Äänisen Karjala
Äänisen Karjala on maantieteellinen alue Karjalan tasavallan itäosissa.[1] Äänisen Karjala käsittää Äänisjärven ja Vienanmeren Äänislahden välisen Vienankannaksen ja alueen Äänisjärvestä Äänisjokeen.[2]
Historiaa muokkaa
Äänisen Karjala juontaa juurensa osittain samoihin alkulähteisiin kuin Laatokan Karjala. Asutuksen päävirta näyttää suuntautuneen molempiin jostakin Laatokan etelä- ja kaakkoispuolelta viimeistään viikinkiajalta lähtien. Laatokan Karjalassa tulokkaat sulattivat itseensä varhaisempaa suomalaista asutusta, kun taas Äänisen Karjalassa heihin sulautui vepsäläisiä, jotka tšuudien tavoin olivat siirtymässä pohjoiseen päin laajenevan slaavilaisasutuksen tieltä. Äänisen Karjalan asutus sai kehittyä miltei rauhassa, ja varsinkin kun siirtolaisvirta sinne jatkui, se voimistui keskiajan loppupuolella niin, että se ohitti asukasluvussa Laatokan Karjalan. Äänisen Karjalasta tuli Karjalan voimakkain alue, joskin Käkisalmi säilytti asemansa kaupan ja kulttuurin keskuksena.[3]
Äänisen Karjala oli Novgorodista katsoen keskeisempää aluetta kuin rajamaat Inkeri ja Laatokan Karjala. Äänisen Karjalan veronkirjoitukset tehtiin aikaisemmin kuin rajamaiden, jo 1400-luvulla. Etu-Karjalassa ja Äänisen Karjalassa maanviljelys oli vakiintunut pääelinkeinoksi.[3]
Maantiede muokkaa
Äänisen Karjala voidaan jakaa kolmeen maantieteelliseen vyöhykkeeseen: Alueen eteläiset pogostat, jotka olivat Novgorodia lähinnä, ryhmittyivät pääasiassa Syvärinjoen ympärille. Ne sijaitsivat osittain entisellä vepsäläisalueella, jonne oli tullut myös venäläistä asutusta. Toiseksi voidaan erottaa Laatokan ja Äänisen väliset maat Äänisniemi mukaan luettuna eli luoteiset pogostat. Tämän alueen pääväestönä olivat karjalaiset, mutta myös sinne oli tullut pieni määrä vepsäläisiä ja venäläisiä siirtolaisia. Kolmanneksi erotetaan Äänisen takaiset maat eli koilliset pogostat jotka olivat entistä taipaleentakaisten tšuudien asuma-alaa, vanhaa bjarmien maata. Tämä jako ei ole hallinnollinen, vaan puhtaasti havainnollinen. Se perustuu maantieteelliseen ja asutukselliseen yleiskuvaan.[3]
Väestö muokkaa
1400- ja 1500-luvuilla Äänisen Karjalan väestön painopiste oli Laatokan ja Äänisen välimaastossa, jossa olivat väestöltään suurimmat pogostat sekä säännöllisin asutus. Suurimpia asutuksia koko läänissä olivat Aunus, Vaasena, Ošta, Suoju ja Kiisi sekä pinta-alaltaan laaja Uikujärvi.[3]
Uudella ajalla karjalainen asutus väistyi osittain myös Äänisen Karjalasta ja Vienan rannikolta vetäytyen venäläisen siirtolaisuuden tieltä Novgorodin Lappiin, jota on myös kutsuttu Itä-Karjalaksi.[3]
Uskonto muokkaa
Karjala kuului Novgorodin hiippakuntaan, joka käsitti suurimman osan entisen Novgorodin valtion aluetta. Laatokan Karjalassa oli Käkisalmen lisäksi seitsemän seurakuntaa, Äänisen Karjalassa 18, Novgorodin Lapissa Suiku mukaanluettuna kahdeksan ja Vienan rannikolla kuusi.[3]
Erityisen paljon luostareita syntyi Äänisen Karjalan luoteisiin pogostoihin eli Laatokan ja Äänisen välille sekä Äänisniemeen.[3]
Syvärin luostari joutui hävityksen kohteeksi ensi kerran todennäköisesti kevättalvella 1578, kun savolaiset tekivät hyökkäyksen Aunuksen puolelle. Vuoden 1581 kesällä suomalais-ruotsalaiset joukot hävittivät laajalti Äänisen Karjalaa ja polttivat myös Syvärin luostarin. Suomalaisten hyökkäys Äänisen Karjalaan vuonna 1581 poltti Suojun toisen kirkon. Äänisen Karjalan etelä- ja luoteisalueilla luostarit kärsivät sodista lähes yhtä raskaasti kuin Laatokan Karjalassa.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ 531-532 (Tietosanakirja / 9. Stambulov-Työaika) runeberg.org. Viitattu 31.12.2023.
- ↑ Ahonen Tellervo: Viena, Aunus, Tver ja Inkeri Helsingin Sanomat. 11.6.1992. Viitattu 31.12.2023.
- ↑ a b c d e f g h Karjala idän ja lännen välissä I – Venäjän Karjala renassanssiajalla 1487—1617. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1970. Teoksen verkkoversio.