äärivasemmistolaiset hyväksyvät väkivallan käytön. Saksan turvallisuuspoliisin mukaan yli yksi neljäsosa saksalaisista äärivasemmistolaisista on suuntautunut väkivaltaisesti. Äärivasemmistolaiset harjoittavat väkivaltaa mielenosoituksissa, ja he iskevät ihmisiä ja omaisuutta vastaan, joskus ”antifasismin” nimissä luodakseen ”natsivapaita vyöhykkeitä”. Äärivasemmiston kohteita ovat esimerkiksi poliisit, poliitikot ja liikemiehet. Äärivasemmisto hyödyntää myös demokraattista keskustelua tuodakseen poliittista agendaansa esille sekä radikalisoidakseen ihmisiä ja saadakseen uusia jäseniä.[4]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Wiberg, Matti: Politiikan sanakirja, s. 641. Toimittanut Kalevi Koukkunen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-048-1.
- ↑ Mira Kokko: Äärioikeiston vaatimus puuttua äärivasemmiston puheisiin on tutkijan mukaan tuttu kikka viedä huomio muihin kysymyksiin Yle. 3.7.2023. Viitattu 14.1.2024.
- ↑ Jukka Paastela: Sosialismin sanakirja (SNK/SONK/TSL 1975), s. 149, 164.
- ↑ a b Left-wing extremism Bundesamt für Verfassungsschutz. Viitattu 14.1.2024.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Äärivasemmisto Wikimedia Commonsissa
